Päätoimittajalta
artikkeli 10508,
Päätoimittajalta
Teppo Hujala.
(2020).
Millainen on hyvä metsätieteellinen katsaus?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10508.
https://doi.org/10.14214/ma.10508
Tutkimusartikkeli
artikkeli 10393,
Tutkimusartikkeli
Harri Siiskonen.
(2020).
Yhteismetsät suomalaisessa yhteiskunta- ja metsäpolitiikassa 1880-luvulta 2020-luvulle.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10393.
https://doi.org/10.14214/ma.10393
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Yhteismetsien perustaminen 1800-luvun jälkipuolella kytkeytyi autonomisessa Suomessa yhteiskunnan rakennemuutokseen ja metsäpolitiikkaan. Yhteismetsien ensimmäinen suuri perustamisaalto ajoittui tilattoman väestön asuttamiseen 1900-luvun alussa ja toinen siirtoväen asuttamiseen jatkosodan päättymisen jälkeen. Parhaillaan käynnissä oleva kolmas, metsänomistajien keskinäiseen sopimiseen perustuva, yhteismetsien perustamisaalto poikkeaa tavoitteiltaan kahdesta ensimmäisestä, jotka toteutettiin viranomaispäätöksin ja valtion rahoittamina maatilatalouden tukemiseksi. Vuoden 2003 yhteismetsälain uudistus merkitsi täyskäännöstä yhteismetsäpolitiikassa. Uusi laki määritteli johtavaksi tavoitteeksi kestävän metsätalouden harjoittamisen ja purki yhteismetsäosuuden sidonnaisuuden kantatilaan. Kahden vuosikymmenen aikana Suomeen on syntynyt kaksitasoinen yhteismetsien kenttä, jossa ennen vuotta 2003 perustetut yhteismetsät ovat pääsääntöisesti pinta-alaltaan suuria. Sen sijaan merkittävä osa vuoden 2003 jälkeen muodostetuista yhteismetsistä on pieniä sukujen yhteismetsiä, joiden omistusrakenne ja tavoitteet poikkeavat ”perinteisistä” yhteismetsistä. Tutkimuksessa lähestytään yhteismetsien ja maatilatalouden välisen suhteen muutosta politiikan ja lainsäädännön tasolla sivuuttamatta yhteismetsien osakkaiden kokemuksia. Kuinka hyvin ja millä viiveellä yhteismetsäpolitiikka on vastannut muuttuvan yhteiskunnan ja osakkaiden tarpeisiin? Yhteismetsäpolitiikka on vuoden 2003 lakiuudistuksen jälkeen noussut näkyväksi osaksi metsäpolitiikkaa. Kansallinen metsäohjelma kannustaa metsänomistajia yhteismetsien muodostamiseen tai liittämään metsiään toimiviin yhteismetsiin metsänomistuksen pirstoutumisen ehkäisemiseksi ja yrittäjämäisen metsätalouden ja -hoidon edistämiseksi. Tavoite uusien yhteismetsien muodostamista suurista yhtenäisistä hoitoalueista on jäämässä puolitiehen, jos yhteismetsänomistus rajoittuu sukujen tasolle. Viitekehyksen tutkimukselle tarjoaa Elinor Ostromin teoria yhteisresurssien kestävästä hallinnasta. Artikkeli perustuu yhteismetsien lainsäädäntöä ja niiden valmistelutyötä koskeviin valtiopäiväasiakirjoihin, komiteamietintöihin, muistioihin ja yhteismetsien toiminnan arviointia käsitteleviin raportteihin. Toisena keskeisenä alkuperäisaineistona ovat maa- ja metsätalousministeriön yhteismetsiä käsittelevät asiakirjat, jotka tuovat esiin sekä viranomaisten että osakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia.
-
Siiskonen,
Itä-Suomen yliopisto, Historia- ja maantieteiden laitos, Joensuu
Sähköposti:
harri.siiskonen@uef.fi
artikkeli 10327,
Tutkimusartikkeli
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsäalan työmarkkinat ovat muutoksessa, ja työntekijöiltä odotetaan tulevaisuudessa entistä monipuolisempia taitoja. Tämä yhdessä ikäluokkien pienenemisen kanssa ennakoi kovenevaa kilpailua osaavista työntekijöistä myös metsäalalla, jolla työvoimatarpeen on pääsääntöisesti arvioitu kasvavan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten 17–18-vuotiaiden nuorten suhtautumista työuraan metsäalalla ja alan houkuttelevuuteen työnantajana. Tulosten perusteella metsäalalla on mahdollisuus rekrytoida alasta kiinnostuneita työntekijöitä myös tulevaisuudessa. Kiinnostus toimialaa kohtaan on kuitenkin edelleen jossain määrin sukupuolittunutta, sillä miehistä reilu puolet, mutta naisista vain reilu kolmannes, uskoi, että omalla kohdalla hyvä työpaikka voisi löytyä metsäalalta. Yleisesti vastaajia kiinnostivat erityisesti erilaiset asiantuntijuuteen liittyvät työtehtävät sekä työtehtävät uusien tuotteiden kehittämisen parissa. Työssä tärkeiksi asioiksi katsottiin mielekkyyden, palkan ja työyhteisön lisäksi myös työn merkityksellisyys. Metsäbiotalouden tulevaisuuden osalta suurin osa vastaajista arvioi, että kymmenen vuoden kuluttua kestävyyskysymykset nousevat tärkeämmiksi nykytilaan verrattuna.
-
Korhonen,
Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki; Helsingin yliopisto, Kestävyystieteen instituutti (HELSUS), Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-9266-2260
Sähköposti:
jaana.e.korhonen@helsinki.fi
-
Tuppura,
LUT-yliopisto, kauppakorkeakoulu, Lappeenranta
Sähköposti:
anni.tuppura@lut.fi
-
Jantunen,
LUT-yliopisto, kauppakorkeakoulu, Lappeenranta
Sähköposti:
ari.jantunen@lut.fi
-
Pätäri,
LUT-yliopisto, kauppakorkeakoulu, Lappeenranta
Sähköposti:
satu.patari@lut.fi
-
Toppinen,
Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki; Helsingin yliopisto, Kestävyystieteen instituutti (HELSUS), Helsinki
https://orcid.org/0000-0003-0910-1505
Sähköposti:
anne.toppinen@helsinki.fi
artikkeli 10198,
Tutkimusartikkeli
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen metsien monimuotoisuutta kuvaavien rakennepiirteiden kehitystä valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistojen avulla. Tarkastelujaksoksi rajattiin VMI7:n (1978–1984) ja VMI12:n (2014–2016) välinen aika. Tarkastelujakson aikana metsänhoito-ohjeistuksessa ja metsälainsäädännössä on tehty muutoksia, joilla on pyritty parantamaan metsien monimuotoisuuden huomioimista metsien käsittelyssä. Tarkasteluun valittiin muuttujat, jotka toisaalta kertovat monimuotoisuuden kannalta merkittävistä metsien rakennepiirteistä ja toisaalta ovat laskettavissa tarkastelujakson VMI-aineistoista: metsien suojelupinta-ala, metsien puulajivaltaisuus, puuston määrä puulajeittain ja järeysluokittain, vanhojen metsien ala, avohakkuualojen puuston määrä, kuolleen puun määrä ja metsissä tehtyjen hakkuiden määrä. Tulokset osoittavat useimmissa tarkastelluissa muuttujissa kehityksen olleen suotuisaa metsien monimuotoisuutta edistävien rakennepiirteiden kannalta, äärimmäisinä esimerkkeinä suojellun metsämaan pinta-alan seitsemäntoistakertaistuminen ja järeän haavan määrän moninkertaistuminen Etelä-Suomessa. Metsänhoitosuositusten muuttuminen näkyi voimakkaimmin avohakkuualojen puuston moninkertaistumisena 1990-luvun lopussa talousmetsien säästöpuukäytännön vuoksi. Kuitenkin tarkastelujakson alussa vanhat metsät ovat Pohjois-Suomessa voimakkaasti vähentyneet. Etelä-Suomessa vanhat metsät ovat tarkastelujakson alussa lisääntyneet, mutta viime vuosina vähentyneet tarkastelujakson alun tasolle. Tässä tutkimuksessa havaittu valtaosin myönteinen kehitys rakennepiirteissä on jossain määrin ristiriidassa sen kanssa, että useiden metsistä riippuvien uhanalaisten eliölajien tila ei ole parantunut. Tämä ero selittynee tarkastelujaksojen eroilla ja metsien monimuotoisuuden pidemmän aikavälin kehityksellä.
-
Korhonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
kari.t.korhonen@luke.fi
-
Ihalainen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
antti.ihalainen@luke.fi
-
Kuusela,
Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki
Sähköposti:
saija.kuusela@ymparisto.fi
-
Punttila,
Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki
Sähköposti:
pekka.punttila@ymparisto.fi
-
Salminen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
olli.salminen@luke.fi
-
Syrjänen,
Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki
Sähköposti:
kimmo.syrjanen@ymparisto.fi
Katsaus
artikkeli 10372,
Katsaus
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Avohakkuut ja kunnostusojitukset turvemailla aiheuttavat suurimman osan metsätalouden vesistökuormituksesta. Avohakkuun jälkeen turvemaan vedenpinta voi nousta korkealle, jolloin ravinteiden sekä humuksen huuhtoumat lisääntyvät ja hapettomissa turvekerroksissa syntyvää metaania pääsee ilmakehään. Toisaalta turpeen alhaalla oleva vedenpinta edistää hajotustoimintaa, mikä lisää turpeen hajotuksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Turpeen vedenpintaa ei siis pitäisi päästää nousemaan liian korkealle tai laskemaan tarpeettoman syvälle. Viime vuosina kehittyneen näkemyksen mukaan jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella voidaan mahdollisesti tasoittaa suurinta vedenpinnan vaihtelua ja siten vähentää turvemaiden metsätalouden ympäristöongelmia. Esitämme artikkelissamme jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen soveltamismahdollisuuksia erilaisissa suometsissä. Suometsissä kuivatusta edeltäneen vesitalouden vaikutus on yleensä selvästi havaittavissa vanhojenkin ojitusaluepuustojen rakennevaihteluna. Vesitalouden historia ilmenee varsinkin korpien ojitusalueilla. Siksi monessa korpikuusikossa (pääpuulajina Picea abies (L.) H. Karst.) on mahdollista siirtyä melko nopeasti säännöllisen eri-ikäiskasvatuksen läpimittajakaumaan esimerkiksi yläharvennuksia soveltamalla. Jatkuvaa peitteisyyttä voidaan korpikuusikoissa ylläpitää myös ryhmittäistä erirakenteisuutta edustavin kaistale- ja pienaukkohakkuin sekä niiden ja poimintahakkuiden yhdistelmillä. Myös monet ns. II-tyypin mäntyvaltaiset (pääpuulajina Pinus sylvestris L.) turvekankaat (puuttomista nevoista ja osin nevapintaisista harvapuustoisista rämeistä kehittyneet turvekankaat) ovat kuusialikasvosten ansiosta hyviä poimintahakkuisiin siirtymisen kohteita. Säännölliseen eri-ikäisrakenteeseen siirtymisen vaihtoehtona niissä on tehtävissä myös alikasvosten vapauttamiseen tähtäävä ylispuuhakkuu, joka sekin voidaan lukea jatkuvapeitteiseen metsätalouteen kuuluvaksi. Mäntyvaltaisten suometsien joukossa on kuitenkin paljon myös puolukkaturvekankaita, joilla jää avoimeksi kuusen varaan rakentuvan kasvatuksen taloudellinen kannattavuus männyn kasvatukseen verrattuna. Puolukka- ja varputurvekankaiden mäntyvaltaisten puustojen jatkuvapeitteisyyden toteuttamiseksi esitämme ensisijaisesti erilaisia pienaukko- ja kaistalehakkuita sekä niiden ja ylispuukasvatuksen yhdistelmiä. Suometsien jatkuvassa peitteisyydessä on kuitenkin menetelmästä riippumatta otettava huomioon turpeen vedenpinnan vaihtelun minimointi. Meneillään olevien tutkimusten alustavat tulokset viittaavat siihen, että jatkuvan peitteisyyden menetelmillä on mahdollista vähentää suometsien ympäristövaikutuksia avohakkuuseen verrattuna.
-
Saarinen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Tampere
Sähköposti:
markku.saarinen@luke.fi
-
Valkonen ,
Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki
Sähköposti:
sauli.valkonen@luke.fi
-
Sarkkola,
Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki
Sähköposti:
sakari.sarkkola@luke.fi
-
Nieminen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki
Sähköposti:
mika.nieminen@luke.fi
-
Penttilä,
Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki
Sähköposti:
timo.penttila@luke.fi
-
Laiho,
Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki
Sähköposti:
raija.laiho@luke.fi
artikkeli 10345,
Katsaus
Jari Miina,
Anne Tolvanen,
Jouko Kumpula,
Liisa Tyrväinen.
(2020).
Metsien luonnontuotteet, virkistyskäyttö ja porolaitumet jatkuvapeitteisessä ja jaksollisessa kasvatuksessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10345.
https://doi.org/10.14214/ma.10345
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimustietoa metsien jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksista luonnontuotteiden tuotantoon, maisemaan, virkistyskäyttöön ja porolaitumiin on toistaiseksi vähän. Tässä katsauksessa tarkastellaan, kuinka jatkuvapeitteinen kasvatus voisi vaikuttaa näihin ekosysteemipalveluihin verrattuna siihen, miten jaksollinen kasvatus niihin vaikuttaa. Jaksollisessa kasvatuksessa mustikanvarvut ja mustikkasadot sekä poroille tärkeät luppo- ja maajäkälät vähenevät uudistamishakkuun seurauksena ja palautuvat hitaasti puuston varttuessa. Lisäksi varttuneet ja uudistuskypsät metsät ovat puuston rakenteeltaan ja tiheydeltään sellaisia, että ne eivät tuota hyviä mustikkasatoja eivätkä ole suotuisia kasvuympäristöjä jäkälille. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsien tiheys on lähes pysyvästi mustikalle ja jäkälille optimaalisella tasolla. Jaksollinen kasvatus tuottaa hyviä puolukkasatoja kiertoajan alussa ja lopussa, ja uudistamisvaihetta lukuun ottamatta myös hyviä sienisatoja. Jaksollinen kasvatus suosii myös sellaisten luonnontuotteiden tuotantoa (mm. kerkät ja koivunmahla), joita kerätään yhden puulajin ja sen tietyn kehitysvaiheen metsiköistä. Jatkuvapeitteinen kasvatus suosii virkistyskäyttöä, koska suuret uudishakkuualat ja niiden hakkuujäljet sekä maanmuokkaukset koetaan kielteisesti. Lisäksi poiminta- ja pienaukkohakkuut koetaan maisemallisesti paremmiksi kuin suojus-, siemenpuu- ja avohakkuut. Toisaalta sopivasti sijoitetut uudistusalat avaavat matkailijoiden ja virkistyskäyttäjien toivomia kaukonäkymiä. Metsikkötason mallitarkasteluissa jatkuvapeitteinen kasvatus on tuottanut samanaikaisesti useampia ekosysteemipalveluita kuin jaksollinen kasvatus. Metsäalueella on optimaalista tuottaa kussakin metsikössä sellaisia palveluja, joiden tuottamiseen kyseinen metsikkö parhaiten soveltuu, ja käsitellä metsikköä tuotantoon parhaiten soveltuvalla kasvatusmenetelmällä.
-
Miina,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu
Sähköposti:
jari.miina@luke.fi
-
Tolvanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Oulu
Sähköposti:
anne.tolvanen@luke.fi
-
Kumpula,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Inari
Sähköposti:
jouko.kumpula@luke.fi
-
Tyrväinen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
liisa.tyrvainen@luke.fi
artikkeli 10336,
Katsaus
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsätaloutta on pidetty valtakunnallisesti melko vähäisenä vesistökuormittajana. Tämä perustui käsitykseen, että metsäojituksen ja muiden metsätalouden toimenpiteiden vaikutukset vesistökuormitukseen ovat suhteellisen lyhytaikaisia; 10−30 vuoden kuluessa kuormitusten ajateltiin vähitellen palautuvan ennen toimenpiteitä vallinneelle tasolle. Käsitykset ovat viime vuosina muuttuneet merkittävästi, kun havaittiin, että ojituksen vaikutukset valumaveden typpi- ja fosforipitoisuuksiin olivat selvästi nähtävissä vielä useiden vuosikymmenten kuluttua. Useissa tutkimuksissa myös havaittiin, että erityisesti typpi- ja hiilikuormat ojitetuilta soilta ovat kasvussa. Tämän jälkeen on esitetty uusia arvioita metsäojituksen ja metsätalouden vesistökuormituksesta, mutta arvioissa on huomattavaa vaihtelua. Tämä katsaus tarkastelee eri laskentamenetelmiä metsätalouden vesistökuormituksen arvioimiseksi ja pyrkii löytämään selityksiä siihen, miksi kuormitusarvioit vaihtelevat eri tutkimusten välillä. Samalla pyrkimyksenä on tehdä ehdotuksia tutkimuksen suuntaamiseksi kehitettäessä kuormituslaskentaa ja vesiensuojelullisesti kestävää suometsätaloutta.
-
Nieminen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
mika.nieminen@luke.fi
-
Launiainen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
samuli.launiainen@luke.fi
-
Ojanen,
Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki
Sähköposti:
paavo.ojanen@helsinki.fi
-
Sarkkola,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
sakari.sarkkola@luke.fi
-
Laurén,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
ari.lauren@uef.fi
artikkeli 10323,
Katsaus
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsien albedon vaihtelun selvittäminen antaa tietoa energiavirroista maan ja ilmakehän välillä sekä tarkennettuja lähtötietoja ilmastomallinnukseen. Siihen, pitäisikö albedon vaihtelu erityyppisten metsien välillä ottaa huomioon ilmastopolitiikassa tai metsänhoidon päätöksenteossa, ei pystytä vastaamaan ennen kuin kaikki metsien ilmastoon vaikuttavat tekijät on arvioitu samanaikaisesti. Boreaalisten metsien albedolla on omat erityispiirteensä verrattuna muiden kasvillisuusvyöhykkeiden albedoon; metsiemme albedo vaihtelee muun muassa lumitilanteen, puulajikoostumuksen, metsän rakenteen sekä aluskasvillisuuden mukaan. Tässä katsausartikkelissa kerromme mikä albedo on, miksi siitä ollaan kiinnostuneita, miten metsän albedoa on mahdollista arvioida ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Tarkastelumme painottuu suomalaisiin metsiin. Lisäksi tarkastelemme Suomen metsien albedon kehitystä viime vuosikymmenten aikana ja pohdimme mitä seikkoja boreaalisten metsien albedosta ei vielä ymmärretä.
-
Rautiainen,
Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo; Elektroniikan ja nanotekniikan laitos, Sähkötekniikan korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo
https://orcid.org/0000-0002-6568-3258
Sähköposti:
miina.a.rautiainen@aalto.fi
-
Kuusinen,
Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo
Sähköposti:
nea.kuusinen@aalto.fi
-
Hovi,
Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo
https://orcid.org/0000-0002-4384-5279
Sähköposti:
aarne.hovi@aalto.fi
-
Majasalmi,
Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo
https://orcid.org/0000-0002-0770-0136
Sähköposti:
titta.majasalmi@aalto.fi
artikkeli 10313,
Katsaus
Artti Juutinen,
Anssi Ahtikoski,
Janne Rämö.
(2020).
Puuntuotannon kannattavuuteen vaikuttavat tekijät jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10313.
https://doi.org/10.14214/ma.10313
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tässä katsauksessa käydään läpi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta pohjoismaisissa oloissa käsitteleviä tutkimuksia. Aihetta on tutkittu runsaasti viime vuosikymmenen aikana. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva tehdystä tutkimuksesta ja tunnistaa jatkotutkimustarpeita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta on analysoitu käyttäen mallilaskelmia, joissa metsän kasvua kuvaavat mallit on yhdistetty taloudelliseen kuvaukseen metsän käsittelyistä. Laskelmissa käytetyt kasvu- ja tuotosmallit perustuvat kenttäkokeissa mitattuihin havaintoihin. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mallinnuksen tietopohja on huomattavan niukka verrattuna jaksollisen kasvatuksen koealamittausten määrään ja ajalliseen kattavuuteen. Taloudelliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kannattavaa jatkuvapeitteinen kasvatus on suhteessa jaksolliseen kasvatukseen. Esimerkiksi alhainen korkokanta ja pienet uudistamiskustannukset suosivat jaksollista kasvatusta. Myös metsikön alkutilalla on suuri merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuudelle. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiköihin, joissa kasvaa jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa paras taloudellinen tulos saavutetaan tyypillisesti 10–20 vuoden hakkuuvälillä metsikön rakenteen ollessa tasapainotilassa, riippuen muun muassa korkokannasta, kasvupaikasta ja hakkuukustannuksista. Hakkuut kohdistuvat suurimpiin puihin, ja optimaalinen puuston pohjapinta-ala hakkuiden jälkeen on 4–10 m2 ha–1. Taimettumisella on keskeinen merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuuden arvioinnissa. Taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä olisi jatkossa syytä vielä selvittää. Lisätietoa tarvitaan myös jatkuvapeitteisen kasvatuksen ympäristövaikutuksista, erityisesti turvemailla. Lisäksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta tulisi jatkossa tarkastella erilaisilla kannattavuuden mittareilla ottaen huomioon metsänkasvatuksen riskit ja metsänomistajan suhtautuminen riskiin.
artikkeli 10219,
Katsaus
Aino Smolander,
Helena M. Henttonen,
Pertti J. Martikainen.
(2020).
Hitaasti typpeä vapauttavan ureaformaldehydin vaikutuksista puuston kasvuun, maaperään ja ympäristöön.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10219.
https://doi.org/10.14214/ma.10219
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Suomessa perustettiin 1970-luvulla kenttäkokeita hidas- ja nopealiukoisten typpi- fosfori- ja kaliumlannoitteiden vertailua varten. Hitaasti typpeä vapauttavaa amerikkalaista ureaformaldehydilannoitetta verrattiin nopealiukoisiin ureaan ja ammoniumnitraattiin. Ureaformaldehydiä valmistetaan syntetisoimalla ureaa ja formaldehydiä (formaliinia) molekyylikooltaan eli ketjupituudeltaan erikokoisiksi yhdisteiksi. Tämän katsauksen tavoitteena on esitellä tämän ureaformaldehydilannoitteen vaikutuksia puuston kasvuun sekä metsäekosysteemin muihin komponentteihin ja ympäristöön. Tämä toteutetaan tarkastelemalla aikaisemmin julkaisematonta aineistoa sekä julkaistuja tutkimuksia lannoitteiden vaikutuksista ja kestävyysnäkökohdista. Lannoitteen vaikutusten osoittaminen metsäekosysteemiin vaatii vuosien tai jopa vuosikymmenien tutkimusjakson. Ureaformaldehydin vaikutuksista on jo monipuolista tietoa pitkältä ajalta, ja sen vertailu yleisesti käytettyihin nopealiukoisiin typpilannoitteisiin on mahdollista. Ureaformaldehydillä voidaan saavuttaa kertalannoituksella pitkäaikainen kasvunlisäys (jopa yli 15 vuotta). Nopealiukoisella lannoitteella saadaan nopeampi vaikutus metsän kasvuun, mutta vaikutuksen kesto on lyhyempi. Merkittävin tulos ympäristön kannalta on, ettei ureaformaldehydi lisää riskiä typen häviöille, vaan typpi pysyy maassa vapautuen hitaasti hajotustoiminnan tuloksena tyydyttämään puuston typen tarvetta. Muitakaan haittavaikutuksia maan ominaisuuksiin ja toimintoihin tai kasvillisuuteen ei ole havaittu.
-
Smolander,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
aino.smolander@luke.fi
-
Henttonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
helena.henttonen@luke.fi
-
Martikainen,
Itä-Suomen yliopisto, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Kuopio
Sähköposti:
pertti.martikainen@uef.fi
Tieteen tori
artikkeli 10454,
Tieteen tori
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Venäläinen,
Ilmatieteen laitos, Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-8429-4816
Sähköposti:
ari.venalainen@fmi.fi
-
Lehtonen,
Ilmatieteen laitos, Helsinki
Sähköposti:
ilari.lehtonen@fmi.fi
-
Laapas,
Ilmatieteen laitos, Helsinki
Sähköposti:
mikko.laapas@fmi.fi
-
Ruosteenoja,
Ilmatieteen laitos, Helsinki
Sähköposti:
kimmo.ruosteenoja@fmi.fi
-
Tikkanen,
Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Sähköposti:
olli-pekka.tikkanen@uef.fi
-
Viiri ,
UPM Metsä, Tampere
Sähköposti:
heli.viiri@upm.com
-
Ikonen,
Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Sähköposti:
veli-pekka.ikonen@uef.fi
-
Peltola,
Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Sähköposti:
heli.peltola@uef.fi
artikkeli 10443,
Tieteen tori
Markus Melin,
Janne Miettinen,
Juha-Pekka Hotanen,
Pekka Helle.
(2020).
Kotiläksyjä kanalinnuista ja metsän rakenteesta – mikään metsä ei yksinään ole riittävä.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10443.
https://doi.org/10.14214/ma.10443
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Melin,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
markus.melin@luke.fi
-
Miettinen,
Suomen riistakeskus, Riistametsänhoito, Muhos
Sähköposti:
janne.miettinen@riista.fi
-
Hotanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
juha-pekka.hotanen@luke.fi
-
Helle,
Sähköposti:
pekjhelle@gmail.com
artikkeli 10408,
Tieteen tori
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Rimhanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
karoliina.rimhanen@luke.fi
-
Määttänen,
Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden osasto, Helsinki
Sähköposti:
satu.maattanen@helsinki.fi
-
Yirdaw,
Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki
Sähköposti:
eshetu.yirdaw@helsinki.fi
artikkeli 10382,
Tieteen tori
Anna Oldén,
Hennariikka Mäenpää,
Maiju Peura,
Janne S. Kotiaho,
Mikko Mönkkönen,
Panu Halme.
(2020).
Puronvarsimetsien suojavyöhykkeiden vaikutus kasvi- ja kääpälajistoon, pienilmastoon ja tuulenkaatoihin.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10382.
https://doi.org/10.14214/ma.10382
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Oldén,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; JYU Wisdom -resurssiviisausyhteisö, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
anna.m.olden@jyu.fi
-
Mäenpää,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
hennariikka.h.maenpaa@student.jyu.fi
-
Peura,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; JYU Wisdom -resurssiviisausyhteisö, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
maiju.h.peura@jyu.fi
-
Kotiaho,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; JYU Wisdom -resurssiviisausyhteisö, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
janne.kotiaho@jyu.fi
-
Mönkkönen,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; JYU Wisdom -resurssiviisausyhteisö, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
mikko.monkkonen@jyu.fi
-
Halme,
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; JYU Wisdom -resurssiviisausyhteisö, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä
Sähköposti:
panu.halme@jyu.fi
artikkeli 10366,
Tieteen tori
Matleena Kniivilä,
Jarkko Hantula,
Juha-Pekka Hotanen,
Jari Hynynen,
Harri Hänninen,
Kari T. Korhonen,
Jussi Leppänen,
Markus Melin,
Antti Mutanen,
Kalle Määttä,
Juha Siitonen,
Heli Viiri,
Esa-Jussi Viitala,
Jari Viitanen.
(2020).
Metsälain ja metsätuholain muutosten vaikutukset arvioitiin – vaikutukset näkyvät vasta osin.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10366.
https://doi.org/10.14214/ma.10366
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Kniivilä,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
matleena.kniivila@luke.fi
-
Hantula,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
jarkko.hantula@luke.fi
-
Hotanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu
Sähköposti:
juha-pekka.hotanen@luke.fi
-
Hynynen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
jari.hynynen@luke.fi
-
Hänninen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
harri.hanninen@luke.fi
-
Korhonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
kari.t.korhonen@luke.fi
-
Leppänen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
jussi.leppanen@luke.fi
-
Melin,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
markus.melin@luke.fi
-
Mutanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
antti.mutanen@luke.fi
-
Määttä,
Sähköposti:
kalleet.maatta@gmail.com
-
Siitonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
juha.siitonen@luke.fi
-
Viiri,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu
Sähköposti:
heli.viiri@gmail.com
-
Viitala,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
esa-jussi.viitala@luke.fi
-
Viitanen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
jari.viitanen@luke.fi
artikkeli 10310,
Tieteen tori
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Nevalainen,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Joensuu
Sähköposti:
seppo.nevalainen@gmail.com
-
Piri,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
tuula.piri@luke.fi
Tutkimusseloste
artikkeli 10504,
Tutkimusseloste
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Siipilehto,
Sähköposti:
jouni.siipilehto@luke.fi
-
Huuskonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
saija.huuskonen@luke.fi
-
Haikarainen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
soili.haikarainen@luke.fi
-
Hynynen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
jari.hynynen@luke.fi
artikkeli 10473,
Tutkimusseloste
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Jylhä,
Luonnonvarakeskus (Luke), Tuotantojärjestelmät, Kokkola
Sähköposti:
paula.jylha@luke.fi
-
Rikkonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Mikkeli
Sähköposti:
pasi.rikkonen@luke.fi
-
Hamunen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
katri.hamunen@luke.fi
artikkeli 10471,
Tutkimusseloste
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Kangas,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
annika.kangas@luke.fi
-
Henttonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
helena.henttonen@luke.fi
-
Pitkänen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
timo.p.pitkanen@luke.fi
-
Sarkkola,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
sakari.sarkkola@luke.fi
-
Heikkinen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
juha.heikkinen@luke.fi
artikkeli 10470,
Tutkimusseloste
Matti Katila,
Tuomas Rajala,
Annika Kangas.
(2020).
Paikallisten trendien arviointi ekosysteemipalveluja indikoivissa muuttujissa metsävarakarttojen aikasarjoista.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10470.
https://doi.org/10.14214/ma.10470
artikkeli 10428,
Tutkimusseloste
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Aro,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Turku
Sähköposti:
lasse.aro@luke.fi
-
Ahtikoski,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Oulu
Sähköposti:
anssi.ahtikoski@luke.fi
-
Hytönen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Kokkola
Sähköposti:
jyrki.hytonen@luke.fi
artikkeli 10353,
Tutkimusseloste
Karri Uotila,
Jari Miina,
Timo Saksa.
(2020).
Taimikonhoidon ajanmenekin arviointi kustannustehokkaasti metsävaratiedoista.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10353.
https://doi.org/10.14214/ma.10353
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Uotila,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Kuopio
Sähköposti:
karri.uotila@luke.fi
-
Miina,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu
Sähköposti:
jari.miina@luke.fi
-
Saksa,
Luonnovarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Jyväskylä
Sähköposti:
timo.saksa@luke.fi
artikkeli 10348,
Tutkimusseloste
Jyrki Hytönen,
Hannu Hökkä.
(2020).
Rakeistetun tuhkan ja irtotuhkan vertailu suomännikön lannoituksessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10348.
https://doi.org/10.14214/ma.10348
artikkeli 10311,
Tutkimusseloste
Markus Melin,
Heli Viiri,
Olli-Pekka Tikkanen,
Riku Elfving,
Seppo Neuvonen.
(2020).
Havununnan esiintyminen ja runsaus Suomessa – vuonna 2019 toteutettuun feromoniseurantaan perustuen.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10311.
https://doi.org/10.14214/ma.10311
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Melin,
Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6b, 80100 Joensuu
Sähköposti:
markus.melin@luke.fi
-
Viiri,
Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6b, 80100 Joensuu; UPM-Kymmene Oyj, UPM Forest, Åkerlundinkatu 11 B, 33100 Tampere
Sähköposti:
heli.viiri@upm.com
-
Tikkanen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu
Sähköposti:
olli-pekka.tikkanen@uef.fi
-
Elfving,
Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6b, 80100 Joensuu; Oulun yliopisto, Biologian laitos, Pentti Kaiteran katu 1, 90014 Oulu
Sähköposti:
riku.elfving@gmail.com
-
Neuvonen,
Turun yliopisto, Biodiversiteettiyksikkö, Kevon tutkimuslaitos, 20014 Turku
Sähköposti:
seppo.neuvonen@utu.fi
artikkeli 10304,
Tutkimusseloste
Tomi Karjalainen,
Petteri Packalen,
Janne Räty,
Matti Maltamo.
(2020).
Tukkitilavuuden ennustaminen mäntyvaltaisissa metsiköissä laserkeilausaineistoa käyttäen.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10304.
https://doi.org/10.14214/ma.10304
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Karjalainen,
Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
tomi.karjalainen@uef.fi
-
Packalen,
Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
petteri.packalen@uef.fi
-
Räty,
Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
janne.raty@uef.fi
-
Maltamo,
Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
matti.maltamo@uef.fi
Kirjallisuutta
artikkeli 10436,
Kirjallisuutta
Veikko E. Koski.
(2020).
Kukka-aiheesta taimeksi: käsikirja pääpuulajiemme uudistumisbiologiasta.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10436.
https://doi.org/10.14214/ma.10436
artikkeli 10303,
Kirjallisuutta
Esa-Jussi Viitala.
(2020).
Metsä meidän jälkeemme: Karumpi kuvaus Suomen metsäpolitiikasta.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10303.
https://doi.org/10.14214/ma.10303
Puheenvuoro
artikkeli 10458,
Puheenvuoro
Annika Kangas.
(2020).
Simulointitutkimusten tulkinnassa uusiin tutkimusongelmiin on sudenkuoppia.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10458.
https://doi.org/10.14214/ma.10458
artikkeli 10435,
Puheenvuoro
artikkeli 10427,
Puheenvuoro
Pekka Nygren.
(2020).
Puustoinen maatalous vai peltometsäviljely – toimitussihteerin mietteitä sanastojen laatimisesta.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10427.
https://doi.org/10.14214/ma.10427
artikkeli 10425,
Puheenvuoro
Olavi Luukkanen.
(2020).
Miksi vakiintunut peltometsäviljely-termi hylätään?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10425.
https://doi.org/10.14214/ma.10425
artikkeli 10419,
Puheenvuoro
artikkeli 10395,
Puheenvuoro
Heikki Smolander,
Katri Himanen.
(2020).
Argumentaatio ontuu myös olennaisissa asioissa – vastauksia Metsä meidän jälkeemme -kirjan tekijöille.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10395.
https://doi.org/10.14214/ma.10395
artikkeli 10357,
Puheenvuoro
Anna Ruohonen,
Jenni Räinä,
Pekka Juntti.
(2020).
Tietokirjan ja tiedekirjan erot on hyvä sisäistää metsäkeskustelussakin.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10357.
https://doi.org/10.14214/ma.10357
artikkeli 10337,
Puheenvuoro
Tieteen tori
Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa
artikkeli 10505,
Tieteen tori|Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa
Heli Viiri.
(2020).
Parantaako vai heikentääkö metsänhoito metsien kestävyyttä metsätuhoja vastaan?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10505.
https://doi.org/10.14214/ma.10505
artikkeli 10498,
Tieteen tori|Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa
artikkeli 10497,
Tieteen tori|Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa
artikkeli 10495,
Tieteen tori|Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa
Fred O. Asiegbu.
(2020).
Metsäpuiden terveyden suojelu: bioteknologia-ajan haasteita ja mahdollisuuksia.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2020
artikkeli 10495.
https://doi.org/10.14214/ma.10495
artikkeli 10476,
Tieteen tori|Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa