Raakapuun tuontihintojen määräytymistä ei ole Suomessa mallitettu ekonometrisesti, vaikka tuonnin merkityksen kasvaessa yhteydet kotimaan kantohintakehitykseen ja markkinoiden toimintaan ovat puumarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta kiinnostavat. Tässä tutkimuksessa kuvataan eri tuojamaiden hintavaihteluita havu- ja lehtipuun tuonnissa Suomeen. Lisäksi tutkitaan ns. yhden hinnan lain avulla poikkeaako tuontipuun hintakehitys tärkeimpien tuojamaiden eli Venäjän, Ruotsin, Saksan ja Baltian maiden välillä. Tulokset osoittavat ettei tuontipuun hinta eri alkuperämaista ole täysin noudattanut yhden hinnan lakia koko jaksolla 1980–2001 tarkasteltuna, mutta vuosina 1992–2001 puun tuontihintojen vaihtelu eri tuojamaiden välillä on ollut aiempaa yhdenmukaisempaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan puun hintavaihtelujen yhtenevyyttä viiden metsäkeskuksen alueella soveltaen niin sanottua yhden hinnan lakia ja Johansenin yhteisintegroituvuusanalyysia. Tarkoituksena on selvittää, muodostavatko tarkastellut alueet yhtenäisen markkina-alueen vai ovatko alueet eriytyneet alueellisiksi osamarkkinoiksi. Tulokset kertovat siitä, toimivatko Suomen puumarkkinat talousteoreettisessa mielessä tehokkaasti. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että mänty- ja kuusitukin hinnat ovat yhtenevät tarkasteltujen metsäkeskusten välillä, kun taas mänty- ja kuusikuidun hintavaihtelu oli jonkin verran erilaista eri alueilla. Tutkimukseen valituista metsäkeskuksista selvimmin muiden alueiden hintoihin vaikuttivat Etelä-Savo ja Lounais-Suomi.