Tapio Rantala (email)

Metsäpolitiikan legitimiteetti – käsiteanalyysi ja empiirisiä sovelluksia

Rantala T. (2022). Metsäpolitiikan legitimiteetti – käsiteanalyysi ja empiirisiä sovelluksia. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2022 artikkeli 10718. https://doi.org/10.14214/ma.10718

Tekijä
  • Rantala, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti tapio.rantala@helsinki.fi (sähköposti)

Vastaanotettu 22.2.2022 Hyväksytty 23.2.2022 Julkaistu 25.2.2022

Katselukerrat 2600

Saatavilla https://doi.org/10.14214/ma.10718 | Lataa PDF

Creative Commons License full-model-article10718

Seloste väitöskirjasta Rantala T. (2020). Legitimacy of forest policy – concept analysis and empirical applications in Finland. Dissertationes Forestales 309. 98 s. https://doi.org/10.14214/df.309.

Tutkimuksessa analysoitiin Suomen metsäpolitiikan ja metsiin liittyvän luonnonsuojelupolitiikan legitimiteettiä kansalaisten ja metsäpolitiikan toimijoiden mieltämänä. Tutkimuksen kontekstissa legitimiteetillä tarkoitettiin ensisijaisesti, että kansalaiset pitävät metsiin liittyvää vallankäyttöä sekä säätelyssä käytettyjä lakeja ja politiikkaohjelmia oikeudenmukaisina.

Tutkimuksen teoreettinen perusta rakentui pääasiassa valtiotieteen pohjalle, jota täydennettiin legitimiteetin psykologialla ja ympäristöarvojen tutkimuksella. Tutkimuksessa analysoitiin, millä perusteilla ihmiset arvioivat metsiin liittyviä säädöksiä, päätöksentekoprosesseja, poliittisia ohjelmia ja alan hallintoa. Tutkimuksessa sovellettu sosiaalisiin arvoihin perustuva teoriakehikko on tarkoitettu yleiseksi ja soveltuvaksi myös muiden alojen tutkimuksiin. Tekstianalyyttinen tutkimusmenetelmä on käyttökelpoinen varsinkin julkisten politiikkakeskustelujen empiirisessä analyysissä.

Tutkimuksen empiirisessä osassa analysoitiin aineistoa lehtien yleisönosastojen keskusteluista sekä Kansallisen metsäohjelman valmistelussa annettuja kirjallisia kommentteja. Lisäksi tutkittiin metsäpolitiikan organisoituneiden toimijoiden arvokäsityksiä haastatteluiden ja kirjallisten aineistojen pohjalta.

Metsäpolitiikkakeskustelun julkisuus jakautui varsin monipuolisesti erilaisia näkökantoja edustavien kansalaisten kesken, vaikka eräät kirjoittajat olivat poikkeuksellisen aktiivisia. Luonnonsuojelujärjestöjen edustajat, tutkijat ja poliitikot pääsivät varsin hyvin ääneen. Sen sijaan metsä- ja luonnonsuojeluhallinnon edustajat osallistuivat keskusteluun vain vähän, vaikka heillä on merkittävä rooli politiikan käytännön toimeenpanijoina.

Politiikan onnistumisen arvioinnissa käytettiin yleisimmin hyvinvointiin, luonnonsuojeluun, demokratiaan, erilaisten hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaiseen jakamiseen, hyvään hallintoon, perusoikeuksiin ja markkinoiden reiluihin pelisääntöihin liittyviä arvoja (Taulukko 1).

Taulukko 1. Metsäpolitiikan onnistumisen arvioinnissa käytettyjen arvojen esiintyminen lehtien yleisönosastokirjoituksissa, julkaisujen määrillä painotettu keskiarvo sekä myönteisten (+), kielteisten (–), ja välimuotoisten (+/–) arviointien osuudet, %.
Turun
Sanomat
(n = 149)
Vihreä
Lanka
(n = 23)
Maaseudun Tulevaisuus
(n = 181)
Helsingin Sanomat
(n = 177)
Keskimäärin
(n = 530)
Joista
+ +/–
Hyvinvointi 87 91 89 93 90 32 41 27
Luonnonsuojelu 71 96 45 86 68 25 44 31
Demokraattinen legitimiteetti 58 91 55 59 59 24 63 13
Jakamisen oikeudenmukaisuus 42 70 61 38 48 15 68 17
Hyvä hallinto 21 52 37 35 33 33 52 15
Perusoikeudet 18 35 19 29 22 23 52 24
Reilut markkinat 7 30 12 9 13 21 63 16

Yleisönosastokeskustelu oli kriittisesti sävyttynyttä – tehdyistä arvioista 52 % oli kielteisiä ja 26 % myönteisiä, kun taas 22 % arvioi asian eri puolia ottamatta selvää kantaa puolesta tai vastaan.

Hyvinvointi ymmärrettiin useimmiten kansantalouden, vientitulojen ja työllisyyden kautta, mutta taloudellisen kasvun tavoiteltavuus jakoi mielipiteitä. Luonnonsuojelulisiin arvoihin ja kestävään kehitykseen vetoavat puheenvuorot olivat myös erittäin yleisiä. Tulevien sukupolvien oikeudenmukainen osuus hyvinvoinnista ja luonnon säilyttäminen heille oli myös yleinen hyvän politiikan tavoite.

Demokraattisille arvoille löytyi myös varsin laajaa kannatusta. Sekä laajaa osallistumista että laajaa järkiperäistä julkista keskustelua pidettiin onnistuneen politiikan merkkeinä. Suuri osa yleisönosastokirjoittajista ja haastatelluista henkilöistä kannatti sovitteluhakuista päätöksentekoa, mutta pienempi osa piti parempana kompromissitonta linjaa poliittisessa toiminnassa.

Metsiin liittyvien perusoikeuksien, kuten yksityisen omistusoikeuden ja jokamiehenoikeuden kunnioittaminen olivat myös melko tavallisia politiikan arvioinnissa käytettyjä arvoja. Monien mielestä metsät ovat kuitenkin myös kansallisomaisuutta, josta täytyy pitää hyvää huolta. Metsien käyttöön liittyvien hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaisesta jakautumisesta käytiin vilkasta keskustelua, joka useimmiten esitettiin vastakkainasetteluna erilaisten ihmisryhmien välillä. Olennaisiksi jakolinjoiksi miellettiin varsinkin maaseutu vs. kaupunki, Suomi vs. ulkomaat, metsätalouden harjoittajat vs. virkistyskäyttäjät ja nykyiset vs. tulevat sukupolvet.

Sekä metsä- että luonnonsuojeluhallinto saivat kiitoksia ja moitteita. Hyvältä hallinnolta odotettiin lakien noudattamista ja toisaalta heidän odotettiin valvovan puolueettomasti ja yhdenmukaisella tavalla sekä ulkomaisen että kotimaisen lainsäädännön toteutumista metsäasioissa. Hyvän hallinnon vastakohdiksi miellettiin muun muassa mielivaltaisuus, holhoavuus ja viranomaisten epäkunnioittava käytös.

Metsiin liittyviltä markkinoilta odotettiin mahdollisuutta reiluun kilpailuun, tämän vastakohdaksi mainittiin monopolimaiseksi ja kartellimaiseksi mielletty toiminta.

Haastateltujen metsäalan organisoituneiden toimijoiden keskeinen arvomaailma liittyi talouteen ja työllisyyteen – myös luonnonsuojelua arvostettiin, mutta ensisijaisesti hyötynäkökulman kautta. Luontotoimijoiden keskeinen metsiin liittyvä arvomaailma sen sijaan rakentui enemmän luonnon itseisarvojen ympärille. Toimijoiden välejä luonnehti luottamuksen puute.

Toiminnan laillisuutta niin kotimaisen kuin EU:n ja kansainvälisen lainsäädännön valossa pidettiin tärkeänä. Erityisesti Suomen hyvä maine sekä moraalinen ja taloudellinen edelläkävijyys korostuivat onnistuneen politiikan lähtökohtina kaikissa osissa aineistoa ja myös useissa metsään liittyvissä kansallisissa politiikkaohjelmissa. Tavoitteelle, että Suomi olisi maailman paras sekä metsätaloudessa että luonnonsuojelussa, on laajaa kannatusta.

Julkiseen keskusteluun näyttää lähtökohtaisesti liittyvän tyytymättömyys ja erimielisyys. Kuitenkin on hyvä huomata, että huolimatta vaihtelevista käsityksistä metsiin liittyvien instituutioiden ja politiikkojen toimivuudesta on suomalaisilla tutkimusten perusteella varsin laajasti jaettu arvopohja sekä suhteellisen korkea luottamus julkiseen valtaan ja toisiinsa. Metsäkeskustelu on osa laajempaa keskustelua yhteisistä arvoista ja yhteiskunnan suunnasta – nämä keskustelut jatkunevat vilkkaina tulevaisuudessakin.

Lähteitä

Easton D (1965) A systems analysis of political life. John Wiley, New York.

Norris P (toim) (1999) Critical citizens. Global support for democratic government. Oxford University Press, Oxford. https://doi.org/10.1093/0198295685.001.0001.

Hurrelmann S, Schneider J, Steffek J (toim) (2007) Legitimacy in an age of global politics. Palgrave Macmillan, Basingstoke. https://doi.org/10.1057/9780230598393.


Rekisteröidy
Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit
Hakutulokset