Artikkelit kirjoittajalta Tuija Sievänen

Virkistyskäyttöön varustetut valtion alueet kuten, kansallispuistot, erämaa-alueet ja valtion retkeilyalueet palvelevat sekä luonnonsuojelua että virkistyskäyttöä ja matkailua. Melko vähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, mitkä väestöryhmät ulkoilevat näillä alueilla. Tässä tutkimuksessa analysoidaan valtion alueiden käyttämiseen ja käytön määrään vaikuttavia tekijöitä logistisella ja negatiiviseen binomijakaumaan perustuvalla regressiomallilla. Tutkimus perustuu väestöpohjaiseen kyselyaineistoon.

Tulosten perusteella virkistyskäyttöön varustettujen valtion alueiden käyttäjät olivat keskimääräistä korkeamman koulutuksen saaneita ja työskentelivät muita useammin toimihenkilöinä. Alueiden käyttäjät olivat yleensäkin aktiivisia ulkoilun – erityisesti hiihdon, laskettelun ja telttailun – harrastajia. Valtion alueiden sijainti kotikunnan läheisyydessä lisäsi vastaajan todennäköisyyttä käyttää alueita. Alueiden käytön määrää puolestaan lisäsi alueiden runsaus vastaajan kotikunnassa, vastaajan itäsuomalaisuus tai asuminen yli 100 000 asukkaan kaupungissa. Kotitalouden pieni koko ja vapaa-ajan runsaus lisäsivät käytön määrää. Alueilla vähän tai ei ollenkaan käyvien väestöryhmien tarpeet ja käytön esteet tulisi tuntea paremmin alueiden käyttömahdollisuuksien kehittämiseksi.

• Pouta, Sähköposti: eija.pouta@helsinki.fi
• Sievänen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Neuvonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Julkisten virkistyspalvelujen maksullisuus on noussut keskustelun kohteeksi viime aikoina. Tässä artikkelissa tarkastellaan suomalaisten asenteita siitä, miten julkisten virkistyspalvelujen kustannukset pitäisi kattaa. Suurin osa suomalaisista kannattaa nykyistä käytäntöä, että kunnat ja valtio tarjoavat luonnon virkistyskäyttöä varten palveluja kansalaisille edelleen pääosin maksuttomasti. Yhteiskunnan varoja toivottiin käytettävän sellaisten virkistyspalvelujen kehittämiseen, joita on aikaisemminkin hoidettu yhteisin varoin. Virkistyspalvelujen maksullisuuteen suhtautuminen oli kuitenkin jokseenkin myönteistä. Yrittäjät, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset olivat muita valmiimpia maksamaan palveluista. Nuoret, vähän koulutetut, pienituloiset ja kaupungissa asuvat kannattivat selvimmin kokonaan yhteiskunnan tarjoamia maksuttomia virkistyspalveluja. Artikkelissa pohditaan, miten virkistyspalvelujen maksullisuus mahdollisesti vaikuttaa ko. palvelujen tarjontaan ja miten maksullisuus vaikuttaa eri väestöryhmien virkistäytymismahdollisuuksiin. Virkistyskäytön maksullisuudella on sekä taloudellisia että hyvinvointi- ja ympäristövaikutuksia, joita tulee tarkkaan punnita ennen kuin uusia periaatteellisia muutoksia virkistyspalvelujen kustannusten jakamisessa tehdään.

• Sievänen, Sähköposti: tuija.sievanen@metla.fi
• Ruuska, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

• Ovaskainen, Sähköposti: ville.ovaskainen@metla.fi
• Horne, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Pouta, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Sievänen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

• Sievänen, Sähköposti: tuija.sievanen@metla.fi

• Sievänen, Sähköposti: tuija.sievanen@metla.fi
• Tyrväinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org