Tutkimusartikkeli
artikkeli 22001,
Tutkimusartikkeli
Mika Nieminen,
Timo Pukkala,
Leena Stenberg,
Sakari Sarkkola,
Aleksi Vihonen,
Annukka Valkeapää.
(2023).
Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vaikutus metsäisten valuma-alueiden vesistökuormitukseen Suomessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2023
artikkeli 22001.
https://doi.org/10.14214/ma.22001
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin prosessimallinnukseen ja kokeellisiin tutkimuksiin perustuen jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vaikutusta metsäisiltä valuma-alueilta tapahtuvaan typpi- ja fosforikuormitukseen. Laskennan perustana oli, että metsätalouden vaikutus vesistökuormitukseen koostuu soiden ensiojituksen pitkäaikaiskuormituksesta eli ojituslisästä ja kivennäismaiden ja ojitettujen soiden hakkuiden ja lannoitusten sekä soiden kunnostusojitusten aiheuttamasta lyhytaikaisesta kuormituksesta. Laskennan lähtöaineistona käytettiin Metsään.fi-tietokannan metsävaratietoja. Tulosten perusteella siirtyminen tasaikäismetsätaloudesta jatkuvaan kasvatukseen vähentäisi metsätalouden vesistökuormitusta selvästi sekä noudatettaessa metsänhoidon suositusten mukaisia hakkuuohjeita että silloin, kun hakkuumäärät ovat nykyisellä tasolla. Eri maakunnista kuormitus vähenisi eniten Kanta-Hämeessä ja vähiten Lapissa. Kuormitus ojitetuilta soilta on huomattavasti suurempaa kuin kivennäismailta, mutta siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen vähentäisi hehtaarikohtaista kuormitusta kuitenkin suunnilleen saman verran kivennäismailla ja soilla seuraavan viiden vuosikymmenen aikana. Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden kuormituseroja ojitetuilla soilla pienentää se, että nuorissa tasaikäismetsätalouden metsissä vedenpinta on korkealla, mikä pienentää ojituslisää. Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vesistövaikutusten arvioinnin kehittämiseksi tarvitaan edelleen kokeellisia tutkimuksia erityisesti erilaisista hakkuu- ja maanmuokkausmenetelmistä sekä ojitettujen soiden huuhtoumiin vaikuttavista prosesseista.
-
Nieminen,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki
https://orcid.org/0000-0002-8608-2814
Sähköposti:
mika.nieminen@luke.fi
-
Pukkala,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0003-2853-9510
Sähköposti:
timo.pukkala@uef.fi
-
Stenberg,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki
https://orcid.org/0000-0003-3381-0328
Sähköposti:
leena.stenberg@luke.fi
-
Sarkkola,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
sakari.sarkkola@luke.fi
-
Vihonen,
Metsäpalvelu Arvometsä Oy, Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-6660-7890
Sähköposti:
aleksi.vihonen@arvometsa.fi
-
Valkeapää,
Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry, Riihimäki
https://orcid.org/0000-0001-5492-854X
Sähköposti:
annukka.valkeapaa@jatkuvakasvatus.fi
artikkeli 6335,
Tutkimusartikkeli
Mikko Kurttila,
Timo Pukkala.
(2009).
Tilatason metsäsuunnitelman koostaminen metsikkötason optimoinnilla.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2009
numero
4
artikkeli 6335.
https://doi.org/10.14214/ma.6335
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa esiteltiin tila- ja metsikkötason tarkastelut yhdistävä suunnittelumenetelmä, jossa metsiköiden käsittelyohjelmien määrittämiseen vaikuttavat paitsi metsikkötason tavoitemuuttujien arvot myös tilatason rajoitteet. Metsikkötason optimointiongelmat tehtiin toisistaan riippuviksi tilatason rajoitteiden varjohintojen avulla. Rajoitteiden avulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi hakkuumäärien ajalliseen jakautumiseen. Menetelmän etu on jatkuvien metsikkötason päätösmuuttujien käyttö, jolla tarkoitetaan sitä, että ne voivat saada lähes minkä tahansa arvon niiden vaihteluväliltä. Tämä tuo tehokkuusetuja verrattuna normaaliin tilatason suunnittelumalliin, jossa metsiköille simuloidaan etukäteen rajallinen määrä käsittelyvaihtoehtoja. Menetelmän toimintaa havainnollistettiin kahdelle esimerkkitilalle tehdyillä laskelmilla, joissa esitellyn menetelmän ja tyypillisten käytössä olevien suunnittelumallien eroksi nykyarvolla mitattuna tuli noin 20 %. Tämä ero johtui suurelta osin siitä, että esitellyssä mallissa kunkin metsikön käsittely valitaan periaatteessa kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen joukosta, kun taas perinteisissä suunnittelumalleissa valitaan paras muutamasta etukäteen tuotetusta käsittelyvaihtoehdosta. Jatkuvien päätösmuuttujien käyttö tuo lisää joustavuutta ja tarkkuutta käsittelyjen määrittelyyn. Menetelmän suurin ongelma on rajoitemuuttujien suuri herkkyys varjohinnoille joissakin suunnitteluongelmissa, minkä vuoksi menetelmä ei aina päädy käypään ratkaisuun, vaikka sellainen olisi olemassa. Näissä tilanteissa suunnittelijan tulee muuttaa menetelmän parametreja, mikä vaatii ammattitaitoa.
-
Kurttila,
Sähköposti:
mikko.kurttila@metla.fi
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6831,
Tutkimusartikkeli
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa testattiin sellaista metsäsuunnittelman laadintatekniikkaa, jossa ei käytetä lainkaan perinteisiä metsikkökuvioita. Puustotunnukset tulkittiin kuusikulmion muotoisille pikseleille käyttäen laserkeilausaineistoa ja joukkoa suunnittelualueen läheltä mitattuja maastokoealoja. Lisäksi käytettiin digitaalista väri-infrakuvaa, jonka avulla pääteltiin, oliko tietty pikseli metsäpeitteetön, havupuustoinen vai lehtipuustoinen. Tutkimuksessa verrattiin kolmea pikselikokoa: 294 m2, 591 m2 ja 1182 m2. Puustotunnusten tulkintamenetelmässä jokaiselle pikselille valittiin 50 ”lähintä” koealaa. Läheisyyttä mitattiin laser- ja väri-infra-aineistosta lasketuilla muuttujilla. Tulkintapikselille valittujen koealojen puustotunnusten ja laserpulsseista laskettujen muuttujien välille sovitettiin ennustin, jolla tulkintapikselin puustotunnukset saatiin laserpulsseja luonnehtivien muuttujien funktiona. Tulkintapikseleille simuloitiin vaihtoehtoisia käsittelyohjelmia kahdeksi 5-vuotiskaudeksi. Pikseleistä muodostettiin yhtenäisiä käsittely-yksiköitä spatiaalisen optimoinnin keinoin. Tulosten mukaan menetelmä on teknisesti toimiva, joskin osa käsittelykuvioista on varsin pieniä, ja käsittelykuvion sisälle voi jäädä käsittelemättömiä pikseleitä. Tämän tulkittiin olevan seurausta metsäalueen puuston heterogeenisuudesta eikä niinkään menetelmän kyvyttömyydestä ryhmittää metsän piirteitä ja käsittelyjä spatiaalisesti. Suurin pikselikoko tuotti vähiten sirpaleisen hakkuuehdotuksen, mutta pienin pikselikoko taas tuotti suurimman nettotulojen nykyarvon, kun hakkuukertymä vakioitiin.
-
Heinonen,
Sähköposti:
tero.heinonen@joensuu.fi
-
Leppänen,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Gunia,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6098,
Tutkimusartikkeli
Timo Möykkynen,
Timo Pukkala.
(2007).
Juurikäävän leviäminen Etelä-Suomen kuusikoissa ja kuusi–mänty-sekametsissä mekanistisen mallin mukaan.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2007
numero
1
artikkeli 6098.
https://doi.org/10.14214/ma.6098
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Juurikäävän aiheuttaman lahoisuuden kehittymistä Etelä-Suomen kuusikoissa ja kuusi–mänty-seka–metsissä tutkittiin Rotstand-simulointimallin avulla. Terveen kuusikon kesäharvennukset lisäsivät voimakkaasti lahoisuutta kiertoajan lopulla. Kantokäsittelyillä lahoisuus pysyi alhaisena eli lähes talviharvennusvaihtoehdon tasolla. Lahoisuus väheni sitä enemmän mitä suurempi oli männyn osuus kesäharvennuskäsittelyssä. Kun terveen kuusikon päätehakkuu tehtiin kesällä, seuraavan kuusisukupolven lahoisuus oli suuri jo 20-vuotiaassa metsikössä ja lisääntyi edelleen kiertoajan loppua kohti, vaikka harvennukset tehtiin talvella. Kun päätehakkuu tehtiin talvella tai kannot käsiteltiin, seuraavan kiertoajan lahoisuus pysyi alhaisena. Lahon kuusikon päätehakkuuta seuraava talvella harvennettu puusukupolvi oli sitä lahoisempaa, mitä enemmän päätehakkuussa oli juurikäävän lahottamia puita. Mäntysekoitus vähensi vain hieman kuusten lahoisuutta lahon kuusikon jälkeen kasvatettavassa sekametsässä. Juurikäävän aiheuttamat puutavaralajisiirtymät tulivat selvimmin esille päätehakkuussa. Lahoisuus vähensi tukkipuun määrää päätehakkuussa 5,1–11,4 % talvihakkuin käsiteltyyn terveeseen metsikköön verrattuna. Osittain lahon sellupuun osuus vaihteli välillä 3–22 m3/ha ja metsään jäävää tyveystä tuli 0–2 m3/ha. Kuusikuitupuun määrä pysyi lähes vakiona, sillä lahoisuus aiheutti kuusitukin siirtymistä osittain lahoksi sellupuuksi. Sekametsässä tukin osuus kuusen hakkuupoistumasta suureni mäntysekoituksen lisääntyessä. Päätehakkuun kokonaispoistuma väheni kasvutappion ja kuolleisuuden takia lahoisuudesta riippuen 1,3–6,3 % talvihakkuukäsittelyyn verrattuna.
-
Möykkynen,
Sähköposti:
timo.moykkynen@joensuu.fi
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5723,
Tutkimusartikkeli
Timo Pukkala.
Puun hinta ja taloudellisesti optimaalinen hakkuun ajankohta.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2006
numero
1
artikkeli 5723.
https://doi.org/10.14214/ma.5723
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Silloin kun metsä on omistajalleen sijoituskohde, metsää tulee käsitellä niin, että sijoituksen tuottavuus eli metsän tuottoarvo maksimoituu. Metsän tuottoarvo riippuu mm. puun hinnasta ja laskentakorosta, minkä vuoksi myös ohjeet siitä, kuinka metsää on hoidettava hyvän taloudellisen tuloksen saamiseksi, riippuvat puun hinnasta ja korkokannasta. Tässä tutkimuksessa analysoidaan toisaalta sitä, kuinka hinta, jolla hakkuuseen ryhtyminen on optimaalinen päätös, riippuu metsikkötunnuksista ja korkokannasta, ja toisaalta sitä, kuinka optimaalinen käsittely riippuu puun hinnasta ja korkokannasta. Tulosten mukaan metsikön varttuessa hakkuuseen kannattaa ryhtyä yhä pienemmällä kuitupuun hinnalla. Kun tukin hinta paranee, myös kuidusta on saatava parempi hinta, jotta hakkuun optimaalinen ajankohta ei siirtyisi myöhemmäksi. Suureneva korkokanta pienentää hintaa, jolla hakkuuseen kannattaa ryhtyä. Paraneva tukin hinta pidentää optimaalista kiertoaikaa, mutta paraneva kuidun hinta lyhentää sitä. Puun hinta vaikuttaa vain vähän harvennuksen ajankohtaan ja voimakkuuteen eikä juuri lainkaan harvennustapaan. Korkokanta vaikuttaa voimakkaasti kiertoaikaan, metsikön optimaaliseen kasvatustiheyteen ja harvennustapaan. Suureneva korkokanta lyhentää kiertoaikaa, pienentää puuston optimaalista kasvatustiheyttä ja muuttaa harvennustapaa siten, että metsikön suurimpia puita kannattaa koron suurentuessa poistaa yhä enemmän.
-
Pukkala,
Sähköposti:
timo.pukkala@joensuu.fi
artikkeli 5778,
Tutkimusartikkeli
Timo Pukkala.
Metsikön tuottoarvon ennustemallit kivennäismaan männiköille, kuusikoille ja rauduskoivikoille.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2005
numero
3
artikkeli 5778.
https://doi.org/10.14214/ma.5778
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Yksi tapa kuvata metsikön puuntuotannollista arvoa on ilmoittaa sen maksimoitu tuottoarvo. Näin saatu luku ilmentää metsikön arvoa sijoituskohteena. Tuottoarvon laskeminen tällä tavoin edellyttää metsikön käsittelyn optimointia senhetkistä korkokantaa ja puutavaralajien hintoja käyttäen, mikä on monessa käytännön tilanteessa tarpeettoman hankalaa. Tässä tutkimuksessa esitetään mallit, joilla metsikön maksimaalinen tuottoarvo voidaan ennustaa korkokannan, puutavaralajien hintojen, kasvupaikan ja puuston rakennetta kuvaavien tunnusten avulla. Mallit perustuvat tuhansiin metsikkötason optimointeihin, joissa erilaisten metsiköiden käsittelyä optimoitiin tuottoarvoa maksimoiden käyttäen erilaisia puutavaralajien hintoja ja korkokantoja. Mallit laadittiin erikseen kivennäismaan männiköille (OMT, MT, VT ja CT), kuusikoille (OMT, MT ja VT) ja rauduskoivikoille (OMT ja MT). Ne selittävät n. 95 % metsikkökohtaisten optimointien avulla saatujen tuottoarvojen vaihtelusta.
-
Pukkala,
Sähköposti:
timo.pukkala@joensuu.fi
artikkeli 6221,
Tutkimusartikkeli
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa tarkastellaan uudistusikäisten metsiköiden hakkuisiin vaikuttavia metsikkö-, metsälö- ja metsänomistajakohtaisia tekijöitä. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat metsikön sijaintitekijöiden ja metsäsuunnitelman hakkuusuosituksen vaikutukset hakkuukohteen valintaan. Uudistusikäisen metsikön hakkuun todennäköisyyttä selitetään monitasoisen logistisen regressiomallin avulla. Aineiston muodostivat Etelä-Savon metsäkeskuksen alueelta 1 027 uudistusikäistä metsikköä. Metsiköt kuuluivat 121 metsänomistajalle, jotka olivat hakanneet uudistusikäisiä metsiköitä vuosina 1989–2000. Perusaineiston muodosti vuosina 1988–91 tehtyjen tilakohtaisten ja välialueiden metsäsuunnittelun kuvioaineisto, jota täydennettiin metsänomistajien haastatteluilla, maastoinventoinnilla ja karttatulkinnalla. Tutkimus osoitti, että metsikön sijainnilla on vaikutusta valittaessa hakkuukohdetta uudistusikäisen metsiköiden joukosta. Järvien ja jokien lähistöllä sijaitsevat metsiköt jäivät todennäköisemmin hakkaamatta kuin kauempana sijaitsevat metsiköt. Myös yleisen tien varrella olevat metsiköt jäivät todennäköisemmin hakkaamatta kuin tiehen rajoittumattomat uudistusikäiset metsiköt. Alle 50 hehtaarin metsälöillä metsikön sijaintia kuvaavilla tekijöillä ei ollut merkitystä hakkuukohteen valinnassa toisin kuin suuremmilla metsälöillä. Uudistusikäisen metsikön hakkuun todennäköisyys oli noin 20 prosenttiyksikköä suurempi, jos se oli tilakohtaisessa metsäsuunnitelmassa ehdotettu hakattavaksi verrattuna tapaukseen, ettei metsänomistajalla ollut suunnitelmaa eikä metsikölle ollut ns. välialueinventoinnissa tehty hakkuuehdotusta.
-
Ylikoski,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Niskanen,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Hänninen,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Kurttila,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6286,
Tutkimusartikkeli
Jyrki Kangas,
Timo Pukkala,
Jouni Pykäläinen.
Vuorovaikutteinen heuristinen optimointi yksityismetsien suunnittelussa|231-244.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1996
numero
3
artikkeli 6286.
https://doi.org/10.14214/ma.6286
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Artikkelissa esitetään HERO-nimisen heuristisen optimointimenetelmän sovellus vuorovaikutteiseen metsäsuunnitteluun. Vuorovaikutteisessa eli interaktiivisessa yksityismetsien suunnittelussa metsänomistaja ja suunnittelija käyttävät suunnitteluohjelmistoa yhteisessä suunnitteluistunnossa toistaen suunnittelulaskelmia tarvittaessa useaan kertaan.
Metsänomistajan tavoitteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman kattavasti jo ensimmäisessä suunnittelulaskelmassa. Ohjelmistolta saatavan välittömän palautteen pohjalta voidaan muuttaa tavoitemuuttujiksi määriteltyjä metsää ja sen kehitystä kuvaavia tunnuksia sekä niiden tärkeyssuhteita, jos laadittu suunnitelma ei tyydytä metsänomistajaa. Tavoitemuuttujia ja niiden painoarvoja tai muita optimoinnin perusteita muutetaan kunnes aikaansaatu suunnitelma tyydyttää metsänomistajaa. Suunnittelulaskelmien myötä opitaan tilan tai metsäalueen tuotantomahdollisuudet ja nähdään miten erilaiset metsän hoidon ja käytön tavoitemallit vaikuttavat metsästä saataviin hyötyihin sekä metsän kehittymiseen.
Vuorovaikutteista optimointia testattiin Pohjois-Karjalan metsälautakunnan yksityismetsien metsäsuunnittelun kehittämishankkeessa. Kymmenen metsänomistajaa osallistui testiin. Useimmille testiin osallistuneista metsänomistajista kyettiin tuottamaan ensimmäistä suunnittelulaskelmaa tyydyttävämpi suunnitelma muuttamalla optimointitehtävää yhteen tai useampaan kertaan, mikä osoittaa vuorovaikutteisen suunnittelun hyödyllisyyden. Vuorovaikutteisuus parantaa asiakaslähtöisen suunnittelun edellytyksiä.
-
Kangas,
Sähköposti:
jyrki.kangas@metla.fi
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Pykäläinen,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
Tieteen tori
artikkeli 6643,
Tieteen tori
Tutkimusseloste
artikkeli 6649,
Tutkimusseloste
artikkeli 6348,
Tutkimusseloste
Timo Pukkala.
(2009).
Populaatiomenetelmät metsikön käsittelyohjelman optimoinnissa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2009
numero
4
artikkeli 6348.
https://doi.org/10.14214/ma.6348
artikkeli 5734,
Tutkimusseloste
artikkeli 6266,
Tutkimusseloste
Timo Pukkala,
Mikko Kurttila.
Kuuden heuristisen optimointitekniikan suorituskyky erilaisissa metsäsuunnitteluongelmissa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2005
numero
1
artikkeli 6266.
https://doi.org/10.14214/ma.6266
artikkeli 6230,
Tutkimusseloste
Tero Heinonen,
Timo Pukkala.
(2014).
Yksi- ja kaksi-naapuriston käyttö heuristisessa spatiaalisessa optimoinnissa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2004
numero
3
artikkeli 6230.
Näytä lisätiedot
|
Tekijät
-
Heinonen,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
-
Pukkala,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5688,
Tutkimusseloste
Marjut Ihalainen,
Kauko Salo,
Timo Pukkala.
Mustikan ja puolukan tuotoksen ennustemallit Pohjois-Karjalan alueelle.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2003
numero
2
artikkeli 5688.
https://doi.org/10.14214/ma.5688
artikkeli 6692,
Tutkimusseloste
Marjut Ihalainen,
Timo Pukkala.
Visuaalisiin maastoarviointeihin perustuvat mustikan ja puolukan tuotoksen ennustemallit kivennäismaille ja turvemaille.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2001
numero
3
artikkeli 6692.
https://doi.org/10.14214/ma.6692
artikkeli 6076,
Tutkimusseloste
Jyrki Kangas,
Pekka Leskinen,
Timo Pukkala.
Puutavaralajien kantohintaskenaarioiden liittäminen metsälötason taktiseen metsäsuunnitteluun.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2000
numero
4
artikkeli 6076.
https://doi.org/10.14214/ma.6076
Puheenvuoro
artikkeli 5872,
Puheenvuoro
Timo Pukkala.
Ovatko analyyttiset ja objektiiviset metsikön käsittelyohjeet myös oikeat?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2006
numero
2
artikkeli 5872.
https://doi.org/10.14214/ma.5872
Tieteen tori
Uuden sukupolven metsäsuunnittelu
artikkeli 5728,
Tieteen tori|Uuden sukupolven metsäsuunnittelu
Timo Pukkala.
Muut kuin puuaineiset tuotteet metsäsuunnittelussa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2006
numero
1
artikkeli 5728.
https://doi.org/10.14214/ma.5728
Tieteen tori
Metsälakiuudistus
artikkeli 6036,
Tieteen tori|Metsälakiuudistus
Timo Pukkala.
(2013).
Metsälaki ja metsälaskelmat – eroja ja yhtäläisyyksiä.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2013
numero
1
artikkeli 6036.
https://doi.org/10.14214/ma.6036
Tieteen tori
Metsien kehityksen ennustamisen epävarmuus
artikkeli 6480,
Tieteen tori|Metsien kehityksen ennustamisen epävarmuus
Timo Pukkala.
(1997).
Riski ja epävarmuus metsäsuunnittelussa|408-412.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1997
numero
3
artikkeli 6480.
https://doi.org/10.14214/ma.6480
Tieteen tori
Alue-ekologinen suunnittelu metsäsuunnittelussa
artikkeli 6577,
Tieteen tori|Alue-ekologinen suunnittelu metsäsuunnittelussa
Jyrki Kangas,
Annika Kangas,
Timo Pukkala.
Alue-ekologinen ote metsäsuunnittelussa: onko metsäsuunnittelun tutkimuksella tarjota eväitä siihen?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1998
numero
3
artikkeli 6577.
https://doi.org/10.14214/ma.6577
Tieteen tori
Metsien sienitaudit
artikkeli 6684,
Tieteen tori|Metsien sienitaudit