Tutkimuksessa tarkasteltiin Lounais-Suomessa sijaitsevan Teijon retkeilyalueen kävijöiden rahankäyttöä ja sen välittömiä tulo- ja työllisyysvaikutuksia sekä merkitystä aluetaloudelle. Kävijöiden rahankäytön suuruus ja sen alueittainen ja toimialoittainen jakautuminen määritettiin alueella touko–lokakuussa 1996 tehdyn kävijäkyselyn perusteella.
Alueen kävijöiden rahankäyttö arvioitiin vuositasolla 8,37 miljoonaksi markaksi, josta lähialueen yritysten saama matkailutulo oli 46 prosenttia. Lähialueella majoitus- ja ravitsemistoiminta sai matkailutuloa 1,34 miljoonaa ja vähittäiskauppa 1,55 miljoonaa markkaa.
Palkkatulovaikutus oli 1,36 miljoonaa, josta lähialueen yritysten maksama osuus oli 0,74 miljoonaa. Suurin osa palkkatulovaikutuksista syntyi majoitus- ja ravitsemistoiminnan aloilla. Työllisyysvaikutukset olivat yhteensä 13 henkilötyövuotta. Työllisyysvaikutukset lähialueella olivat 7,12 henkilötyövuotta, josta majoitus- ja ravitsemistoiminnan osuus oli 78 prosenttia.
Rahankäytön alueittaista ja toimialoittaista jakaumaa voidaan pitää retkeilyalueen sijaintipaikkakunnalle edullisena, koska lähes puolet tulo- ja työllisyysvaikutuksista ilmenee retkeilyalueen läheisyydessä. Lisäksi valtaosa niistä suuntautuu työvoimavaltaisille majoitus- ja ravitsemistoiminnan aloille.
Tutkimuksessa arvioidaan Lapin metsästrategiatyöryhmän esittämien metsänkäyttöskenaarioiden toteutumisen vaikutukset energiapuun korjuumahdollisuuksiin seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana Koillis-Suomen ja Lapin metsälautakuntien alueella. Laskelmat tehtiin MELA-ohjelmistosta energiapuulaskentaan kehitetyllä versiolla. Tulokset laskettiin kahdelle talousskenaariolle, monikäyttöskenaariolle ja luonnonsuojeluskenaariolle neljällä vaihtoehtoisella energiapuun hinnalla (45, 55, 65 ja 85 mk/MWh) käyttöpaikalla.
Maksimihinnalla 45 mk/MWh energiapuun korjuu ei ollut kannattavaa. Maksimihinnoilla 55–85 mk/MWh talousskenaarioiden energiapuukertymä oli 0,6–1,2 milj. m3/v. Monikäyttöskenaariossa energiapuukertymät olivat vastaavilla hinnoilla 0,5–1,1 milj. m3/v ja luonnonsuojeluskenaariossa 0,5–0,9 milj. m3/v. Männyn ja kuusen osuus energiapuukertymistä oli yhteensä vähintään 80 %. Lämpöarvoltaan parhaan puulajin, koivun, osuus oli suurimmillaan 19 %. Energiapuukertymät koostuivat pääasiassa mänty- tai kuusivaltaisilta päätehakkuualoilta korjattavista hakkuutähteistä. Energiapuun korjuuala oli suurimmillaan runsaat 35 000 ha.
Energiapuu tarjoaa tulevaisuudessa merkittävän mahdollisuuden energiantuotannossa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että energiapuun käyttöä Lapissa ei rajoita tulevaisuudessa niinkään metsien käyttö, vaan ennen kaikkea energiapuusta maksettava hinta.
Katsauksessa tarkastellaan sosiaalisen kestävyyden suhdetta muihin kestävyyden ulottuvuuksiin, pitäen lähtökohtana ekologisen kestävyyden ja ylisukupolvisuuden vaatimuksia. Sosiaalisen kestävyyden sisällön lähemmän tarkastelun jälkeen esitetään määritelmä sosiaaliselle kestävyydelle. Lisäksi tarkastellaan sosiaalista kestävyyttä erityisesti metsien käytön kannalta. Artikkelin empiirisessä osassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen avulla, missä määrin metsien virkistyskäyttöön, metsäalan työllisyyteen ja yksityismetsänomistajiin liittyvissä tutkimuksissa on otettu huomioon sosiaalisen kestävyyden näkökulma. Nämä aihealueet on keskeisesti liitetty sosiaaliseen kestävyyteen.
Sosiaalisen kestävyyden sisältö on selvästi laajempi kuin katsauksessa tarkastelluista esimerkkitutkimuksista voisi päätellä. Varsinkin ylisukupolvisuuden vaatimukseen em. tutkimuksissa ei ole juuri kiinnitetty huomiota. Kestävyyden eri ulottuvuuksien (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen) suhdetta toisiinsa ei myöskään ole problematisoitu. Tarkastelluista tutkimuksista sosiaalisen kestävyyden näkökulma tuotiin parhaiten esiin metsien virkistyskäytön tutkimuksessa. On ilmeistä, että varsinainen sosiaalisen kestävyyden näkökulma on vielä harvinainen, etenkin, jos puuntuotannon ohella myös muut metsien käyttömuodot otetaan mukaan tarkasteluun.