Tutkimusartikkeli
artikkeli 24001,
Tutkimusartikkeli
Paula Jylhä,
Saija Huuskonen,
Anssi Ahtikoski,
Jyrki Hytönen,
Lasse Aro.
(2024).
Mänty, kuusi, raudus- ja hieskoivu kivennäismaa- ja turvepeltojen metsityksessä – puuntuotos, hiilensidonta ja yksityistaloudellinen kannattavuus.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24001.
https://doi.org/10.14214/ma.24001
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Peltojen metsitystä alettiin tukea Suomessa 1970-luvun alussa, jolloin tavoitteena oli vähentää maataloustuotantoa. Vuosina 2021–2023 voimassa olleella metsitystukilainsäädännöllä edistettiin hiilensidontaa metsittämällä maataloustuotannosta jo poistuneita peltoja ja muita joutoalueita. Tutkimuksessa selvitettiin puuntuotosta, metsityksen kannattavuutta ja hiilensidontaa männyllä ja kuusella sekä raudus- ja hieskoivulla 1990-luvun alussa perustetuilta, onnistuneiksi arvioiduilta pellonmetsityskokeilta kerätyn aineiston avulla. 29–30-vuotiaina mitattujen puustojen jatkokehitystä ennustettiin Motti-ohjelmistolla, ja kannattavuuden mittarina käytettiin paljaan maan arvoa (PMA). Kuusella mitattiin suurin puuntuotos. Sen keskimääräinen vuotuinen tilavuuskasvu oli kivennäismaalla 9,1 m3 ha-1 ja turvemaalla 7,7 m3 ha-1. Männyllä vastaavat tuotokset olivat 7,6 ja 7,1 m3 ha-1 a-1; rauduskoivulla 8,1 ja 7,1 m3 ha-1 a-1 ja hieskoivulla 6,7 ja 7,1 m3 ha-1 a-1. PMA oli kuusella ilman metsitystukea 3 %:n korkokannalla kivennäismailla noin 2 500 € ha-1 ja turvemailla 1 300 € ha-1. Metsitys oli muilla puulajeilla pääsääntöisesti kannattamatonta ilman tukea. Joutoalueiden metsitystuki olisi nostanut edellä mainitut PMA:t kuusella kivennäismailla 2-kertaiseksi ja turvemailla 2,3-kertaiseksi, ja myös rauduskoivun kasvatuksesta kivennäismailla olisi tullut kannattavaa. Hiilidioksiditonni olisi turvemailla kiertoaikana saatu kuusella sidotuksi 3,4 €:n metsitystuella (laskentakorko 3 %). Kivennäismailla metsitystuen käyttö olisi ollut kuusella ja rauduskoivulla yhtä tehokasta (tuki n. 3,7 € t-1 CO2-1). Männyllä metsitystukea olisi jouduttu käyttämään sidottua hiilidioksiditonnia kohden noin 30 % enemmän kuin kuusella sekä kivennäis- että turvemailla. Korkean puuntuotoksen, kannattavuuden ja tehokkaan hiilensidonnan perusteella pellot kannattaisi metsittää kuusella, elleivät maan ominaisuudet tai maisematekijät rajoita puulajivalintaa.
-
Jylhä,
Luonnonvarakeskus (Luke), Tuotantojärjestelmät, Kokkola
https://orcid.org/0000-0001-7466-4211
Sähköposti:
paula.jylha@luke.fi
-
Huuskonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Helsinki
Sähköposti:
saija.huuskonen@luke.fi
-
Ahtikoski,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Tampere
https://orcid.org/0000-0003-1658-3813
Sähköposti:
anssi.ahtikoski@luke.fi
-
Hytönen,
https://orcid.org/0000-0001-8475-3568
Sähköposti:
jyrki.hytonen@gmail.com
-
Aro,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Turku
https://orcid.org/0000-0002-0331-9741
Sähköposti:
lasse.aro@luke.fi
artikkeli 5799,
Tutkimusartikkeli
Kaarlo Kinnunen,
Lasse Aro.
Vanhojen pellonmetsitysten tila Länsi-Suomessa|101-111.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1996
numero
2
artikkeli 5799.
https://doi.org/10.14214/ma.5799
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Länsi-Suomessa 1970-luvun vaihteessa tehdyistä pellonmetsityksistä valittiin satunnaisesti 13 mänty-, 10 kuusi- ja 17 rauduskoivualaa. Metsitykset inventoitiin 23 kasvukautta istutuksen jälkeen. Mänty oli vallitsevana enää kahdeksalla alalla, loput viisi alaa olivat muuttuneet lähinnä hieskoivikoiksi. Kuusi ja rauduskoivu olivat säilyneet vallitsevina yhtä kuusialaa lukuunottamatta. Männiköt sijoittuivat pääosin pituusboniteettiluokkiin 24 ja 27, jotka metsämaalla vastaavat puolukka- ja mustikkatyyppejä. Kuusikot jakautuivat tasan pituusboniteettiluokkiin 27, 30 ja 33 (käenkaali-mustikkatyyppi, lehto ja paremmat). Rauduskoivun pituusboniteetit olivat 22–28 (puolukkatyyppi–lehto). Yli puolet aloista oli luokassa 26 (käenkaali-mustikkatyyppi). Rauduskoivut arvioitiin sekä tekniseltä laadultaan että kunnoltaan parhaiksi ja männyt huonoimmiksi. Lukumääräisesti eniten hyvälaatuisia puita oli kuusikoissa ja vähiten hieskoivu- ja haapavaltaisilla aloilla. Eniten vioituksia aiheutti muun puuston kilpailu. Halla vikuutti lähinnä kuusta, surmakka puolestaan aiheutti vioituksia männyllä. Tyypillistä pellonmetsityksille oli suuri alojen välinen vaihtelu. Keskituotos vastasi käenkaali-mustikkatyypin tuotosta metsämailla.
-
Kinnunen,
Sähköposti:
kaarlo.kinnunen@metla.fi
-
Aro,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
Tutkimusseloste
artikkeli 10428,
Tutkimusseloste
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Aro,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Turku
Sähköposti:
lasse.aro@luke.fi
-
Ahtikoski,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Oulu
Sähköposti:
anssi.ahtikoski@luke.fi
-
Hytönen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Luonnonvarat, Kokkola
Sähköposti:
jyrki.hytonen@luke.fi
artikkeli 6753,
Tutkimusseloste
Jyrki Hytönen,
Lasse Aro.
(2012).
Koivikon biomassatuotos ja ravinnetalous suonpohjalla: 37 vuoden tuloksia.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2012
numero
3
artikkeli 6753.
https://doi.org/10.14214/ma.6753