Paula Jylhä, Saija Huuskonen, Anssi Ahtikoski, Jyrki Hytönen, Lasse Aro. (2024). Mänty, kuusi, raudus- ja hieskoivu kivennäismaa- ja turvepeltojen metsityksessä – puuntuotos, hiilensidonta ja yksityistaloudellinen kannattavuus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24001. https://doi.org/10.14214/ma.24001

Original keywords: kannattavuus; puuntuotos; pellonmetsitys; hiilensidonta; biomassatuotos; paljaan maan arvo

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Peltojen metsitystä alettiin tukea Suomessa 1970-luvun alussa, jolloin tavoitteena oli vähentää maataloustuotantoa. Vuosina 2021–2023 voimassa olleella metsitystukilainsäädännöllä edistettiin hiilensidontaa metsittämällä maataloustuotannosta jo poistuneita peltoja ja muita joutoalueita. Tutkimuksessa selvitettiin puuntuotosta, metsityksen kannattavuutta ja hiilensidontaa männyllä ja kuusella sekä raudus- ja hieskoivulla 1990-luvun alussa perustetuilta, onnistuneiksi arvioiduilta pellonmetsityskokeilta kerätyn aineiston avulla. 29–30-vuotiaina mitattujen puustojen jatkokehitystä ennustettiin Motti-ohjelmistolla, ja kannattavuuden mittarina käytettiin paljaan maan arvoa (PMA). Kuusella mitattiin suurin puuntuotos. Sen keskimääräinen vuotuinen tilavuuskasvu oli kivennäismaalla 9,1 m³ ha^-1 ja turvemaalla 7,7 m³ ha^-1. Männyllä vastaavat tuotokset olivat 7,6 ja 7,1 m³ ha^-1 a^-1; rauduskoivulla 8,1 ja 7,1 m³ ha^-1 a^-1 ja hieskoivulla 6,7 ja 7,1 m³ ha^-1 a^-1. PMA oli kuusella ilman metsitystukea 3 %:n korkokannalla kivennäismailla noin 2 500 € ha^-1 ja turvemailla 1 300 € ha^-1. Metsitys oli muilla puulajeilla pääsääntöisesti kannattamatonta ilman tukea. Joutoalueiden metsitystuki olisi nostanut edellä mainitut PMA:t kuusella kivennäismailla 2-kertaiseksi ja turvemailla 2,3-kertaiseksi, ja myös rauduskoivun kasvatuksesta kivennäismailla olisi tullut kannattavaa. Hiilidioksiditonni olisi turvemailla kiertoaikana saatu kuusella sidotuksi 3,4 €:n metsitystuella (laskentakorko 3 %). Kivennäismailla metsitystuen käyttö olisi ollut kuusella ja rauduskoivulla yhtä tehokasta (tuki n. 3,7 € t^-1 CO₂^-1). Männyllä metsitystukea olisi jouduttu käyttämään sidottua hiilidioksiditonnia kohden noin 30 % enemmän kuin kuusella sekä kivennäis- että turvemailla. Korkean puuntuotoksen, kannattavuuden ja tehokkaan hiilensidonnan perusteella pellot kannattaisi metsittää kuusella, elleivät maan ominaisuudet tai maisematekijät rajoita puulajivalintaa.

Jylhä, Luonnonvarakeskus (Luke), Tuotantojärjestelmät, Kokkola https://orcid.org/0000-0001-7466-4211 Sähköposti: paula.jylha@luke.fi
Huuskonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: saija.huuskonen@luke.fi
Ahtikoski, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Tampere https://orcid.org/0000-0003-1658-3813 Sähköposti: anssi.ahtikoski@luke.fi
Hytönen, https://orcid.org/0000-0001-8475-3568 Sähköposti: jyrki.hytonen@gmail.com
Aro, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Turku https://orcid.org/0000-0002-0331-9741 Sähköposti: lasse.aro@luke.fi

artikkeli 23017, Tutkimusartikkeli

Sari Pynnönen, Liina Häyrinen, Katja Lähtinen, Sirpa Tani, Sami Berghäll. (2024). Suomalaisten aikuisten metsäsuhde: tuloksia tiedosta, kokemuksista ja toiminnasta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23017. https://doi.org/10.14214/ma.23017

Original keywords: kyselytutkimus; ekosysteemipalvelut; luontokokemukset; luontosuhde; metsäkokemukset; metsäsuhde; monimuuttujamenetelmät; ympäristökasvatus

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Metsäsuhde vaikuttaa olennaisesti kokemukseen metsien käyttömuotojen legitimiteetistä ja tulevaisuuden metsien käytön suunnitteluun. Ihmisen luontosuhde kehittyy elämän varrella ja koostuu muun muassa elämänkokemuksista, tiedoista, taidoista ja sosiaalistumisesta. Luonto- ja metsäsuhde on kullekin henkilökohtainen, mutta samanaikaisesti suhde luontoon kehittyy myös yhteisön jäsenenä tapahtuvan sosiaalistumisen kautta. Suomalaisten luontosuhteissa metsät ja suhde metsiin ovat perinteisesti olleet erityisen tärkeässä asemassa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan metsäsuhteen merkitystä nykypäivän suomalaisille. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa suomalaisten aikuisten metsäsuhteiden erilaisia ulottuvuuksia sekä niiden yhteyksiä toisiinsa, erityisesti suhteessa yhteiskunnallisia hyötyjä tuottaviin ekosysteemipalveluihin. Lisäksi metsäsuhteiden ulottuvuuksia tarkastellaan eri-ikäisten aikuisten suhteen. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys perustuu ympäristösuhdetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen, jota käytetään suomalaisille aikuisille tehdyn laajan kyselytutkimusaineiston (n = 822) monimuuttujamenetelmin tehtyjen analyysien lähtökohtana. Metsäsuhdetta analysoitiin neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat: metsiin ja luontoon liittyvä toiminta ja kokemukset, metsien ja luonnon tuottamat hyödyt, metsiin ja luontoon liittyvät huolet sekä metsien ja luonnon hyväksi toimiminen. Tulosten mukaan suomalaisten luonto- ja metsäsuhteet perustuvat sekä yksilöllisiin että yhteisöllisiin kokemuksiin. Tulokset viittaavat siihen, että metsäsuhteiden eri ulottuvuudet limittyvät keskenään, mikä kertoo ilmiön moninaisuudesta. Myös ihmisen ikä vaikuttaa metsään liittyvien ajanviettotapojen, tietojen, taitojen ja kokemusten painottumiseen sekä luonnon hyväksi tehtävässä toiminnassa. Metsäsuhdetta koskevat tulokset auttavat ymmärtämään kansalaisten metsiin liittämiä arvostuksia ja sitä, miten luonto-osaamista syventämällä voidaan edistää metsien kestävää käyttöä.

Pynnönen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-5427-8209 Sähköposti: sari.pynnonen@luke.fi
Häyrinen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-3853-932X Sähköposti: liina.hayrinen@luke.fi
Lähtinen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-6260-5062 Sähköposti: katja.lahtinen@luke.fi
Tani, Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-5418-8702 Sähköposti: sirpa.tani@helsinki.fi
Berghäll, Helsingin yliopisto, Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta, metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: sami.berghall@helsinki.fi

artikkeli 23013, Tutkimusartikkeli

Jaana Luoranen, Minna Kivimäenpää, Hanna Ruhanen, Katri Himanen, Johanna Riikonen. (2024). Douglaskuusen taimien pakkasenkestävyys on mäntyä ja kuusta huonompi: lyhytpäiväkäsittely douglaskuusen pakkasenkestävyyden parantajana. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23013. https://doi.org/10.14214/ma.23013

Original keywords: Pinus sylvestris; paakkutaimi; Picea abies; karaistuminen; Pseudotsuga menziesii; taimikasvatus

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ilmaston lämmetessä Suomessa aiemmin harvinaisten, eteläisempää alkuperää olevien puulajien viljely on herättänyt kiinnostusta. Lauhkealla ilmastovyöhykkeellä kasvavaa douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii (Mirb.) Franco) on pidetty yhtenä vaihtoehtona metsäkuuselle sen kaarnakuoriaiskestävyyden vuoksi. Douglaskuusi on arka syyshalloille sekä pakkasvaurioille taimitarhakasvatuksen ja taimien pakkasvarastoinnin aikana. Yhtenä vaihtoehtona pakkasenkestävyyden parantamiseksi on taimituotannossa käytettävä lyhytpäivä- (LP) käsittely. Luonnonvarakeskuksen tutkimustaimitarhalla verrattiin ensimmäisen vuoden douglaskuusen taimien pakkasenkestävyyttä kuuseen (Picea abies (L.) H. Karst.) ja mäntyyn (Pinus sylvestris L.). Lisäksi testattiin kolmen viikon LP-käsittelyn vaikutuksia toisen vuoden taimien pakkasenkestävyyteen neljällä Suomesta kerätyllä siemenalkuperällä. Pakkasenkestävyydet määritettiin kontrolloiduilla pakkastesteillä kahtena syksynä sekä silmun puhkeamisvaiheessa. Douglaskuusi oli selvästi herkempi sekä syksyn pakkasille että keväthalloille kuin kotoperäiset havupuut. Douglaskuusen alkuperien välillä oli selviä eroja sekä niiden karaistumisrytmissä että reagoinnissa LP-käsittelyyn. LP-käsittely paransi silmujen, rangan ja neulasten pakkasenkestävyyttä syyskuun alussa kaikilla alkuperillä. Syyskuun ja lokakuun lopulla rangan ja neulasten pakkasenkestävyys parani käsittelyn seurauksena, mutta silmujen ei. Ilman käsittelyä rangan pakkasenkestävyys vaihteli –17 ja –25 °C:n välillä, ja vain Kouvolassa sijaitsevasta metsiköstä kerätty alkuperä saavutti pakkasvarastointiin vaadittavan kestävyyden. Tulosten perusteella douglaskuusen taimien karaistuminen on kotimaisia pääpuulajeja heikompaa. LP-käsittelyn avulla voidaan parantaa taimien alkusyksyn, ja jonkin verran myös loppusyksyn pakkasenkestävyyttä. Jos vieraslaji douglaskuusta halutaan viljelyllä Suomessa nykyistä laajemmin, on alkuperien valintaan ja niiden pakkasenkestävyyteen kiinnitettävä erityistä huomiota ja LP-käsittelyä kannattaa käyttää taimikasvatusvaiheessa parantamaan taimien kestävyyttä.

Luoranen, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki https://orcid.org/0000-0002-6970-2030 Sähköposti: jaana.luoranen@luke.fi
Kivimäenpää, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki https://orcid.org/0000-0003-0500-445X Sähköposti: minna.kivimaenpaa@luke.fi
Ruhanen, Luonnonvarakeskus, Tutkimusinfrastruktuuripalvelut, Suonenjoki https://orcid.org/0000-0001-8259-6570 Sähköposti: hanna.ruhanen@luke.fi
Himanen, Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki https://orcid.org/0000-0002-6368-4636 Sähköposti: katri.himanen@luke.fi
Riikonen, Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki https://orcid.org/0000-0001-7407-5759 Sähköposti: johanna.riikonen@luke.fi

artikkeli 23012, Tutkimusartikkeli

Jari Lindblad. (2024). CLT-levyjen käyttö ja kustannukset kantavuuden parantamisessa puunkorjuussa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23012. https://doi.org/10.14214/ma.23012

Original keywords: kustannuslaskenta; puunkorjuu; metsäkuljetus; kaukokuljetus; monikerroslevy; kulkukelpoisuus; kantavuus

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Kuormatraktoreiden käytön aiheuttamat juuristovauriot ja urapainumat ovat todennäköinen riski suometsien puunkorjuussa. Suometsien puunkorjuussa oleellista on soveltuvan korjuukaluston valinta. Työtapaan kuuluu yleensä havutuksen käyttö ajourien vahvistamisessa. Erilliset maaperän vahvistamisratkaisut, kuten erityyppiset ajosillat ja kumimatot, ovat jääneet lähinnä kokeiluasteelle. Projektissa kehitettiin puutavara-autolla ja kuormatraktorilla käsiteltävät ja siirrettävät CLT-levyt (cross laminated timber). CLT-levyjä käytettäisiin kuormatraktorin kokoojaurien ja varastopaikkojen vahvistamiseen heikosti kantavilla turvemailla. CLT-levyjen rakenneratkaisuiden lisäksi tutkittiin puutavara-auton ja kuormatraktorin soveltuvuutta, ajanmenekkiä ja kustannuksia CLT-levyjen käsittelyssä ja siirroissa. Logistiikkakustannusten määritys perustui levyjen käsittelyn työaikatutkimuksella määritettyyn ajanmenekkiin sekä kuljetuskapasiteetin osalta levyjen laskennalliseen mitoitukseen. Kokonaispainoltaan 76 000 kg:n puutavara-auton laskennallinen kuljetuskapasiteetti oli 54 CLT-levyä, joista pystyttäisiin rakentamaan nimellispituudeltaan 108 metrin pituinen ajoura. Kuorma täyttäisi puutavara-auton tilavuuskapasiteetin, mutta kantavuudesta jäisi käyttämättä noin 16 000 kg. Kenttäkokeiden kokemusten ja aikatutkimuksen tulosten perusteella levyjen kuormaus (kuormaussykli noin 40 s/levy) ja kuorman purkaminen (kuormaussykli noin 35 s/levy) puutavara-autolla ja kuormatraktorilla oli kohtalaisen sujuvaa ja ajanmenekkien hajonta pientä. Sen sijaan varsinkin levyjen asennus ajouralle oli aikaa vievää (kuormaussykli noin 100 s/levy). Työn sujuvuuteen vaikuttivat merkittävästi muun muassa kuormatraktorin tyyppi, näkyvyys ja levyjen tartuntaratkaisut. Kun levyjen kaukokuljetusmatka korjuukohteelle oli noin 50 kilometriä, oli levyjen edestakaisen autokuljetuksen kokonaiskustannus vetoauton kuormalla (18 levyä) yli 500 euroa ja täysperävaunukuormalla (54 levyä) alle 800 euroa. Kuljetuskustannus kasvoi jyrkästi kuljetusmatkan suhteen, ja toisaalta muiden kuljetusten ketjuttaminen ja tyhjänä ajon korvaaminen muilla kuljetuksilla vaikuttivat oleellisesti kustannusten tasoon. Levyjen metsäkuljetuksen ja asennuksen yksikkökustannukset olivat pienimmillään 8–9 €/levy ja kasvoivat noin 1 €/levy kun metsäkuljetusmatka kasvoi sadalla metrillä. Levyjen määrän vaikutus yksikkökustannukseen oli vähäinen. Levyjen käytöllä voitaisiin saavuttaa puunkorjuussa suoria kustannussäästöjä tilanteissa, joissa puutavaran metsäkuljetusmatkaa voitaisiin lyhentää merkittävästi ja kuljetettava puutavaramäärä olisi suurehko, vähintään 500–1000 kuutiometriä. Tilanteissa, joissa korjuulohkon sijainti on heikosti kantavan maapohjan takana, voitaisiin levyjen käytöllä mahdollistaa korjuun ajoittaminen sulan maan ajalle.

Lindblad, Luonnonvarakeskus (Luke), Tuotantojärjestelmät, Joensuu https://orcid.org/0009-0003-6766-6587 Sähköposti: jari.lindblad@luke.fi

Katsaus

artikkeli 24013, Katsaus

Pekka Punttila, Tiina Piiroinen, Minna Pappila, Mari Annala. (2024). PEFC- ja FSC-metsäsertifiointistandardien vertailu sekä ekologinen vaikuttavuus lainsäädännön ja tutkimustiedon valossa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24013. https://doi.org/10.14214/ma.24013

Original keywords: metsäsertifiointi; luonnon monimuotoisuus; ekologinen kestävyys; FSC; PEFC; sääntely; vertailu

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Katsauksessa tarkasteltiin FSC- ja PEFC-metsäsertifiointistandardien vaatimuksia Suomen talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Vertailimme standardeja keskenään sekä suhteessa aiempiin standardeihin, lainsäädäntöön ja ekologiseen tutkimustietoon. FSC osoittautui ekologisten kriteerien osalta vaativammaksi sertifiointijärjestelmäksi kuin PEFC. FSC-standardin ekologiset vaatimukset ovat kauttaaltaan tiukempia kuin PEFC:n. Erityisesti käsittelemättä jäävät pinta-alat (mm. arvokkaat elinympäristöt, väh. 5 %:n suojeluedellytys), vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet sekä elävien säästöpuiden ja kuolleen puun määrät ovat FSC-standardissa korkeampia, minkä vuoksi FSC tukee monimuotoisuuden säilyttämistä paremmin kuin PEFC. PEFC ei esimerkiksi tuo käytännössä lisäisyyttä metsälain määrittämään arvokkaiden elinympäristöjen turvaan, mutta FSC:n mukaan nämä kohteet on jätettävä kokonaan metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle niiden koosta ja yleisyydestä riippumatta. Lisäksi FSC-metsäsertifioinnin vaatimus 5 % pinta-alan jättämisestä kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle edistää arvokkaiden elinympäristöjen turvaamista. FSC suojelee paremmin myös vanhoja metsiä, sillä FSC-standardin määritelmien mukaisia varttuneita ja vanhoja runsaslahopuustoisia metsiä on vielä löydettävissä talousmetsistä, mutta PEFC-standardin kriteerien mukaisia vanhoja metsiä ei talousmetsistä käytännössä löydy. Molemmissa järjestelmissä on ajan kuluessa tapahtunut sekä parannuksia että heikennyksiä. PEFC:n osalta standardin heikennykset ovat olleet merkittävämpiä. Esimerkiksi metsäpaloympäristöjä ja palolajistoa turvaamaan tarkoitetuissa kulotuskriteereissä vaatimustasoa on laskettu molemmissa sertifiointijärjestelmissä. Kuitenkin FSC-sertifioinnin velvoittamien kulotusten pinta-alaosuus on edelleen huomattava, kun taas PEFC-standardin kulotuskriteerin vaatimustaso on laskettu minimaalisen alhaiseksi. Molemmissa järjestelmissä on edelleen parannettavaa ekologisen tutkimustiedon perusteella. PEFC:llä olisi potentiaalia olla vaikuttava metsäsertifiointistandardi, sillä se on käytössä noin 90 %:lla talousmetsien pinta-alasta, kun taas FSC on käytössä noin 11 %:lla. Näiden pinta-alojen suhteen perusteella voidaan arvioida, että koko Suomen mittakaavassa PEFC:llä voisi olla alemmasta vaatimustasosta huolimatta suurempi kokonaisvaikutus sellaisten kriteerien kohdalla, joissa FSC:n vaatimustaso on alle 8-kertainen PEFC:n vaatimustasoon nähden. Sertifiointistandardien ja lainsäädännön kehittäminen ekologisempaan suuntaan on välttämätöntä, jotta uhanalaistumiskehitys saadaan käännettyä ja talousmetsätkin voisivat tukea kansallisia ja kansainvälisiä monimuotoisuustavoitteita ja -sitoumuksia.

Punttila, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0002-0076-9499 Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Piiroinen, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0009-0008-6977-4924 Sähköposti: tiina.piiroinen@syke.fi
Pappila, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0001-7789-4549 Sähköposti: minna.pappila@syke.fi
Annala, Suomen ympäristökeskus (Syke), Oulu https://orcid.org/0000-0002-4498-2291 Sähköposti: mari.annala@syke.fi

artikkeli 23010, Katsaus

Lauri Korhonen, Kalle Kärhä, Matti Maltamo, Jukka Malinen, Juha Hyyppä, Harri Kaartinen, Janne Toivonen, Petteri Packalen, Matti Koivula. (2024). Kaukokartoitus ja metsäkoneiden sensorit metsien monimuotoisuusindikaattorien seurannassa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23010. https://doi.org/10.14214/ma.23010

Original keywords: biodiversiteetti; hakkuukoneet; metsäkoneet; luonnon monimuotoisuus; metsänarviointi; laserkeilaus; droonit

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan, millaista metsien monimuotoisuutta kuvaavaa tietoa voidaan saada nykyaikaisen kaukokartoitus- ja sensoritekniikan avulla. Käsittely keskittyy Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, missä metsät, ilmasto-olot ja teknologiset valmiudet sekä käytetyt teknologiat ovat samankaltaisia. Laserkeilaimia ja kuvantavia monikanavasensoreita voidaan asentaa monenlaisille liikkuville alustoille: satelliitteihin, lentokoneisiin, drooneihin ja metsäkoneisiin. Mitä lähempää kohdetta havainnoidaan, sitä tarkempaa tietoa saadaan, mutta sitä pienempi on myös kerralla havainnoitu pinta-ala. Yleisesti käytetyistä monimuotoisuuden indikaattoreista suurikokoisten säästöpuiden määrää, puuston eri-ikäisrakenteisuutta ja vesistöjen suojavyöhykkeitä voidaan havainnoida suhteellisen luotettavasti Suomessa laajalti saatavilla olevilla lentolaserkeilausaineistoilla. Lahopuun ja vähälukuisten puulajien, kuten haavan (Populus tremula L.), tunnistaminen onnistuu tällä hetkellä esimerkiksi droonien avulla pienille alueille kerrallaan, mutta riittävän tarkan tiedon saaminen suuralueille vaatii nykyistä tarkemman tekniikan käyttöönottamista lentokoneilla tehtävissä kartoituksissa. Tietyille eläin- ja kasvilajeille sopivia elinympäristöjä voidaan kartoittaa suuriltakin alueilta, mutta esimerkiksi pintakasvillisuudesta ei käytännössä vielä saada riittävän tarkkoja suoria havaintoja. Kaukokartoitus soveltuu kuitenkin hyvin maastoinventointien kohdentamiseen oikeisiin paikkoihin. Metsäkonetietoa hyödyntämällä on mahdollista dokumentoida hakkuissa tehdyt tekopökkelöt ja säästöpuuryhmän tai muun käsittelemättömän alueen, esimerkiksi vesistön tai pienveden suojavyöhykkeen, avainbiotoopin, suojeltavan alueen tai riistatiheikön ympäriltä hakatut rungot. Hyödynnettäessä metsäkonetietoa metsäluonnon monimuotoisuuden mittaamisessa ja seurannassa tärkein asia juuri nyt on parantaa hakkuukoneen hakkuulaitteen sijaintitiedon tarkkuutta anturoimalla hakkuukoneen puomi. Tulevaisuudessa tavoitteena on oltava automatisoitu metsäluonnon monimuotoisuuden mittaaminen ja dokumentointi puunkorjuuoperaatioiden yhteydessä, mikä edellyttää metsäkoneen sensorointia. Tarkan, automatisoidun monimuotoisuustiedon tuottaminen metsäkoneissa olevilla sensoreilla on todennäköisesti mahdollista toteuttaa tällä vuosikymmenellä. Yhteenvetona kaukokartoitus- ja sensoritekniikka mahdollistaa tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä tarkemman metsien monimuotoisuutta kuvaavan tiedon keräämisen myös suuralueilta. Tarkimpaan lopputulokseen päästään yhdistämällä useista eri lähteistä peräisin olevia tietoja.

Korhonen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-9352-0114 Sähköposti: lauri.korhonen@uef.fi
Kärhä, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: kalle.karha@uef.fi
Maltamo, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-9904-3371 Sähköposti: matti.maltamo@uef.fi
Malinen, Metsäteho Oy, Vantaa https://orcid.org/0000-0002-5023-1056 Sähköposti: jukka.malinen@metsateho.fi
Hyyppä, Paikkatietokeskus FGI, Espoo https://orcid.org/0000-0001-5360-4017 Sähköposti: juha.coelasr@gmail.com
Kaartinen, Paikkatietokeskus FGI, Espoo https://orcid.org/0000-0002-4796-3942 Sähköposti: harri.kaartinen@nls.fi
Toivonen, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu https://orcid.org/0000-0003-1319-3035 Sähköposti: janne.toivonen@luke.fi
Packalen, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-1804-0011 Sähköposti: petteri.packalen@luke.fi
Koivula, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-6415-4904 Sähköposti: matti.koivula@luke.fi

artikkeli 23009, Katsaus

Marja K. Kallioniemi, Hanna-Riitta Kymäläinen. (2024). Kirjallisuuskatsaus työhyvinvoinnin keskeisistä teemoista puuhuoltoketjussa: psyykkinen kuormittuminen, työtuntien määrä ja naisten tilanne. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23009. https://doi.org/10.14214/ma.23009

Original keywords: puunkorjuu; metsätalous; kuvaileva kirjallisuuskatsaus; naisen asema; puutavaran kaukokuljetus; työmäärä; työn kuormittavuus

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Metsäsektorilla työskennellään yhteiskunnallisesti tärkeällä työalalla. Samalla metsäalaan kohdistuu nykyisin monia, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus paneutuu aiemmin toteutetun puuhuoltoketjun työhyvinvointikyselyn kolmeen keskeiseen tulosteemaan. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia kirjallisuuslähteitä ja teorioita on julkaistu puuhuoltoketjun kolmesta keskeisestä teemasta: psyykkisestä kuormittumisesta, työtuntien määrästä ja naisten tilanteesta? 2. Miten työhyvinvointia voidaan kohentaa puuhuoltoketjussa? Psyykkinen kuormittuminen puuhuoltoketjussa ilmenee useista kirjallisuuslähteistä, havaintoina muun muassa puutteellinen palautuminen työn rasituksista, kiristyneet vaatimukset, alhainen palkkataso ja vähäinen vuorovaikutus. Tarkastelemme psyykkistä kuormittumista puuhuoltoketjussa Siegristin ponnistusten ja palkkioiden mallin sekä työn vaatimusten ja voimavarojen mallin avulla. Kirjallisuuslähteistä ilmenee myös lukuisia metsätaloustyön myönteisiä piirteitä, kuten esimerkiksi teknologian kehittyminen, miellyttävä työympäristö metsässä, työn itsenäinen luonne ja mahdollisuus työhön maaseudulla. Tarkastelemme mahdollisuuksia psyykkisen kuormittumisen haittojen vähentämiseen toimintaympäristön viitekehyksen sekä työllisen stressisuojatekijöiden vahvistamisen avulla. Työn aiheuttamien vaatimusten tulisi olla hallittavia, jotta psyykkiseen kuormittumiseen mahdollisesti liittyvältä terveydentilan ja työkyvyn heikkenemiseltä vältyttäisiin. Puuhuoltoketjussa työpäivät olivat pitkiä. Työtuntien määrän tarkastelussa käymme läpi tekijöitä, jotka voivat voimistaa tai heikentää runsaan työtuntien määrän terveydelle haitallisia vaikutuksia. Runsas työtuntien määrä voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksia ja aivohalvauksen riskiä, vaarantaa mielenterveyden ja heikentää työstä palautumista. Työterveyden heikkenemisen estäminen on kustannustehokkaampaa kuin seurausten korjaaminen. Naiset metsätalouden työtehtävissä ovat vähemmistö, sillä vain 19 % metsäsektorin työllisistä oli naisia vuonna 2021. Naisten työhyvinvoinnissa havaittiin monia myönteisiä piirteitä, kuten yleinen tyytyväisyys työhön, kohtalaisen hyvä työkyky ja elintavat sekä maltillinen sairauteen liittyvien poissaolojen määrä. Arviot työtaakan, psyykkisen kuormittumisen ja palautumisen osalta osoittivat kuitenkin heikentynyttä työhyvinvointia. Naisten työhyvinvointia voidaan edistää kehittämällä johtamista sekä varmistamalla työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja vastuiden jakaminen. Työhyvinvoinnista ja työkyvyn säilymisestä huolehtiminen ovat osa metsäsektorin sosiaalista kestävyyttä.

Kallioniemi, Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Jokioinen https://orcid.org/0000-0002-2408-6705 Sähköposti: marja.kallioniemi@luke.fi
Kymäläinen, Helsingin yliopisto, maataloustieteiden osasto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-2889-7038 Sähköposti: hanna-riitta.kymalainen@helsinki.fi

artikkeli 23002, Katsaus

Michael M. Müller. (2024). Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23002. https://doi.org/10.14214/ma.23002

Original keywords: metsätalous; ilmastonmuutos; hirvieläimet; Lophophanes cristatus; Poecile montanus; linnuston suojelu; taudit

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.

Müller, Luonnonvarakeskus, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-3699-2139 Sähköposti: micms.muller@gmail.com

Tieteen tori

artikkeli 24012, Tieteen tori

Heikki Hänninen, Jinbin Zheng. (2024). Relaskooppi vaihtui mikroskooppiin – professori Risto Sarvas 2020-luvun kansainvälisen ilmastomuutostutkimuksen varhaisena edelläkävijänä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24012. https://doi.org/10.14214/ma.24012

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Hänninen, State Key Laboratory of Subtropical Silviculture, Zhejiang A&F -yliopisto, Hangzhou, Kiina https://orcid.org/0000-0003-3555-2297 Sähköposti: hhannin@zafu.edu.cn
Zheng, State Key Laboratory of Subtropical Silviculture, Zhejiang A&F -yliopisto, Hangzhou, Kiina https://orcid.org/0000-0002-6034-7642 Sähköposti: jinbinz@stu.zafu.edu.cn

artikkeli 24008, Tieteen tori

Pekka E. Kauppi. (2024). Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus tuskin auttaa tiaisia. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24008. https://doi.org/10.14214/ma.24008

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Kauppi, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-1735-756X Sähköposti: pekauppi@gmail.com

artikkeli 24006, Tieteen tori

Annamari Laurén, Raija Laiho, Marjo Palviainen. (2024). Metsänhoidon keinot käyttöön ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24006. https://doi.org/10.14214/ma.24006

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Laurén, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-6835-9568 Sähköposti: annamari.lauren@helsinki.fi
Laiho, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-7767-8520 Sähköposti: raija.laiho@luke.fi
Palviainen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-9963-4748 Sähköposti: marjo.palviainen@helsinki.fi

artikkeli 24005, Tieteen tori

Michael M. Müller. (2024). Metsänhakkuut ja hömö- sekä töyhtötiaiskannan taantuminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24005. https://doi.org/10.14214/ma.24005

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Müller, Luonnonvarakeskus, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-3699-2139 Sähköposti: micms.muller@gmail.com

artikkeli 24004, Tieteen tori

Hannes Pasanen. (2024). Talousmetsien luonnonhoidon kritiikki. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24004. https://doi.org/10.14214/ma.24004

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Pasanen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0009-0005-6182-8965 Sähköposti: hannes.pasanen@uef.fi

artikkeli 24002, Tieteen tori

Raimo Virkkala. (2024). Hömö- ja töyhtötiaisen vähenemisen syistä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24002. https://doi.org/10.14214/ma.24002

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Virkkala, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Luontoratkaisut, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-9074-5326 Sähköposti: raimo.virkkala@syke.fi

artikkeli 23015, Tieteen tori

Liisa Kulmala. (2024). Metsäluonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23015. https://doi.org/10.14214/ma.23015

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Kulmala, Ilmatieteen laitos, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-1775-8240 Sähköposti: liisa.kulmala@fmi.fi

Tutkimusseloste

artikkeli 24020, Tutkimusseloste

Anne Viljanen, Mikko Kurttila, Anne Toppinen. (2024). Uuden liiketoiminnan alkulähteillä: yritysten rooli kerrostalojen korjaamisessa puulla? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24020. https://doi.org/10.14214/ma.24020

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Viljanen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-7166-8022 Sähköposti: anne.viljanen@helsinki.fi
Kurttila, Luonnonvarakeskus (Luke), Tutkimus ja asiakkuudet, Joensuu https://orcid.org/0000-0001-5290-4771 Sähköposti: mikko.kurttila@luke.fi
Toppinen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-0910-1505 Sähköposti: anne.toppinen@helsinki.fi

artikkeli 24019, Tutkimusseloste

Jussi Manner, Hagos Lundström. (2024). Haaroittuneet rungot kasvattavat harvesterin ajanmenekkiä päätehakkuulla huomattavasti. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24019. https://doi.org/10.14214/ma.24019

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Manner, Skogforsk, Uppsala, Ruotsi https://orcid.org/0000-0002-4982-3855 Sähköposti: jussi.manner@skogforsk.se
Lundström, Skogforsk, Uppsala, Ruotsi Sähköposti: hagos.lundstrom@skogforsk.se

artikkeli 24017, Tutkimusseloste

Noora Tienaho, Ninni Saarinen, Tuomas Yrttimaa, Mikko Vastaranta. (2024). Pintapalojen kartoittaminen boreaalisissa metsissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24017. https://doi.org/10.14214/ma.24017

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tienaho, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-6574-5797 Sähköposti: noora.tienaho@uef.fi
Saarinen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0003-2730-8892 Sähköposti: ninni.saarinen@uef.fi
Yrttimaa, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0003-2648-523X Sähköposti: tuomas.yrttimaa@uef.fi
Vastaranta, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0001-6552-9122 Sähköposti: mikko.vastaranta@uef.fi

artikkeli 24011, Tutkimusseloste

Johanna Jääskeläinen, Lauri Korhonen, Mikko Kukkonen, Petteri Packalen, Matti Maltamo. (2024). Drooni-aineistoon perustuva yksinpuintulkinta: kuinka hyödyntää kuviokohtaisia läpimittamittauksia kalibroinnissa? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24011. https://doi.org/10.14214/ma.24011

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Jääskeläinen, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu Sähköposti: johanna.jaaskelaine@uef.fi
Korhonen, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-9352-0114 Sähköposti: lauri.korhonen@uef.fi
Kukkonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: mikko.kukkonen@uef.fi
Packalen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: petteri.packalen@luke.fi
Maltamo, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-9904-3371 Sähköposti: matti.maltamo@uef.fi

artikkeli 24010, Tutkimusseloste

Jari Vauhkonen, Juho Matala, Ari Nikula. (2024). Tulevaisuuden hirvituhopinta-alojen ennustaminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24010. https://doi.org/10.14214/ma.24010

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Vauhkonen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: jari.vauhkonen@uef.fi
Matala, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat-yksikkö, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-5867-5057 Sähköposti: juho.matala@luke.fi
Nikula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat-yksikkö, Rovaniemi Sähköposti: ari.nikula@luke.fi

artikkeli 24003, Tutkimusseloste

Anu Laakkonen, Katri Rusanen, Teppo Hujala, Mika Gabrielsson, Jouni Pykäläinen. (2024). Kestävyyssiirtymä vaatii perustavanlaatuisia muutoksia suomalaisen sellu- ja paperiteollisuuden arvonluontilogiikkaan. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24003. https://doi.org/10.14214/ma.24003

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Laakkonen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-6384-7773 Sähköposti: anu.laakkonen@uef.fi
Rusanen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0003-1705-5561 Sähköposti: katri.rusanen@uef.fi
Hujala, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-7905-7602 Sähköposti: teppo.hujala@uef.fi
Gabrielsson, Kauppakorkeakoulu Hanken, Markkinoinnin laitos, Helsinki; Itä-Suomen yliopisto, Kauppatieteiden laitos, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-0633-6918 Sähköposti: mika.gabrielsson@hanken.fi
Pykäläinen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0002-0633-6918 Sähköposti: jouni.pykalainen@uef.fi

Puheenvuoro

artikkeli 24007, Puheenvuoro

Heikki Hänninen, Heikki Smolander. (2024). Yhden totuuden opit ja ajan henki Suomen metsänhoidossa ja metsäpolitiikassa – mikä on tutkijoiden rooli? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24007. https://doi.org/10.14214/ma.24007

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Hänninen, Zhejiang A and F University -yliopisto, Hangzhou, Kiina https://orcid.org/0000-0003-3555-2297 Sähköposti: hhannin@zafu.edu.cn
Smolander, Sähköposti: hessu.smolander@gmail.com

Rekisteröidy

Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.

Kirjaudu sisään

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.

Ilmoitukset päivityksistä

Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit