Tutkimusartikkeli
artikkeli 6271,
Tutkimusartikkeli
Kaarlo Kinnunen.
Tukkimiehentäin tuhojen kemiallinen ja mekaaninen torjunta.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1999
numero
4
artikkeli 6271.
https://doi.org/10.14214/ma.6271
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Tukkimiehentäin (Hylobius abietis L.) tuhojen yleisyyttä ja torjuntamahdollisuuksia tutkittiin kolmena peräkkäisenä vuotena perustetuissa kokeissa puolukkatyypin kangasmaalla Pohjois-Satakunnassa. Kohteena olivat männyn istutustaimet. Kemiallisen ja mekaanisen suojauksen välillä ei ollut selvää eroa. Kaksi- tai kolmivuotiaina istutettujen taimien elossaolo oli keskimäärin 20 prosenttiyksikköä parempi kuin yksivuotiaiden. Muokkaus paransi taimien elossapysymistä keskimäärin 12 prosenttiyksikköä. Muokatulla maalla tukkimiehentäin torjunnalla saatiin keskimäärin vain viiden prosenttiyksikön parannus taimien elossapysymiseen, muokkaamattomalla maalla sen sijaan 20 prosenttiyksikön parannus. Istutettaessa kookkaita taimia muokatulle maalle, tukkimiehentäin torjunta ei ole yhtä välttämätöntä kuin pieniä taimia muokkaamattomalle maalle istutettaessa.
-
Kinnunen,
Sähköposti:
kaarlo.kinnunen@metla.fi
artikkeli 5799,
Tutkimusartikkeli
Kaarlo Kinnunen,
Lasse Aro.
Vanhojen pellonmetsitysten tila Länsi-Suomessa|101-111.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
1996
numero
2
artikkeli 5799.
https://doi.org/10.14214/ma.5799
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Länsi-Suomessa 1970-luvun vaihteessa tehdyistä pellonmetsityksistä valittiin satunnaisesti 13 mänty-, 10 kuusi- ja 17 rauduskoivualaa. Metsitykset inventoitiin 23 kasvukautta istutuksen jälkeen. Mänty oli vallitsevana enää kahdeksalla alalla, loput viisi alaa olivat muuttuneet lähinnä hieskoivikoiksi. Kuusi ja rauduskoivu olivat säilyneet vallitsevina yhtä kuusialaa lukuunottamatta. Männiköt sijoittuivat pääosin pituusboniteettiluokkiin 24 ja 27, jotka metsämaalla vastaavat puolukka- ja mustikkatyyppejä. Kuusikot jakautuivat tasan pituusboniteettiluokkiin 27, 30 ja 33 (käenkaali-mustikkatyyppi, lehto ja paremmat). Rauduskoivun pituusboniteetit olivat 22–28 (puolukkatyyppi–lehto). Yli puolet aloista oli luokassa 26 (käenkaali-mustikkatyyppi). Rauduskoivut arvioitiin sekä tekniseltä laadultaan että kunnoltaan parhaiksi ja männyt huonoimmiksi. Lukumääräisesti eniten hyvälaatuisia puita oli kuusikoissa ja vähiten hieskoivu- ja haapavaltaisilla aloilla. Eniten vioituksia aiheutti muun puuston kilpailu. Halla vikuutti lähinnä kuusta, surmakka puolestaan aiheutti vioituksia männyllä. Tyypillistä pellonmetsityksille oli suuri alojen välinen vaihtelu. Keskituotos vastasi käenkaali-mustikkatyypin tuotosta metsämailla.
-
Kinnunen,
Sähköposti:
kaarlo.kinnunen@metla.fi
-
Aro,
Sähköposti:
ei.tietoa@metsatiede.org
Tieteen tori
artikkeli 6675,
Tieteen tori
Kaarlo Kinnunen.
Konekylvön käyttökelpoisuus männyn uudistamisessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2003
numero
1
artikkeli 6675.
https://doi.org/10.14214/ma.6675
Tieteen tori
Metsänuudistamisen laatu
artikkeli 6546,
Tieteen tori|Metsänuudistamisen laatu