Artikkelit jotka sisältää sanan 'virkistyskäyttö'

Tutkimuksessa tarkasteltiin Ylä-Lapin metsien käytön vaihtoehtoja osallistuvan monitavoite arvioinnin avulla. Eri sidosryhmien arvostukset tuotiin mukaan arviointimalliin henkilökohtaisilla tietokoneavusteisilla päätösanalyysihaastatteluilla. Tavoitteena oli selvittää eri tahojen näkemyksiä vaihtoehtojen mieluisuudesta.

Tutkimuksessa muodostettiin viisi erilaista metsien käsittelyvaihtoehtoa, joissa hakkuukertymät vaihtelivat välillä 300 000 m3/v ja 30 000 m3/v. Vaihtoehtoja arvioitiin kuuden kriteerin avulla: 1) bruttotulovaikutukset paikallistaloudessa 2) työllistävyys 3) saamelainen poronhoitokulttuuri 4) paikallinen luonnon virkistyskäyttö 5) luonnon monimuotoisuus ja 6) yhteisymmärrys ja sopeutuminen.

Tulosten perusteella voitiin tunnistaa kolme eri ryhmää. Kaksi ensimmäistä ryhmää pitivät parhaimpana vaihtoehtona nykyisen luonnonvarasuunnitelman mukaista hakkuutasoa. Nämä ryhmät poikkesivat toisistaan siten, että ensimmäinen ryhmä asetti toiselle sijalle nykyistä luonnonvarasuunnitelmaa laajemmat hakkuut kun taas toinen ryhmä piti toiseksi parhaana vaihtoehtona tätä suppeampia hakkuita. Kolmas ryhmä piti mieluisimpana vaihtoehtoa, jossa yli 140-vuotiaita metsiä ei hakata lainkaan.

Arviointi nosti esille myös vaikutusarvioita koskevia näkemyseroja. Suurimmat erot koskivat saamelainen poronhoitokulttuuri ja porotalouden työllisyyskriteereitä. Nämä ovat avainkysymyksiä, joista tulisi löytää yhteistä tietopohjaa kiistojen ratkaisemiseksi.

• Saarikoski, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Mustajoki, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Marttunen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Ahtikoski, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Hallikainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Helle, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Hyppönen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Jokinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Naskali, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Tuulentie, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Varmola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Vatanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Ylisirniö, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Virkistyskäyttöön varustetut valtion alueet kuten, kansallispuistot, erämaa-alueet ja valtion retkeilyalueet palvelevat sekä luonnonsuojelua että virkistyskäyttöä ja matkailua. Melko vähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, mitkä väestöryhmät ulkoilevat näillä alueilla. Tässä tutkimuksessa analysoidaan valtion alueiden käyttämiseen ja käytön määrään vaikuttavia tekijöitä logistisella ja negatiiviseen binomijakaumaan perustuvalla regressiomallilla. Tutkimus perustuu väestöpohjaiseen kyselyaineistoon.

Tulosten perusteella virkistyskäyttöön varustettujen valtion alueiden käyttäjät olivat keskimääräistä korkeamman koulutuksen saaneita ja työskentelivät muita useammin toimihenkilöinä. Alueiden käyttäjät olivat yleensäkin aktiivisia ulkoilun – erityisesti hiihdon, laskettelun ja telttailun – harrastajia. Valtion alueiden sijainti kotikunnan läheisyydessä lisäsi vastaajan todennäköisyyttä käyttää alueita. Alueiden käytön määrää puolestaan lisäsi alueiden runsaus vastaajan kotikunnassa, vastaajan itäsuomalaisuus tai asuminen yli 100 000 asukkaan kaupungissa. Kotitalouden pieni koko ja vapaa-ajan runsaus lisäsivät käytön määrää. Alueilla vähän tai ei ollenkaan käyvien väestöryhmien tarpeet ja käytön esteet tulisi tuntea paremmin alueiden käyttömahdollisuuksien kehittämiseksi.

• Pouta, Sähköposti: eija.pouta@helsinki.fi
• Sievänen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Neuvonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Julkisten virkistyspalvelujen maksullisuus on noussut keskustelun kohteeksi viime aikoina. Tässä artikkelissa tarkastellaan suomalaisten asenteita siitä, miten julkisten virkistyspalvelujen kustannukset pitäisi kattaa. Suurin osa suomalaisista kannattaa nykyistä käytäntöä, että kunnat ja valtio tarjoavat luonnon virkistyskäyttöä varten palveluja kansalaisille edelleen pääosin maksuttomasti. Yhteiskunnan varoja toivottiin käytettävän sellaisten virkistyspalvelujen kehittämiseen, joita on aikaisemminkin hoidettu yhteisin varoin. Virkistyspalvelujen maksullisuuteen suhtautuminen oli kuitenkin jokseenkin myönteistä. Yrittäjät, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset olivat muita valmiimpia maksamaan palveluista. Nuoret, vähän koulutetut, pienituloiset ja kaupungissa asuvat kannattivat selvimmin kokonaan yhteiskunnan tarjoamia maksuttomia virkistyspalveluja. Artikkelissa pohditaan, miten virkistyspalvelujen maksullisuus mahdollisesti vaikuttaa ko. palvelujen tarjontaan ja miten maksullisuus vaikuttaa eri väestöryhmien virkistäytymismahdollisuuksiin. Virkistyskäytön maksullisuudella on sekä taloudellisia että hyvinvointi- ja ympäristövaikutuksia, joita tulee tarkkaan punnita ennen kuin uusia periaatteellisia muutoksia virkistyspalvelujen kustannusten jakamisessa tehdään.

• Sievänen, Sähköposti: tuija.sievanen@metla.fi
• Ruuska, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Tutkimuksessa tarkasteltiin Lounais-Suomessa sijaitsevan Teijon retkeilyalueen kävijöiden rahankäyttöä ja sen välittömiä tulo- ja työllisyysvaikutuksia sekä merkitystä aluetaloudelle. Kävijöiden rahankäytön suuruus ja sen alueittainen ja toimialoittainen jakautuminen määritettiin alueella touko–lokakuussa 1996 tehdyn kävijäkyselyn perusteella.

Alueen kävijöiden rahankäyttö arvioitiin vuositasolla 8,37 miljoonaksi markaksi, josta lähialueen yritysten saama matkailutulo oli 46 prosenttia. Lähialueella majoitus- ja ravitsemistoiminta sai matkailutuloa 1,34 miljoonaa ja vähittäiskauppa 1,55 miljoonaa markkaa.

Palkkatulovaikutus oli 1,36 miljoonaa, josta lähialueen yritysten maksama osuus oli 0,74 miljoonaa. Suurin osa palkkatulovaikutuksista syntyi majoitus- ja ravitsemistoiminnan aloilla. Työllisyysvaikutukset olivat yhteensä 13 henkilötyövuotta. Työllisyysvaikutukset lähialueella olivat 7,12 henkilötyövuotta, josta majoitus- ja ravitsemistoiminnan osuus oli 78 prosenttia.

Rahankäytön alueittaista ja toimialoittaista jakaumaa voidaan pitää retkeilyalueen sijaintipaikkakunnalle edullisena, koska lähes puolet tulo- ja työllisyysvaikutuksista ilmenee retkeilyalueen läheisyydessä. Lisäksi valtaosa niistä suuntautuu työvoimavaltaisille majoitus- ja ravitsemistoiminnan aloille.

• Kangas, Sähköposti: kari.kangas@forest.joensuu.fi
• Ovaskainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Pajuoja, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Katsauksessa tarkastellaan sosiaalisen kestävyyden suhdetta muihin kestävyyden ulottuvuuksiin, pitäen lähtökohtana ekologisen kestävyyden ja ylisukupolvisuuden vaatimuksia. Sosiaalisen kestävyyden sisällön lähemmän tarkastelun jälkeen esitetään määritelmä sosiaaliselle kestävyydelle. Lisäksi tarkastellaan sosiaalista kestävyyttä erityisesti metsien käytön kannalta. Artikkelin empiirisessä osassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen avulla, missä määrin metsien virkistyskäyttöön, metsäalan työllisyyteen ja yksityismetsänomistajiin liittyvissä tutkimuksissa on otettu huomioon sosiaalisen kestävyyden näkökulma. Nämä aihealueet on keskeisesti liitetty sosiaaliseen kestävyyteen.

Sosiaalisen kestävyyden sisältö on selvästi laajempi kuin katsauksessa tarkastelluista esimerkkitutkimuksista voisi päätellä. Varsinkin ylisukupolvisuuden vaatimukseen em. tutkimuksissa ei ole juuri kiinnitetty huomiota. Kestävyyden eri ulottuvuuksien (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen) suhdetta toisiinsa ei myöskään ole problematisoitu. Tarkastelluista tutkimuksista sosiaalisen kestävyyden näkökulma tuotiin parhaiten esiin metsien virkistyskäytön tutkimuksessa. On ilmeistä, että varsinainen sosiaalisen kestävyyden näkökulma on vielä harvinainen, etenkin, jos puuntuotannon ohella myös muut metsien käyttömuodot otetaan mukaan tarkasteluun.

• Juurola, Sähköposti: heimo.karppinen@metla.fi
• Karppinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Tutkimuksessa tarkastellaan metsien monikäyttöön ja virkistysalueiden eri käyttäjäryhmien välisiin konfliktitilanteisiin liittyvää sosiaalisen kapasiteetin käsitettä, tutkimustraditiota ja sen keskeisiä tutkimusongelmia ja -tuloksia. Suomessa sosiaalisen kapasiteetin tutkimusta ei ole juurikaan tehty. Sosiaalisen kapasiteetin käsitteellä kuvataan sitä retkeilijöiden keskinäisen sosiaalisen vuorovaikutuksen määrää ja luonnetta, jonka he sietävät ilman, että se merkittävästi häiritsee ja heikentää heidän virkistyskokemuksiaan. Sosiaalisen kapasiteetin tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten retkeilijät kokevat kohtaamistilanteet, eri kohtaamistiheydet ja retkeilymuodot, ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat. Näiden tekijöiden selvittämisen kautta pyritään tuottamaan tietoa suojelu- ja virkistysalueiden käytön ja hoidon suunnittelun tarpeisiin. Sosiaalinen kapasiteetti ja siihen liittyvä problematiikka olisi otettava huomioon määriteltäessä tietyn virkistysalueen käytön rajoja.

• Saarinen, Sähköposti: jarkko.saarinen@metla.fi

Tutkimuksessa tarkasteltiin eri-ikäisrakenteisuutta tavoittelevien hakkuiden ja avohakkuiden vaikutuksia kansalaisten kokemaan metsien virkistyskäyttöarvoon (luonnon vetovoimaisuuteen) talousmänniköissä. Tarkastelussa olivat mukana tavanomaiset metsänuudistamismenetelmät (siemenpuu- ja avohakkuu) ja puuston eri-ikäisrakenteisuuteen tähtäävistä menetelmistä pienaukko- ja poimintahakkuu. Tutkimuksen kohteena olleet metsiköt oli käsitelty talvella 2011, ja ne kuvattiin kesällä 2017. Kansalaisten mielipide metsänäkymiä esittävistä panoraamakuvista kerättiin keväällä 2018 lähettämällä postikysely 1500:lle satunnaisesti valitulle Suomen kansalaiselle. Kyselyyn vasasi 396 henkilöä (vastausprosentti 26). Menetelmästä riippumatta metsän käsittely vähensi kohteen vetovoimaisuutta. Vetovoimaisuus oli pääsääntöisesti sitä alhaisempi, mitä vähemmän kohteelle jäi puustoa, ja mitä laajempi oli avoimeksi hakatun alueen koko. Pienaukko- ja poimintahakkuut säilyttivät vetovoimaisuutensa siemenpuu- ja avohakkuita paremmin. Asennoituminen metsätalouteen vaikutti metsänäkymien arvostukseen: mitä positiivisempi suhtautuminen, sitä vetovoimaisempina metsänäkymät koettiin käsittelystä riippumatta. Toisaalta asennoituminen metsätalouteen ei juurikaan vaikuttanut käsittelyjen keskinäiseen vetovoimaisuusjärjestykseen.

• Silvennoinen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: harri.silvennoinen@uef.fi
• Tikkanen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: jukka.tikkanen@uef.fi
• Tyrväinen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: liisa.tyrvainen@luke.fi
• Koivula, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: matti.koivula@uef.fi