Artikkelit jotka sisältää sanan 'Pohjois-Suomi'

Tutkimusartikkeli

artikkeli 24009, Tutkimusartikkeli
Janne Miettinen, Kari T. Korhonen, Risto Jalkanen, Pasi Rautio. (2025). Metsien uudistuminen suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla 2010-luvulla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2025 artikkeli 24009. https://doi.org/10.14214/ma.24009
Original keywords: Valtakunnan metsien inventointi; metsänuudistaminen; Pohjois-Suomi; taimikot; metsien tila; metsänrajametsät
English keywords: metsien tila; metsänrajametsät; metsänuudistaminen; Pohjois-Suomi; taimikot; valtakunnan metsien inventointi; VMI
Tiivistelmä | Kokoteksti HTML | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Suojametsäalueella metsää tulee valtioneuvoston säädösten mukaan hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen ja siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta metsänrajan alenemista. Tässä artikkelissa esitetään tiivistelmä aiempien suojametsäaluetta koskevien selvitysten tuloksista, tarkastellaan metsätaloustoimintaa suojametsäalueilla ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla sekä Metsäkeskuksen aineistojen että valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistojen perusteella, alueella tehtyä metsänuudistamis- ja metsätuhotutkimusta sekä ilmastotrendejä ja niiden vaikutuksia metsän uudistumiseen suojametsäalueilla. Suojametsäalueen ja Pohjois-Suomen korkeiden alueiden metsän uudistumistulokset ovat Suomen metsäkeskuksen vuosien 2015–2020 tarkastusaineiston perusteella hyviä; virheelliseksi luokiteltuja kohteita on näissä luokissa vain 7 % suojametsäalueella ja 12 % Pohjois-Suomen korkeilla alueilla. VMI-tulosten valossa suojametsäalueen metsät ovat taimettuneet paremmin kuin vuosikymmen aikaisemmin: 2020-luvun taitteen VMI13-aineistossa vain noin 12 % tuoreista uudistusaloista alitti taimikoiden kasvatettavan puuston vähimmäisrajan 1200 r/ha, kun VMI11-aineistossa vastaava luku oli yli kolminkertainen. Myös pituuskehityksen ja metsänhoidollisen laadun kohdalla suojametsäalueen metsiköt ovat samalla tai hieman paremmalla tasolla kuin aiemmin. Suojametsäalueen havupuutaimikoissa ei ole 2010-luvulla havaittu samankaltaisia luonnontuhoja kuin tunturimittarin tunturikoivikoissa 1960-luvulla aiheuttamat laajat metsäkuolemat. Myöskään ilmasto-oloissa ei ole havaittavissa äärevyyden lisääntymistä. Metsänuudistamistutkimusten tulosten perusteella maanmuokkauksen tarpeellisuutta on edelleen tarpeen korostaa suojametsäalueella. Myös maanmuokkauksen ja hyvien siemenvuosien välinen yhteys on tärkeää riittävän taimiaineksen saavuttamiseksi. Toisaalta metsänhoitosuositusten mukaiseen taimikon tavoitetiheyteen esimerkiksi kuivahkojen kankaiden kohdalla päästään jo sillä, että harvennetaan puusto harvaksi tai tehdään maankäsittely. Kokonaisuutena metsien uudistuminen suojametsäalueella on 2010-luvulla onnistunut pääasiassa hyvin. Keinollisten ja luontaisten uudistamismenetelmien yhdistelmän käyttö on edelleenkin perusteltua suojametsäalueella ja Pohjois-Suomen korkeilla alueilla, sillä olosuhteet alueella ovat edelleenkin äärevät ja uudistumistuloksiin liittyy aina epävarmuutta. Mitään erityisiä uhkatekijöitä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, mutta seuranta on jatkossakin tarpeen etenkin tautien ja tuholaisten varalta.

Tiedonanto

artikkeli 5951, Tiedonanto
Liisa Saarenmaa, Jarmo Liukkonen. Palleauraus ja täydennysistutus uudistamistuloksen parantamisessa Kuusijoen näytealalla Pohjois-Suomessa|131-139. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 2 artikkeli 5951. https://doi.org/10.14214/ma.5951
Original keywords: uudistamistulos; täydennysviljely; palleauraus; Pohjois-Suomi
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Kuusijoen täydennysviljelykoe perustettiin vuonna 1972, ja sen tarkoituksena oli selvittää puulajin ja palleaurauksen vaikutusta täydennysviljelytaimien menestykseen. Koealue jaettiin kahteen lohkoon, joista toinen jätettiin muokkaamatta ja toinen palleaurattiin.Täydennysviljely tehtiin 15 vuotta alkuperäisen viljelyn jälkeen männyn kaksivuotiailla paljasjuurisilla ja kuusen, rauduskoivun sekä lehtikuusen kaksivuotiailla turverullataimilla. Maanmuokkauksen vaikutus täydennystaimien menestymiseen oli erittäin selvä. Muokkaamattomalla alueella ei ollut yhtään kehityskelpoista täydennysviljelytainta vuonna 1990, jolloin koe mitattiin uudelleen. Muokatulla lohkollakin vain kuusen täydennystaimet olivat säilyneet hyvin elossa. Niiden pituuskasvu oli kuitenkin selvästi hitaampaa kuin muilla puulajeilla. Pääosan kasvatuskelpoisista taimista muodostivat luontaisesti syntyneet hieskoivut, joiden määrä vaihteli muokkaamattomilla ruuduilla 480–750 kpl/ha ja muokatuilla 870–1 880 kpl/ha. Muokatulla ruudulla luontainen taimiaines yksinään olisi riittänyt ylittämään nykyisen täydennysviljelyrajan. Muokatuille ruuduille syntyi kaksijaksoinen metsä, jonka ylemmän jakson muodostivat alkuperäisestä viljelystä säilyneet harvassa kasvavat männyt. Muokkaamattomilla ruuduilla kaksijaksoisuutta ei ollut, koska lähes kaikki täydennystaimet olivat kuolleet. Täydennysviljelyllä pyritään aikaansaamaan täystiheä tasaikäinen metsikkö, mikä Kuusijoen kokeessa epäonnistui. Osittain epäonnistuminen johtui myöhäisestä täydennysajankohdasta. Alkuperäisen viljelyn epäonnistumisen syy oli todennäköisesti maan muokkaamatta jättäminen ja männyn istutus. Rautapodsolimaannoksen vuoksi Kuusijoen kangas kuuluu Pohjois-Suomen vaikeasti uudistettaviin kohteisiin, joilla maanmuokkauksen ja puulajivalinnan vaikutus on uudistamistuloksen kannalta ratkaisevan tärkeä.

  • Saarenmaa, Sähköposti: liisa.saarenmaa@helsinki.fi (sähköposti)
  • Liukkonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Rekisteröidy
Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit