Seloste artikkelista Kaitera J., Piri T., Männistö M., Vinblad S., Väätäjä H., Mäkitalo K. (2026). Dogs can detect the rust fungus Cronartium pini in the forest. Silva Fennica vol. 60 no. 1 article id 25036. https://doi.org/10.14214/sf.25036

Tervasrosoa aiheuttaa ruostesieni Cronartium pini (Willd.) Jørst. kaikenikäisissä männyissä koko maassa. Vuotuiset taudin aiheuttamat menetykset ovat Suomessa 3,5 miljoonaa €. Sieni leviää joko suoraan männystä mäntyyn tai väli-isäntäkasvien välityksellä. Vaikka tauti on yleinen etenkin vanhoissa männyissä, merkittäviä tuhoja on esiintynyt myös nuorissa männyissä 2000-luvun alusta lähtien. Tautia torjutaan poistamalla sairaat puut harvennusten yhteydessä. Koska taudinalttius on männyllä voimakkaasti periytyvää, taudinkestävyysjalostus voi tulevaisuudessa olla tärkeää taudin torjunnassa.

Koirilla on herkkä vainu, jota käytetään menestyksellä ei-biologisten kohteiden, kuten malmien, ampumatarvikkeiden, kemikaalien ja huumeiden etsinnässä. Myös biologisten kohteiden, kuten eläin- ja kasvilajien, ruokasienten ja ihmisten sairauksien tunnistamisessa on hyödynnetty koiria. Kasvintuhoojista koiria on opetettu tunnistamaan ja paikallistamaan sekä sieniä, kuten tammen äkkikuolemaa aiheuttava levälaikkusieni, kuusen- ja männynjuurikäävät että hyönteisiä, kuten kirjanpainaja ja aasianrunkojäärä. Vaikka koirien on mahdollista tunnistaa puiden sienitauteja aikaisessa kehitysvaiheessa, ei niitä ole hyödynnetty ruostesienten tunnistamisessa.

Tutkimuksessa selvitettiin koirien kykyä tunnistaa tervasrosoa aiheuttavien sienen eri muodot männyssä ja väli-isäntäkasveilla. Taudinaiheuttajan havaitseminen auttaisi kohdentamaan tervasroson torjuntatoimia mäntyihin ja pintakasvillisuuteen jo epidemian aikaisessa vaiheessa, ennen kuin tauti on levinnyt männikössä laajalti. Tutkimus toteutettiin Elinvoimakeskuksen koordinoiman EU:n osarahoituksen, Luonnonvarakeskuksen ja Lapin ammattikorkeakoulun yhteisrahoittamassa EAKR-hankkeessa vuosina 2021–2023.

Tutkimuksessa koiria opetettiin tunnistamaan tervasrososienen itiöiden, itiöivien ja itiöineiden männyn oksien lisäksi tervasroson väli-isäntäkasvien kuten jalopionin, mummonpalsamin, kangas- ja metsämaitikan, silmäruohojen ja pikkulaukun sairaita lehtiä. Kontrollihajuina hajuerottelukoulutuksessa käytettiin terveitä kasvinosia ja muiden sienten tartuttamia maitikoiden, koivujen, pajujen ja pihlajan lehtiä sekä kuusen neulasia. Näytteet pilkottiin lasipurkkeihin hajuerottelukoulutusta varten. Tervasroson männystä mäntyyn leviävän muodon näytteet kerättiin Pudasjärveltä ja väli-isäntäkasvia vaihtavan muodon Kolarista. Alueita käytettiin myös koirien koulutuksessa ja testauksessa.

Koirien koulutuksesta vastasi Vainuvoima Oy. Koirakkojen (ohjaaja + koira) koulutus tapahtui käytännön koulutustilaisuuksissa ja Open Moodle oppimisalustalla tapahtuvan ohjauksen avulla sekä itsenäisesti kotioloissa vuoden ajan. Koiria koulutettiin sekä sisätiloissa että ulkoympäristöissä. Viimeiseen sisätilassa tehtyyn hajuerottelukokeeseen osallistui viisi koirakkoa ja nuorissa männiköissä tehtyihin kokeisiin 2–4 koirakkoa. Sisätiloissa suoritetuissa harjoituksissa ja erottelukokeessa koirat opetettiin erottamaan tervasrosonäytteet kontrollinäytteistä. Metsässä suoritetuissa harjoituksissa koirat opetettiin tunnistamaan tervasroson itiöemät itiöivinä ja itiöineinä männyn rungolta ja oksista sekä väli-isäntäkasvien lehdiltä pintakasvillisuudessa. Erottelukokeessa koirat ilmaisivat kohdealalla havaitsemansa tervasrosotartunnat. Molemmat tervasroson muodot kuuluivat erottelukokeisiin sekä sisätiloissa että metsässä.

Koirakot tunnistivat tervasroson itiöt, itiöemät ja sekä tuoreet itiöivät että vanhat itiöineet tervasrosokorot. Myös tervasroson piilevät tartunnat tunnistettiin elävissä oksissa, joissa taudin ulkoiset oireet eivät vielä näkyneet (Taulukko 1). Metsässä kaikki neljä koiraa tunnistivat männystä mäntyyn leviävän tervasrosomuodon keskimäärin 95 %:n herkkyydellä ja 89 %:n täsmällisyydellä (Taulukko 2). Väli-isäntäkasvia vaihtavan muodon kokeeseen osallistuneiden kahden koiran täsmällisyys tunnistaa tervasroso väli-isäntäkasveissa oli 100 %. Kumpikaan koira ei tehnyt vääriä ilmaisuja väli-isäntäkasveilla.

Tutkimuksen perusteella koirakot löysivät hyvin tervasrosoa männiköistä etenkin taudin leviämisen alkuvaiheessa. Koirat tunnistivat parhaiten nuorissa männiköissä alle 2–3 m:n korkeudella etenkin rungon tyviosassa piilevät tartunnat ennen sienen itiöintiä. Piilevien tartuntojen tunnistamiseen ei ole olemassa muita menetelmiä. Molemmat tervasroson muodot tunnistettiin myös luotettavasti. Väli-isäntäkasveilla tervasroson tunnistus onnistui parhaiten kasvilajeilla, joilla on suuret lehdet, kuten pioneilla. Tunnistus on mahdollista kuitenkin myös pienilehtisillä lajeilla kuten maitikoilla ja silmäruohoilla, jotka ovat metsässä yleisimmät tervasroson väli-isännät. Ravinnerikkailla mailla, kuten mustikkatyypin männiköissä, joissa kasvaa tervasrosolle hyvin altis metsämaitikka, tervasroson tunnistus olisi suositeltavaa tehdä sekä väli-isäntäkasveilla että männyllä. Tunnistus onnistuu parhaiten sienen itiöinnin aikaan kesä-heinäkuussa, mutta menetelmää voidaan käyttää koko kasvukauden ajan. Tulosten yleistettävyyteen vaikuttavat kuitenkin monet mm. hajuihin ja koirakkoihin liittyvät tekijät. Lisätestauksia tarvitaankin ennen menetelmän käyttöönottoa.

Lähteitä

Caldicott L, Pike TW, Zulch HE, Mills DS, Williams FJ, Elliker KR, Hutchings B, Wilkinson A (2024) Odour generalization and detection dog training. Animal Cogn 27, article id 73. https://doi.org/10.1007/s10071-024-01907-0.

Kaitera J, Piri T, Männistö M, Vinblad S, Väätäjä H, Mäkitalo K (2025) Dogs can be trained to detect Heterobasidion root rot in the forest. Scand J For Res 40: 384–395. https://doi.org/10.1080/02827581.2025.2531999.