Artikkelit jotka sisältää sanan 'hirvieläimet'

Katsaus

artikkeli 23002, Katsaus
Michael M. Müller. (2024). Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 23002. https://doi.org/10.14214/ma.23002
Avainsanat: Lophophanes cristatus; Poecile montanus; hirvieläimet; ilmastonmuutos; linnuston suojelu; metsätalous; taudit
Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.

artikkeli 6358, Katsaus
Risto Heikkilä. Hirvieläinten vaikutus metsiköiden kehitykseen|63-72. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1997 numero 1 artikkeli 6358. https://doi.org/10.14214/ma.6358
Original keywords: hirvieläimet; metsäekosysteemit; ravinnonkäyttö; puulajisuhteet
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Hirvieläinten ravinnonkäytön metsäkasvillisuutta kuluttava vaikutus ilmenee taloudellisina vahinkoina metsäpuiden taimikoissa ja johtaa muutoksiin eri kasvilajien välisissä runsaussuhteissa. Hirvien pinta-alaa kohti laskettuja populaatiotiheyksiä määriteltäessä suunnittelun perustekijöihin kuuluvat metsän eri käyttömuodot sekä metsäalue- ja metsikkötasoilla saatavilla olevat ravintovarat. Artikkelissa käsitellään periaatteita, joiden mukaan hirvieläinten populaatioita ja metsiköiden kehitystä voidaan sovittaa yhteen erilaisissa metsäekosysteemeissä. Analysoidaan tutkimustuloksia ravinnonkäytön vaikutuksista ja tarkastellaan mahdollisuuksia kehittää kantokykyyn perustuvia sovellutuksia. Siinä vaikuttavia tekijöitä, kuten hirvieläinkantojen jakaantumista, elinpiirien määräytymistä ja kuluttavan ravinnonkäytön luonnetta käsitellään eri maanosissa tehtyjen tutkimusten perusteella. Ravintovarojen määrän ja laadun sekä niiden metsäalue- ja metsikkökohtaisen tilan arviointia tarkastellaan metsiköiden kestävän kehityksen suhteen.

  • Heikkilä, Sähköposti: risto.heikkila@metla.fi (sähköposti)

Rekisteröidy
Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit