Erkki Tomppo 
,
Helena Henttonen,
Kari T. Korhonen,
Alpo Aarnio,
Arto Ahola,
Juha Heikkinen,
Antti Ihalainen,
Heli Mikkelä,
Tiina Tonteri,
Tarja Tuomainen
Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys 1968–97
Tomppo E., Henttonen H., Korhonen K. T., Aarnio A., Ahola A., Heikkinen J., Ihalainen A., Mikkelä H., Tonteri T., Tuomainen T. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys 1968–97. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1998 numero 2B artikkeli 6134. https://doi.org/10.14214/ma.6134
Tiivistelmä
Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1968–97 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan VMI:n maastomittaus, tuloslaskenta ja luotettavuuden arviointimenetelmät.
Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin VMI9:ää varten. Maaperää, puuston rakennetta ja metsien biologista monimuotoisuutta kuvaavia tunnuksia lisättiin. Soiden turvekerroksen paksuus mitataan neljään metriin saakka ensimmäistä kertaa 1950-luvun alun jälkeen. Tavoitteena on, että maastomittauksiin perustuva inventointi yhdessä monilähteisen inventoinnin kanssa pystyy vastaamaan metsätalouden ja metsäteollisuuden muuttuneiden toimintaympäristöjen aiheuttamiin lisääntyviin tietotarpeisiin.
Etelä-Pohjanmaan metsätalousmaasta lähes puolet on suota. Runsaat 75 % soista on ojitettu. Soiden ojitus ja männyn viljely ovat lisänneet mäntyvaltaisten metsien alan yli kolmeen neljännekseen metsämaan alasta. Taimikoista lähes 90 % on mäntyvaltaisia. Puuvaranto on lisääntynyt 1960-luvun lopusta 47 % ja 1990-luvun alusta 7 %. Suometsätalous on puuston vuotuista kasvua eniten lisännyt tekijä. Kasvun lisäys kankailla näyttää päättyneen ja kasvu kankailla on kääntynyt lievään laskuun, sen sijaan soilla kasvun lisäys jatkuu. Nuorten metsien lisääntyminen on lisännyt ensiharvennusmetsien alaa, vaikkakin Etelä-Pohjanmaalla näiden osuus on maan keskitasoa pienempi. Kolmasosa ojitusalueista on kunnostusojituksen tarpeessa puuntuotannon näkökulmasta katsottuna. Rahkaiset suot ja nevat lisäävät Etelä-Pohjanmaalla metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen alaa.
Avainsanat
Valtakunnan metsien inventointi;
metsävarat;
metsien kasvu;
metsien monimuotoisuus;
metsien tila
-
Tomppo,
Sähköposti
erkki.tomppo@metla.fi
- Henttonen, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Korhonen, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Aarnio, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Ahola, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Heikkinen, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Ihalainen, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Mikkelä, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Tonteri, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
- Tuomainen, Sähköposti ei.tietoa@metsatiede.org
Vastaanotettu 20.2.2017
Katselukerrat 7436
Saatavilla https://doi.org/10.14214/ma.6134 | Lataa PDF
