Artikkelit kirjoittajalta Pekka Niemelä

Hävityn Hattujen sodan (1741–1743) jälkeen Ruotsin hallitus ryhtyi vahvistamaan Suomen puolustusta. Osana tätä hanketta laivanrakennukseen erikoistuneelle Fredrik Henrik Chapmanille annettiin tehtäväksi rakentaa Suomen olosuhteisiin soveltuva sotalaivasto. Sotalaivanrakennukseen perinteisesti käytetyn tammen hupenemisen vuoksi Chapman päätti korvata sen vähemmän kestävällä mutta saatavuudeltaan runsaammalla männyllä. Vastaavasti Chapmanin oli tiedettävä, mistä löytyisi riittävästi mäntypuutavaraa laivaveistämöille ja asian selvittämiseksi hän suoritti talvella 1758–1759 Länsi-Suomeen ja Pohjanmaalle suuntautuneen metsien arviointimatkan. Lisäksi hän kiinnitti huomiota puun hintaan, kuljetusmahdollisuuksiin sekä sopiviin laivaveistämöpaikkoihin. Chapman teki myös vuosilustomittauksia kaadetuista puista puun laadun selvittämiseksi. Arviointimatka osoitti laivanrakennukseen soveltuvien metsien olevan vähissä etenkin Pohjanmaan rannikkoalueella. Sen sijaan sisämaasta löytyi tarkoitukseen soveltuvia metsävaroja, kuten Tammelan alueelta ja Pohjois-Satakunnasta. Chapman suunnitteli myös laivaveistämön rakentamisesta Ahlaisten Anttooran saarelle. Länsipohjassa Tornionjokilaakson molemmin puolin Chapman toteaa laivanrakennukseen soveltuvat metsävarat runsaiksi. Verrattaessa Chapmanin reittiä nykyisiin luonnonsuojelualueisiin runsaspuustoisempia löytyy alueita nykyisten Liesjärven ja Salamajärven kansallispuistojen maisemista, sekä Oulun seudun laajempien soidensuojelualueiden lähistöltä. Lustomittauksissa Chapman jakoi puun poikkileikkauksen 50 vuoden jaksoihin ja raportoi kunkin jakson leveyden. Voisi olettaa Chapmanin olleen tässä kiinnostunut laivanveistämisen kannalta toivottavasta tasaisesta kasvusta. Chapmanin matkaa on pidettävä Pohjoismaiden ensimmäisenä metsävarojen arviointina ja se antaa käsityksen vanhojen metsien määrästä ja niiden maantieteellisestä jakaantumisesta 1750-luvun lopussa läntisessä Suomessa. Chapmanin matkalla oli merkittävä vaikutus sekä Ruotsin sotalaivaston että kauppalaivaston kehitykselle ja Chapmanin matka edisti suuresti kauppalaivojen rakentamista Pohjanlahden rannikolla. Chapmanin ja Viaporin rakentajan Augustin Ehrensvärdin sotalaivaston uudistustyön tuloksena syntyivät tunnetut alustyypit ”Uusimaa”, ”Turunmaa”, ”Hämeenmaa” ja ”Pohjanmaa”. Laivatyyppien nimeäminen Suomen maakuntien mukaan kuvastaa osaltaan Ruotsin kasvavaa huolta Suomen puolustuksesta.​

• Niemelä, Turun yliopisto, Hammaslääketieteen laitos, Turku https://orcid.org/0000-0002-1334-3120 Sähköposti: pekka.niemela@utu.fi
• Aakala, Metsätieteiden osasto, Joensuu https://orcid.org/0000-0003-0160-6410 Sähköposti: tuomas.aakala@uef.fi
• af Hällström, https://orcid.org/0009-0003-8441-1121 Sähköposti: magdalena.afhallstrom@letco.fi
• Koivikko, Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-1959-764X Sähköposti: minna.koivikko@museovirasto.fi

Artikkelissa esitellään tuloksia kasvinsyöjänisäkkäiden vaikutuksista boreaaliseen metsäekosysteemiin ja pohditaan niiden mahdollisia vaikutuksia Pohjoismaissa. Viime vuosina on yhä selvemmin käynyt ilmi, että kasvinsyöjänisäkkäiden valikoiva ravinnonkäyttö voi vaikuttaa ratkaisevasti havumetsäekosysteemin rakenteeseen ja toimintaan. Kasvinsyöjät muuttavat kasvilajistoa ja sitä kautta karikkeen laatua, ravinnekiertoja ja koko eliöyhteisöä. Toisaalta ravintokasvivalikoiman ja ravinnon määrän muutokset vaikuttavat eläinten ravinnonvalintaan. Kasvilajin yksilömäärän vähetessä sen häviämisen riski kasvaa, koska jäljellä olevien kasviyksilöiden syödyksi tulemisen todennäköisyys kasvaa. Ihmistoiminta muuttaa sekä kasvillisuutta että eläinkantoja mm. metsästyksen, metsätalouden, saasteiden ja ilmastonmuutosten kautta. Hirvieläinkannat ovat Suomessa ja Ruotsissa olleet 1970-luvulta lähtien tasolla, jolla ekosysteemivaikutuksia on Pohjois-Amerikassa havaittu. Peltojen metsittäminen ja lehtipuiden suosion kasvu ovat lisänneet myös myyrien aiheuttamaa vahinkoa metsätaloudelle. Nisäkkäiden ja eri kasvilajien lukumääräsuhteista riippuen voivat eläimet joko parantaa tai huonontaa maaperän ravinteikkuutta sekä kasviston ja eläimistön monimuotoisuutta. Eri tekijät vaikuttavat toisiinsa ja voivat yhdessä muuttaa metsäluontoamme tavalla, jota on vaikea ennustaa ilman kokeellista tutkimusta.

• Suominen, Sähköposti: otso.suominen@utu.fi
• Niemelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

• Linnakoski, Sähköposti: riikka.linnakoski@utu.fi
• Niemelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

• Vanhanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Veteli, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
• Niemelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

• Varama, Sähköposti: martti.varama@metla.fi
• Niemelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org