Olli Salminen, Saija Kuusela, Pekka Punttila, Kimmo Syrjänen. (2023). Luonnonhoidon ja lisäsuojelun vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin ja puuntuotannon mahdollisuuksiin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2023 artikkeli 10721. https://doi.org/10.14214/ma.10721

Original keywords: hakkuumahdollisuudet; monimuotoisuus; VMI; MELA; kuollut puu; skenaariotarkastelu; vanhat metsät

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa arvioitiin MELA-ohjelmiston mallipohjaiseen tarkasteluun perustuen nykyisen perusluonnonhoidon ja tehostetun luonnonhoidon vaikutuksia metsien monimuotoisuutta kuvaavien rakennepiirteiden kehitykseen vuosina 2015–2064. Vaikutusarviot tehtiin 70 miljoonan kuutiometrin vuosittaisen runkopuukertymän (Taso70) ja suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän (TasoSY) mukaisilla hakkuiden tasoilla. Molemmat luonnonhoidon mallit perustuivat nykyisiin metsänhoitosuosituksiin ja vallitsevaan tasaikäisrakenteiseen metsien hoitoon. Voimaperäisimpänä toimenpiteenä tehostetun luonnonhoidon mallissa puuntuotannon ulkopuolelle siirrettiin monimuotoisuudelle arvokkaiden puuston rakennepiirteiden perusteella 1,2 miljoonaa hehtaaria nykyistä puuntuotannon metsämaata. Tämä lisäsuojelu, joka kohdistui etenkin korpiin ja iäkkäisiin kangasmetsiin, kasvatti suojellun metsämaan (ei sisällä kitu- tai joutomaata) pinta-alan nykyiseen nähden Etelä-Suomessa 2,7- ja Pohjois-Suomessa 1,4-kertaiseksi. Muina tehostetun luonnonhoidon toimina tarkasteltiin säästöpuiden määrän ja järeyden kasvatusta, sekapuuosuuden lisäystä harvennushakkuissa jätettävässä puustossa, ainespuukokoisen lehtipuun korjuun rajoittamista harvennushakkuiden aines- ja energiapuun yhdistetyssä korjuussa sekä kantojen nostosta luopumista. Puuntuotannon metsämaalla hakkuut määrittivät pitkälti metsien rakenteen kehitystä. Metsien monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehitys oli TasoSY-ratkaisuissa Taso70:n vastaavia selvästi heikompi, ja merkittävien monimuotoisuusvaikutuksien kehittymiselle on sitä paremmin mahdollisuuksia, mitä maltillisempia hakkuita toteutetaan. Hakkuutasosta riippumatta tehostetun luonnonhoidon mallissa säästyi enemmän monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä kuin perusluonnonhoidon mallissa. Erityisesti lisäsuojelun merkitys korostui kasvavien hakkuiden aikana, ja TasoSY:n tehostetun luonnonhoidon ratkaisun rakennepiirteiden kehitys oli hyvin lähellä Taso70:n perusluonnonhoidon mukaista ratkaisua. Merkittävästä lisäsuojelusta ja muista luonnonhoidon toimenpiteistä huolimatta tehostetun luonnonhoidon malli antaisi tämän tutkimuksen perusteella mahdollisuuksia myös runkopuun hakkuumäärien lisäykseen viime vuosikymmenen (2011–2020) aikana keskimäärin toteutuneeseen runkopuun hakkuumäärään (68 milj. m³ v^–1) verrattuna.

Salminen, Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki https://orcid.org/0000-0003-1392-2250 Sähköposti: o.salminen@outlook.com
Kuusela, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0002-8191-8782 Sähköposti: saija.kuusela@syke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0002-0076-9499 Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Syrjänen, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0003-4480-509X Sähköposti: kimmo.syrjanen@syke.fi

artikkeli 10198, Tutkimusartikkeli

Kari T. Korhonen, Antti Ihalainen, Saija Kuusela, Pekka Punttila, Olli Salminen, Kimmo Syrjänen. (2020). Metsien monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden muutokset Suomessa vuosina 1980–2015. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2020 artikkeli 10198. https://doi.org/10.14214/ma.10198

Original keywords: metsävarat; monimuotoisuus; metsänhoito

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen metsien monimuotoisuutta kuvaavien rakennepiirteiden kehitystä valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistojen avulla. Tarkastelujaksoksi rajattiin VMI7:n (1978–1984) ja VMI12:n (2014–2016) välinen aika. Tarkastelujakson aikana metsänhoito-ohjeistuksessa ja metsälainsäädännössä on tehty muutoksia, joilla on pyritty parantamaan metsien monimuotoisuuden huomioimista metsien käsittelyssä. Tarkasteluun valittiin muuttujat, jotka toisaalta kertovat monimuotoisuuden kannalta merkittävistä metsien rakennepiirteistä ja toisaalta ovat laskettavissa tarkastelujakson VMI-aineistoista: metsien suojelupinta-ala, metsien puulajivaltaisuus, puuston määrä puulajeittain ja järeysluokittain, vanhojen metsien ala, avohakkuualojen puuston määrä, kuolleen puun määrä ja metsissä tehtyjen hakkuiden määrä. Tulokset osoittavat useimmissa tarkastelluissa muuttujissa kehityksen olleen suotuisaa metsien monimuotoisuutta edistävien rakennepiirteiden kannalta, äärimmäisinä esimerkkeinä suojellun metsämaan pinta-alan seitsemäntoistakertaistuminen ja järeän haavan määrän moninkertaistuminen Etelä-Suomessa. Metsänhoitosuositusten muuttuminen näkyi voimakkaimmin avohakkuualojen puuston moninkertaistumisena 1990-luvun lopussa talousmetsien säästöpuukäytännön vuoksi. Kuitenkin tarkastelujakson alussa vanhat metsät ovat Pohjois-Suomessa voimakkaasti vähentyneet. Etelä-Suomessa vanhat metsät ovat tarkastelujakson alussa lisääntyneet, mutta viime vuosina vähentyneet tarkastelujakson alun tasolle. Tässä tutkimuksessa havaittu valtaosin myönteinen kehitys rakennepiirteissä on jossain määrin ristiriidassa sen kanssa, että useiden metsistä riippuvien uhanalaisten eliölajien tila ei ole parantunut. Tämä ero selittynee tarkastelujaksojen eroilla ja metsien monimuotoisuuden pidemmän aikavälin kehityksellä.

Korhonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti: kari.t.korhonen@luke.fi
Ihalainen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: antti.ihalainen@luke.fi
Kuusela, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki Sähköposti: saija.kuusela@ymparisto.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki Sähköposti: pekka.punttila@ymparisto.fi
Salminen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki Sähköposti: olli.salminen@luke.fi
Syrjänen, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki Sähköposti: kimmo.syrjanen@ymparisto.fi

Katsaus

artikkeli 24013, Katsaus

Pekka Punttila, Tiina Piiroinen, Minna Pappila, Mari Annala. (2024). PEFC- ja FSC-metsäsertifiointistandardien vertailu sekä ekologinen vaikuttavuus lainsäädännön ja tutkimustiedon valossa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2024 artikkeli 24013. https://doi.org/10.14214/ma.24013

Original keywords: metsäsertifiointi; luonnon monimuotoisuus; ekologinen kestävyys; FSC; PEFC; sääntely; vertailu

Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Katsauksessa tarkasteltiin FSC- ja PEFC-metsäsertifiointistandardien vaatimuksia Suomen talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Vertailimme standardeja keskenään sekä suhteessa aiempiin standardeihin, lainsäädäntöön ja ekologiseen tutkimustietoon. FSC osoittautui ekologisten kriteerien osalta vaativammaksi sertifiointijärjestelmäksi kuin PEFC. FSC-standardin ekologiset vaatimukset ovat kauttaaltaan tiukempia kuin PEFC:n. Erityisesti käsittelemättä jäävät pinta-alat (mm. arvokkaat elinympäristöt, väh. 5 %:n suojeluedellytys), vesistöjen ja pienvesien suojavyöhykkeet sekä elävien säästöpuiden ja kuolleen puun määrät ovat FSC-standardissa korkeampia, minkä vuoksi FSC tukee monimuotoisuuden säilyttämistä paremmin kuin PEFC. PEFC ei esimerkiksi tuo käytännössä lisäisyyttä metsälain määrittämään arvokkaiden elinympäristöjen turvaan, mutta FSC:n mukaan nämä kohteet on jätettävä kokonaan metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle niiden koosta ja yleisyydestä riippumatta. Lisäksi FSC-metsäsertifioinnin vaatimus 5 % pinta-alan jättämisestä kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle edistää arvokkaiden elinympäristöjen turvaamista. FSC suojelee paremmin myös vanhoja metsiä, sillä FSC-standardin määritelmien mukaisia varttuneita ja vanhoja runsaslahopuustoisia metsiä on vielä löydettävissä talousmetsistä, mutta PEFC-standardin kriteerien mukaisia vanhoja metsiä ei talousmetsistä käytännössä löydy. Molemmissa järjestelmissä on ajan kuluessa tapahtunut sekä parannuksia että heikennyksiä. PEFC:n osalta standardin heikennykset ovat olleet merkittävämpiä. Esimerkiksi metsäpaloympäristöjä ja palolajistoa turvaamaan tarkoitetuissa kulotuskriteereissä vaatimustasoa on laskettu molemmissa sertifiointijärjestelmissä. Kuitenkin FSC-sertifioinnin velvoittamien kulotusten pinta-alaosuus on edelleen huomattava, kun taas PEFC-standardin kulotuskriteerin vaatimustaso on laskettu minimaalisen alhaiseksi. Molemmissa järjestelmissä on edelleen parannettavaa ekologisen tutkimustiedon perusteella. PEFC:llä olisi potentiaalia olla vaikuttava metsäsertifiointistandardi, sillä se on käytössä noin 90 %:lla talousmetsien pinta-alasta, kun taas FSC on käytössä noin 11 %:lla. Näiden pinta-alojen suhteen perusteella voidaan arvioida, että koko Suomen mittakaavassa PEFC:llä voisi olla alemmasta vaatimustasosta huolimatta suurempi kokonaisvaikutus sellaisten kriteerien kohdalla, joissa FSC:n vaatimustaso on alle 8-kertainen PEFC:n vaatimustasoon nähden. Sertifiointistandardien ja lainsäädännön kehittäminen ekologisempaan suuntaan on välttämätöntä, jotta uhanalaistumiskehitys saadaan käännettyä ja talousmetsätkin voisivat tukea kansallisia ja kansainvälisiä monimuotoisuustavoitteita ja -sitoumuksia.

Punttila, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0002-0076-9499 Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Piiroinen, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0009-0008-6977-4924 Sähköposti: tiina.piiroinen@syke.fi
Pappila, Suomen ympäristökeskus (Syke), Helsinki https://orcid.org/0000-0001-7789-4549 Sähköposti: minna.pappila@syke.fi
Annala, Suomen ympäristökeskus (Syke), Oulu https://orcid.org/0000-0002-4498-2291 Sähköposti: mari.annala@syke.fi

Tutkimusseloste

artikkeli 5976, Tutkimusseloste

Pekka Punttila, Olli Autio, Janne S. Kotiaho, D. Johan Kotze, Olli J. Loukola, Norbertas Noreika, Anna Vuori, Kari Vepsäläinen. (2016). Rämeiden ojituksen ja ennallistamisen vaikutukset elinympäristön rakenteeseen, kasvillisuuteen ja muurahaisiin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2016 numero 1 artikkeli 5976. https://doi.org/10.14214/ma.5976

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Punttila, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Autio, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Kotiaho, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Kotze, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Loukola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Noreika, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Vuori, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
Vepsäläinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Tieteen tori

Fennoskandian talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot

artikkeli 10541, Tieteen tori|Fennoskandian talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot

Petri Keto-Tokoi, Matti Koivula, Timo Kuuluvainen, Henrik Lindberg, Pekka Punttila, Ekaterina Shorohova, Ilkka Vanha-Majamaa. (2021). Säästöpuumetsätaloudella monimuotoisuutta talousmetsiin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021 artikkeli 10541. https://doi.org/10.14214/ma.10541

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Keto-Tokoi, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Metsätalous, Tampere Sähköposti: petri.keto-tokoi@tuni.fi
Koivula, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: matti.koivula@luke.fi
Kuuluvainen, Helsingin yliopisto (HY), Metsien ekologia ja käyttö, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-9085-5584 Sähköposti: timo.kuuluvainen@helsinki.fi
Lindberg, Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Metsätalous, Hämeenlinna https://orcid.org/0000-0001-9045-2673 Sähköposti: henrik.lindberg@hamk.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-0076-9499 Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Shorohova, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-8238-927X Sähköposti: ekaterina.shorokhova@luke.fi
Vanha-Majamaa, Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: ilkka.vanha-majamaa@luke.fi

artikkeli 10523, Tieteen tori|Fennoskandian talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot

Henrik Lindberg, Pekka Punttila, Ilkka Vanha-Majamaa. (2021). Metsien monimuotoisuuden ylläpitämiseksi tarvitaan kulotusta ja metsäpaloalueiden suojelua. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021 artikkeli 10523. https://doi.org/10.14214/ma.10523

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Lindberg, Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Visamäentie 35 A, 13100 Hämeenlinna Sähköposti: henrik.lindberg@hamk.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Vanha-Majamaa, Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: ilkka.vanha-majamaa@luke.fi

artikkeli 10493, Tieteen tori|Fennoskandian talousmetsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot

Timo Kuuluvainen, Henrik Lindberg, Ilkka Vanha-Majamaa, Petri Keto-Tokoi, Pekka Punttila. (2021). Alhaiset säästöpuumäärät, PEFC-metsäsertifiointi ja monimuotoisuus Suomen metsissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021 artikkeli 10493. https://doi.org/10.14214/ma.10493

Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Kuuluvainen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-9085-5584 Sähköposti: timo.kuuluvainen@helsinki.fi
Lindberg, Hämeen ammattikorkeakoulu, HAMK Bio, Hämeenlinna Sähköposti: henrik.lindberg@hamk.fi
Vanha-Majamaa, Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki Sähköposti: ilkka.vanha-majamaa@Luke.fi
Keto-Tokoi, Tampereen ammattikorkeakoulu, Metsätalous, Tampere Sähköposti: petri.keto-tokoi@tamk.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Biodiversiteettikeskus, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-0076-9499 Sähköposti: pekka.punttila@ymparisto.fi

Rekisteröidy

Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.

Kirjaudu sisään

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.

Ilmoitukset päivityksistä

Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit