Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2022

• Hujala, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-7905-7602 Sähköposti: teppo.hujala@uef.fi

• Velmala, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-9813-9825 Sähköposti: sannakajsa.velmala@luke.fi
• Kasanen, Helsingin Yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsinki Sähköposti: risto.kasanen@helsinki.fi

Tutkimus tehtiin kangasmetsän kestokokeilla Muhoksella ja Jämsässä. Ylempää mäntyjaksoa harvennettiin metsänhoitosuositusten mukaisesti ja lannoituskäsittely 138 kg typpeä hehtaarille toistettiin kahdesti 15‒22 vuoden tutkimusjaksoilla. Alikasvoskuusikko harvennettiin tiheyteen 2000 kpl ha^–1 tai raivattiin kokonaan.
Ensimmäisen lannoituksen vaikutus harvennetussa puustossa kesti noin kymmenen vuotta lisäten välittömästi sekä mäntyjakson että alikasvoskuusten kasvua. Kun harvennus ja lannoitus toistettiin, molempien puujaksojen läpimitan ja tilavuuden kasvu pysyi saavutetulla hyvällä tasolla ja alikasvoksen pituuskasvu jatkoi lisääntymistä. Typpilannoitus lisäsi alikasvoskuusten läpimitan kasvua enemmän kuin pituuskasvua. Lannoitus lisäsi mäntyjakson aiheuttamaa kilpailua, joka hidasti etenkin alikasvoksen pituuskehitystä. Koko tutkimusjaksolla lannoitukset lisäsivät mäntyjakson vuotuista tilavuuskasvua 1,3 m³ ha^–1, alikasvoskuusikon pohjapinta-alan kasvua varttuneessa männikössä 36 % ja nuoremmassa viljavassa männikössä 16 %. Lannoituksella ja alikasvoskuusikon raivauksella ei ollut yhdysvaikutusta mäntyjakson kasvuun.
Sekä lannoitus että kasvupaikan viljavuus vaikuttivat suhteellisesti enemmän kuusialikasvoksen läpimitan kasvuun ja vallitsevien taimien pituuskasvuun kuin ylemmän mäntyjakson kasvuun. Ero oli kuitenkin pieni. Nopea- ja hidasliukoisten typpilannoitteiden kasvuvaikutukset erosivat ajallisesti, mutta eivät koko tutkimusjaksolla. Lannoitus lisäsi eniten suurimpien mäntyjen kasvua ja etenkin hidasliukoinen typpi edisti vallitsevien alikasvoskuusten kasvua, joten lannoitus voi edistää kaksijaksoisen puuston erirakenteisuutta.
Männikön kasvu lisääntyi alikasvoksen raivauksen ansiosta vasta yli 60 vuoden iässä, yli 25 vuotta raivauksen jälkeen. Ilman lannoitusta alikasvoskuusten kasvu lisääntyi noin viiden vuoden viiveellä männikön harventamisen jälkeen. Lannoitus edisti elinvoimaisen alikasvoksen kasvua mutta ei korvannut mäntyjakson harvennusta, jonka tulisikin olla lannoitukseen valmistava toimenpide. Toisaalta lannoitus lisää mäntyjakson kasvua ja kilpailuvaikutusta nopeuttaen harvennustarvetta. Ylemmän mäntyjakson riittävä harventaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli alla olevaa alikasvoskuusikkoa halutaan kasvattaa.

• Niemistö, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Seinäjoki Sähköposti: pentti.niemisto@luke.fi

Suomalaisen metsäpolitiikan keskeinen päämäärä on jo yli sadan vuoden ajan ollut puuntuotannollinen kestävyys, mutta metsätalouden kestävyyden tarkastelu on laajentunut yhteiskunnallisten tarpeiden ja arvostusten muuttumisen myötä. Nykyisin metsäpolitiikan tavoitteeksi mainitaan usein kokonaiskestävyys, joka on kuitenkin kestävyyden osa-alueiden välisten subjektiivisten, kullekin arvioijalle yksilöllisten vaihtosuhteiden takia mahdotonta saavuttaa. Tässä tutkimuksessa määrittelimme tutkijatyönä laatuvaatimukset kestävyyskeskustelussa käytettäville kriteereille. Tarvitaan kattava ja operatiivinen kriteeristö, jolla kestävyysmuutoksia voidaan objektiivisesti seurata. Kattavuus tarkoittaa, että kaikki sovellustilanteen kannalta merkittävät seikat on huomioitu. Toisaalta kaikilla kriteereillä tulee olla selkeä yhteys sovellustilanteeseen. Operatiivisuus taas tarkoittaa, että metsien käytön seurantaan ja tulevaisuuden suunnitteluun käytettävät kriteerit ovat tulkittavissa, mitattavissa, ja että ne pystyvät erottelemaan metsien käytön muutoksia. Tulevaisuuden suunnittelun näkökulmasta kriteereiden kehittyminen erilaisilla metsien käsittelyvaihtoehdoilla pitäisi olla ennustettavissa. Keräsimme työryhmissä ajatuksia metsien käytön kestävyyden kriteereiksi ja indikaattoreiksi, ja työstimme niistä keskusteltavaksi ehdotuksen kestävyysmuutoksen mittaami­sesta peilaamalla työryhmissä ehdotettuja kriteerejä ja indikaattoreita asetettuihin laatuvaatimuksiin. Koimme perinteiset ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden ryhmät liian yleisiksi operatiiviseen käyttöön, ja sen vuoksi jaoimme kriteerit kuuteen ryhmään: vesistön tila, luonnon tila, ilmaston tila, talous, hyvinvointi ja hyväksyttävyys. Useille tarkastelluille kriteereille emme löytäneet suoraa yhteyttä metsien käyttöä koskevaan päätöksentekoon. Monet tarkastelluista taloudellisista ja hyvinvointia kuvaavista kriteereistä soveltuvat paremmin esimerkiksi metsäteollisuuden investointeja ja toimintaa koskevaan päätöksentekoon tai maankäytön ja kaavoituksen päätöksentekoon kuin metsien käsittelyä koskevaan päätöksentekoon. Hyväksyttävyyttä koskevat kriteerit puolestaan soveltuvat esimerkiksi lakeja, sertifiointikriteereitä tai ohjeita koskevaan päätöksentekoon. Taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ilmenevät siten usein eri päätöksentekotasoilla kuin ekologinen tai puuntuotannollinen, ja tämä näkyy kriteereiden määrässä ja laadussa.

• Kangas, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-8637-5668 Sähköposti: annika.kangas@luke.fi
• Pynnönen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-5427-8209 Sähköposti: sari.pynnonen@luke.fi
• Mäkipää, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-3146-4425 Sähköposti: raisa.makipaa@luke.fi
• Komonen, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylä; Jyväskylän yliopisto, Resurssiviisausyhteisö, Jyväskylä https://orcid.org/0000-0003-4764-2556 Sähköposti: atte.komonen@jyu.fi
• Halme, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylä; Jyväskylän yliopisto, Resurssiviisausyhteisö, Jyväskylä https://orcid.org/0000-0002-1751-5858 Sähköposti: panu.halme@jyu.fi

Metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä korostuu viimeaikaisessa tutkimuksessa. Suomessa yksityismetsänomistajat omistavat suurimman osan metsätalousmaasta. Koska heidän mieli­piteensä ovat olennaisia ilmastoystävällisten metsienhoitotapojen soveltamiselle, tutkimme, miten todennäköisesti yksityiset metsänomistajat haluaisivat korvausta vastaan ottaa käyttöön hiilen sidontaa ja varastointia lisääviä toimenpiteitä. Metsänomistajakunnan heterogeenisyyden vaikutuksen analysoimiseksi kysymyslomake sisälsi kysymyksiä metsänomistajien taustatekijöistä, metsänomistuksen tavoitteista ja metsätilojen ominaisuuksista. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksessa kerättyä kyselyaineistoa vuodelta 2019. Osa­otoksen aineistoa (n = 2250, vastausprosentti 43) analysoitiin logistisella regressiomallilla metsän­omistajien neljän eri toimenpiteen käyttöönottohalukkuuden todennäköisyyksien selvittämiseksi. Kaikki tarkastellut toimenpiteet, jotka olivat jatkuva kasvatus, siirtäminen metsätalouden ulkopuo­lelle, lannoitus ja kaatuneiden puiden jättäminen lahoamaan, soveltuvat metsiin maaperästä riippumatta, mutta jatkuva kasvatus ja siirtäminen metsätalouden ulkopuolelle oli rajattu koskemaan ainoastaan turvemaita. Tutkimuksen päähuomion kohteena olivat turvemaille sovellettavissa olevat toimenpiteet. Metsänomistajat, joille metsät ovat tärkeitä puuntuotannossa, olivat todennäköisesti halukkaampia ottamaan käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat yhteensovitettavissa metsätalouden kanssa. On todennäköistä, että mitä enemmän toimenpiteet ovat yhdensuuntaisia metsänomistajien metsälleen asettamien tavoitteiden kanssa, sitä helpommin ja sitä pienemmällä korvauksella metsänomistajat ovat valmiita toteutukseen. Nykyisiin metsänhoito- ja hakkuutapoihin tyytymättömät metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsänomistajia selvästi halukkaampia ottamaan käyttöön tarkasteltuja toimenpiteitä paitsi puuston kasvun lisäämistä lannoituksella. Metsänomistajien iän kasvaessa todennäköinen halukkuus ottaa tarkasteltuja toimenpiteitä käyttöön väheni riippumatta siitä, olivatko toimet yhteensovitettavissa metsätalouden kanssa. Metsänomistajien neuvonnassa voisi pyrkiä vaikuttamaan metsänomistajien metsien käsittelyyn tuomalla esille entistä laajemmin erilaisia yksittäisiä metsänhoidollisia toimenpiteitä, jotka olisivat sovellettavissa ja yhteensovitettavissa metsänomistajan tavoitteiden kanssa osana metsien hoitoa.

• Valonen, Pellervon taloustutkimus PTT, Metsäalan tutkimusryhmä, Helsinki Sähköposti: matti.valonen@ptt.fi
• Korhonen, Pellervon taloustutkimus PTT, Metsäalan tutkimusryhmä, Helsinki Sähköposti: olli.korhonen@ptt.fi
• Horne, Pellervon taloustutkimus PTT, Metsäalan tutkimusryhmä, Helsinki Sähköposti: paula.horne@ptt.fi

Metsistä saatavia luonnonvaroja liiketoiminnassaan hyödyntävien yritysten rooli on Suomessa merkittävä sekä maaseutualueiden elinvoimaisuuden että luonnonvarojen kestävän käytön kannalta. Etenkin pienillä yrityksillä keskinäinen yhteistyö ja kumppanuusverkostot ovat tärkeitä kannattavuutta ja innovointia mahdollistavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan metsäpalvelu- ja luonnontuotealoilla toimivien yritysten yhteistyömalleja ja tunnistetaan yhteistyön syntyä ja yritysten yhteistyöstä saamia hyötyjä. Tutkimus auttaa tarkastelemaan sitä, miten yhteistyön kehittämisessä on onnistuttu ja mihin suuntaan kehitystyötä olisi jatkettava. Aineisto koostuu vuosina 2019–2020 tehtyjen Suomen metsäkeskuksen yritysasiakasneuvojien (n = 15), yrittäjien ja muiden yhteistyöstä vastuussa olevien toimijoiden haastatteluista (metsäpalveluala n = 17, luonnontuoteala n = 17). Löytyneitä yhteistyöesimerkkejä analysoitiin laadullisesti luokittelemalla esimerkit vertikaalisiin ja horisontaalisiin sekä luokittelemalla horisontaaliset esimerkit niiden intensiteetin mukaan. Vertikaalisella yhteistyöllä tarkoitetaan yhteistyötä tuotantoketjussa muilla tasoilla toimivien yritysten kanssa. Horisontaalinen yhteistyö kuvaa yhteistyötä samalla tuotantoketjun tasolla olevien toimijoiden kanssa. Vaikka tutkimuksessa pyrittiin löytämään etenkin horisontaalista yhteistyötä, monessa luonnontuotealalta löytyneessä esimerkissä tuotantoketjua ja verkostoa ollaan vasta rakentamassa, ja monet löytyneet yhteistyöesimerkit toimivat vertikaalisesti ja keskittyvät luonnontuotteen keruun organisointiin ja toimittamiseen tuotantoketjussa eteenpäin. Horisontaalisesta yhteistyöstä on luonnontuotealalla saatu hyötyä esimerkiksi kone- ja laiteinvestointeihin sekä jälleenmyyntiin. Metsäpalvelualalta löytyi horisontaalisia yhteistyöesimerkkejä, joissa on toteutunut alan aiemmissa kehittämishankkeissa kaavailtu projektiryhmämäisesti toimiva pura-ja-kokoa -malli, missä yhteistyötä tekevät yritykset valitsevat keskuudestaan kuhunkin urakkaan sopivimman kokoonpanon. Tulokset osoittavat, että kehittämisrenkaita intensiivisemmät horisontaalisen yhteistyön mallit, kuten yhdistykset, osuuskunnat, yhteiset tapahtumat, hankkeet ja tuotteet tuovat yrityksille näkyvyyttä, tasaisempaa työllisyyttä ja vertaistukea. Intensiivinen yhteistyö vaatii yrityksiltä keskinäistä luottamusta, tehokasta dialogia, säännöllisiä kokoontumisia ja yhteistä nimeä. Ulkopuoliset tahot, kuten Metsäkeskuksen yritysneuvojat, ovat merkittävässä roolissa saattamassa yrittäjiä yhteistyön alkuun, ja jatkossa tältä taholta tarvitaan taitoa tukea yhteistyön kehittymistä.

• Hamunen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: katri.hamunen@luke.fi
• Jahkonen, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Joensuu Sähköposti: miina.jahkonen@ely-keskus.fi
• Kurttila, Luonnonvarakeskus (Luke), Palveluryhmät, Joensuu https://orcid.org/0000-0001-5290-4771 Sähköposti: mikko.kurttila@luke.fi

Ilmastonmuutos edesauttaa useiden hyönteislajien leviämistä alueille, joiden ympäristöolosuhteet eivät ole aiemmin olleet niille tarpeeksi suotuisat. Tällaisia luontaisesti, omin voimin levinneitä tulokaslajeja tavataan Suomessakin. Suurin osa niistä on harmittomia, mutta osa on haitallisia maa- ja metsätaloudelle. Tulokaslajeja potentiaalisesti vaarallisempi ryhmä ovat vieraslajit; ihmisten ja kansainvälisen kaupan mukana leviävät lajit. Uudella alueella vieraslajilta puuttuvat juuri siihen erikoistuneet luontaiset viholliset, kuten loiset ja saalistajat, sekä monet muut kannan kasvua rajoittavat tekijät. Lisäksi uuden alueen eliölajeilla ei välttämättä ole vastuskykyä tai puolustusmekanismeja uutta tuholaista kohtaan. Tällöin vieraslaji voi aiheuttaa merkittävää tuhoa, ja tällaisia esimerkkejä on maailmalta useita. Tässä artikkelissa esittelemme kolme Suomen metsätalouden kannalta mahdollisesti erittäin haitallista vieraslajia: Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva koivun tuholainen pronssijalosoukko (Agrilus anxius LeConte), mäntyjä ja lehtikuusia uhkaava kehrääjälaji siperian­mäntykehrääjä (Dendrolimus sibiricus Chetverikov) sekä useille puulajeille jo sopeutunut, Venäjällä leviävä kaarnakuoriainen taigamonikirjaaja (Polygraphus proximus Blandford). Käymme näiden lajien osalta läpi niiden biologian ja ekologian sisältäen isäntäpuut, loiset ja saalistajat, tuhohistorian sekä kotiseudullaan että vieraslajina, näiden hyönteisten todennäköiset leviämisreitit Suomeen sekä vaikutukset, jos lajit tänne leviäisivät.

• Koivula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: matti.koivula@luke.fi
• Koivula, CSC – Tieteen Tietotekniikan Keskus, Espoo Sähköposti: hanna.koivula@csc.fi
• Melin, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu Sähköposti: markus.melin@luke.fi
• Nuorteva, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: heikki.nuorteva@luke.fi
• Vihervuori, Ruokavirasto, Kasvinterveysyksikkö, Helsinki Sähköposti: liisa.vihervuori@ruokavirasto.fi
• Ylioja, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: tiina.ylioja@luke.fi
• Viiri, UPM Metsä, Tampere Sähköposti: heli.viiri@upm.com
• Velmala, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: sannakajsa.velmala@luke.fi

Ash (Fraxinus excelsior L.) is a relatively rare tree species in Finland, as it is common only in the southernmost part of the country although its distribution area ranges up to Oulu region. Finnish ash trees were free of dangerous pests and pathogens until 1990´s when an ascomycete Hymenoscyptus fraxineus (T. Kowalski) Baral, Queloz & Hosoya causing ash decline was introduced to Europe and changed the situation. Thereafter also hymenopteran Tomosthetus nigritus Fabricius has become more common in Finland due to an unknown reason and can now be considered harmful on the health of ash trees. In addition, the emerald ash borer, Agrilus planipennis Fairmaire, that has caused considerable damage especially in North America, has become a threat to ash trees as it is spreading in Russia towards Finland. In this review we will describe the biology and control possibilities of these three organisms and their distribution history in Finland and elsewhere.

• Hantula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-1016-0636 Sähköposti: jarkko.hantula@luke.fi
• Koivula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-6415-4904 Sähköposti: matti.koivula@luke.fi
• Nuorteva, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-8211-9843 Sähköposti: heikki.nuorteva@luke.fi
• Ylioja, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-8840-7504 Sähköposti: tiina.ylioja@luke.fi

Metsätaloudessa on viime aikoina esiintynyt kasvavaa painetta metsien jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtoon niin luonnon monimuotoisuuden, maiseman kuin hiilensidonnankin kannalta. Poiminta­hakkuisiin perustuvassa eri-ikäismetsätaloudessa optimaalinen runkolukusarja on laskeva. Tällaiset puuston rakenteet ovat käytännössä harvinaisia, koska metsätalous on viimeisten vuosikymmenien aikana suurelta osin perustunut alaharvennettujen tasaikäisrakenteisten metsien kasvatukseen. Tässä työssä tarkasteltiin Suomessa laadittuja läpimittajakaumamalleja alkaen ensimmäisestä, vuonna 1980 laaditusta Beta-jakaumamallista vuonna 2013 esiteltyyn Weibull-jakauman parametrien palautusmenetelmään. Tarkastelluista SB-jakaumamalleista yksi vaihtoehto oli laadittu Virossa. Kiinnostuksen kohteena oli, löytyykö kyseisistä parametrisistä jakaumamalleista tai menetelmistä eri-ikäisrakenteisten metsien runkolukusarjaan sopivia vaihtoehtoja. Vanhimpien jakaumamallien tuottamat runkolukusarjat eivät juuri muuttuneet ennustettavan metsikön rakenteen muuttuessa eri-ikäisrakenteisesta metsästä tasaikäisrakanteiseen viljelymetsään. SB-jakauman ennustemallit olivat kaikkein herkimpiä lähtöpuuston rakenteen muutoksille. Kuitenkin parametrien palautusmenetelmät olivat ennustemalleja luotettavampia, ja palautettu Weibull-jakauma oli yhteensopivin niin eri-ikäisrakenteisen kuin viljelykuusikonkin runkolukusarjojen kanssa.

• Siipilehto, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: jouni.siipilehto@luke.fi

• Slätis, Universidade de Brasília, Ciências Florestais, Brasilia https://orcid.org/0000-0002-0815-9353 Sähköposti: johan.slatis@aluno.unb.br

• Hilli, Suomen metsäkeskus, Oulu Sähköposti: anu.hilli@metsakeskus.fi
• Mykrä, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Vesikeskus, Oulu Sähköposti: heikki.mykra@syke.fi
• Hokajärvi, Suomen metsäkeskus, Oulu Sähköposti: raili.hokajarvi@metsakeskus.fi
• Annala, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Vesikeskus, Oulu Sähköposti: mari.annala@syke.fi

• Siipilehto, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: jouni.siipilehto@luke.fi
• Sauvula-Seppälä, Luonnonvarakeskus (Luke), Tilastopalvelut, Helsinki Sähköposti: tiina.sauvula-seppala@luke.fi
• Lehtonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: mika.lehtonen@luke.fi
• Nykänen, Fingrid Oyj, Helsinki Sähköposti: mikko.nykanen@fingrid.fi
• Hynynen, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: jari.hynynen@luke.fi

• Tanhuanpää, Itä-Suomen yliopisto, Historia-, ja maantieteiden laitos, Joensuu; Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: topi.tanhuanpaa@helsinki.fi
• Yrttimaa, Itä-Suomen yli­opisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: tuomas.yrttimaa@uef.fi
• Heinaro, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: einari.heinaro@helsinki.fi
• Holopainen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: markus.holopainen@helsinki.fi

• Poimala, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: anna.poimala@luke.fi

Ilmastonmuutos, etenkin lisääntynyt kuivuus, on uhka metsien terveydelle. Osin uhka johtuu puiden sienikumppaneiden muuttuneesta käyttäytymisestä, sillä kuivuudesta johtuva isäntäpuun stressi voi suosia sienikumppaneita. Metsätuhojen on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen myötä. Vuonna 2018 Eurooppa kärsi kovasta kuivuudesta, jonka seurauksena metsätuhot lisääntyivät. Metsätaloudelle eniten tuhoa aiheuttavat sienet, juurikäävät, hyötyvät ilmaston muutoksesta suuresti. Roudan puute lisää talviaikaisia hakkuuvaurioita, lämpimät syksyt pidentävät itiöiden tuotantoaikaa sekä rihmaston kasvulle sopivaa ajankohtaa, ja isäntäpuiden puolustus heikkenee kuivuusstressissä. Kuivuus siis muuttaa sieni-isäntäpuu vuorovaikutussuhteita ennalta-arvaamattomasti. Tulevaisuudessa suurimmat tuhoriskit saattavat kuitenkin johtua sienistä, jotka tavallisesti eivät aiheuta näkyviä oireita isäntäkasvissaan, mutta jotka hyötyvät ilmaston muutoksesta isäntäpuun kustannuksella. Vedenpuute tekee puut helposti alttiiksi näille opportunistisille taudinaiheuttajille. Mänty mielletään kuivuutta kestäväksi puulajiksi. Pitkät kuivuusjaksot Keski-Euroopassa ovat kuitenkin vaurioittaneet mäntyjä sieni-isäntä vuorovaikutuksen ajauduttua epätasapainoon ympäristötekijöiden muuttuessa. Kesä 2021 oli Suomessakin ennätyksellisen kuuma ja kuiva ja useissa kohteissa raportoitiinkin mäntyjen kuolleen nopeasti.

• Terhonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: eeva.terhonen@luke.fi

• Kulha, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-1610-9938 Sähköposti: niko.kulha@luke.fi
• Honkaniemi, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: juha.honkaniemi@luke.fi

• Melin, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: markus.melin@luke.fi
• Kulha, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: niko.kulha@luke.fi
• Ylioja, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: tiina.ylioja@luke.fi
• Honkaniemi, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: juha.honkaniemi@luke.fi
• Koivula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: matti.koivula@luke.fi

• Miina, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-8639-4383 Sähköposti: jari.miina@luke.fi
• Kurttila, Luonnonvarakeskus (Luke), Palveluryhmät, Joensuu Sähköposti: mikko.kurttila@luke.fi

• Hovi, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-4384-5279 Sähköposti: aarne.hovi@aalto.fi
• Juola, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-6050-7247 Sähköposti: jussi.juola@aalto.fi
• Rautiainen, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-6568-3258 Sähköposti: miina.a.rautiainen@aalto.fi

• Jussila, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, Helsinki Sähköposti: jaakko.a.jussila@helsinki.fi

• Rantala, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: tapio.rantala@helsinki.fi

• Siipilehto, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: jouni.siipilehto@luke.fi
• Hynynen, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: jari.hynynen@luke.fi
• Lee, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: daesung.lee@luke.fi

• Melin, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: markus.melin@luke.fi
• Ylioja, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: tiina.ylioja@luke.fi
• Aarnio, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: leena.aarnio@luke.fi
• Hamunen, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: katri.hamunen@luke.fi
• Nevalainen, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: seppo.nevalainen@gmail.com
• Pouttu, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: antti.pouttu@kolumbus.fi
• Viiri, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu; UPM-Kymmene Oyj, Tampere Sähköposti: heli.viiri@upm.com

• Päivänen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi

• Smolander, Metsänhoidon erikositutkija, eläkkeellä Sähköposti: hessu.smolander@gmail.com

• Rautiainen, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-6568-3258 Sähköposti: miina.a.rautiainen@aalto.fi
• Hovi, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-4384-5279 Sähköposti: aarne.hovi@aalto.fi
• Kuusinen, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo Sähköposti: nea.kuusinen@aalto.fi
• Juola, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-6050-7247 Sähköposti: jussi.juola@aalto.fi
• Forsström, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-2357-2517 Sähköposti: petri.forsstrom@aalto.fi
• Salko, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo Sähköposti: sini-selina.salko@aalto.fi
• Schraik, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoos https://orcid.org/0000-0002-7794-3918 Sähköposti: daniel.schraik@aalto.fi
• Burdun, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo https://orcid.org/0000-0002-1436-2550 Sähköposti: iuliia.burdun@aalto.fi

• Halme, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylä; Jyväskylän yli­opisto, Resurssiviisausyhteisö, Jyväskylä Sähköposti: panu.halme@jyu.fi
• Kangas, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: annika.kangas@luke.fi
• Kangasoja, Akordi Oy, Helsinki Sähköposti: jonna@akordi.fi
• Komonen, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylä; Jyväskylän yli­opisto, Resurssiviisausyhteisö, Jyväskylä Sähköposti: atte.komonen@jyu.fi
• Luoma, Akordi Oy, Helsinki Sähköposti: emma@akordi.fi
• Mäkipää, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: raisa.makipaa@luke.fi
• Pynnönen, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: sari.pynnonen@luke.fi