Hömötiaisesta on tullut luontokadon symboli, jonka uhanalaisuuden pääasiallisena syynä pidetään nykyistä metsätaloutta. Tiedot hömötiaiskannan muutoksista perustuvat suomalaisiin linnustonseurantatutkimuksiin, joista tärkeimpiä ovat pesimäaikaiset linja- ja pistelaskennat, talvilintulaskennat sekä aika ajoin toistettava lintuatlaskartoitus.

Lintujen linja- ja pistelaskennat sekä talvilintulaskennat antavat tietoja hömötiaisen yksilömääristä. Niiden perusteella hömötiaisen alamäki pitää kiistatta paikkansa, vaikka syistä onkin erimielisyyttä. Hömötiaisen alamäki on lisäksi jatkunut jo pitkään. Väisänen ym. mainitsivat koko maan parimäärän vähentyneen 60 % ajanjaksolla 1940–50-luvulta 1980-luvulle.

Atlaslaskennoissa kartoitetaan lintulajien pesimävarmuutta 10×10 km²:n kokoisissa ruuduissa eri puolilla Suomessa. Parhaillaan on menossa neljäs kansallinen lintuatlas, jonka maastotyöt päättyvät vuonna 2025.

Neljännen atlaksen kolmen ensimmäisen vuoden (2022–2024) aineiston vertailu kolmannen lintuatlaksen (2006–2010) tuloksiin osoittaa, että hömötiaisen levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut atlasten välillä (kuva 1). Eri puolilta maata löytyy edelleen hömötiaisen pesintään soveltuvaa elinympäristöä. Hömötiaisen populaatiokoon lasku ei niinkään näy atlasaineistossa, koska merkittävästi nykyistä pienempikin pesimäkanta kykenee levittäytymään tasaisesti Suomen kokoiselle alueelle.

Kuva 1. Hömötiaisen pesinnän todennäköisyys kolmannessa lintuatlaksessa 2006–2010 (vasen kartta) ja neljännen lintuatlaksen kolmen ensimmäisen vuoden 2022–2024 aineistossa (oikea kartta). Tilanne 1.11.2024. Aineisto: Creative Commons Nimeä 4.0, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus & BirdLife Suomi.

Uhanalaisuus

Hömötiaisen uhanalaisuusluokka on Punaisen kirjan arvioiden perusteella ollut vuonna 2000 ja 2010 elinvoimainen (LC), vuonna 2015 vaarantunut (VU) ja vuonna 2019 erittäin uhanalainen (EN). Vuoden 2019 luokkaan johtaneena kriteerinä hömötiaisella oli koodi A2ab eli ”yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi”. Luokka ”erittäin uhanalainen (EN)” tarkoittaa sitä, että hömötiaisen uhka hävitä Suomesta ”lähitulevaisuudessa” on hyvin suuri.

Punaisen kirjan uhanalaisuusluokat ovat tulkittavissa lajien tulevaisuutta koskeviksi ennusteiksi, joiden toteutumista voidaan arvioida todennäköisyysarvoina nollan ja ykkösen välillä. Jossakin määrin epämääräisiä ne ovat siksi, että tarkastelun aikaikkunaa ei ole määritelty.

Punaisen kirjan uhanalaisuusluokan taustalla oleva ennuste hömötiaisen häviämiselle Suomesta perustuu oletukseen, että lajin populaatiokoon pieneneminen jatkuu lähitulevaisuudessa edelleen aina nollaan asti. Lehikoisen ja Väisäsen esittämää aikasarjaa ekstrapoloimalla tuloksena olisi kuvan 2 punainen viiva.

Kuva 2. Kaksi vaihtoehtoista ennustetta hömötiaisen kannankehitykselle Suomessa. Musta viiva on toteutunut kehitys vuoden 1980 jälkeen Lehikoisen ja Väisäsen mukaan. Punainen katkoviiva on Punaisen kirjan ennuste, jonka mukaan hömötiainen häviää Suomesta lähitulevaisuudessa. Sininen katkoviiva on vaihtoehtoinen ennuste, jonka mukaan kanta ei häviä vaan vakiintuu jollekin aikaisempaa alemmalle tasolle.

Jos hömötiaisen harvinaistumisen pääasiallisena syynä on sopivien elinympäristöjen katoaminen, lajin tulevaisuudelle voi esittää myös vaihtoehtoisen ennusteen. Hodgson tutki vuonna 1986 väitöskirjassaan kasvilajien yleisyyttä ja harvinaisuutta Sheffieldin alueella Englannissa. Hän tiivisti tuloksensa yksinkertaiseen periaatteeseen: yleiset lajit kasvavat ympäristöissä, jotka ovat alueella yleisiä, ja harvinaiset lajit kasvavat ympäristöissä, jotka ovat alueella harvinaisia.

Soveltamalla samaa periaatetta hömötiaisen runsauteen erilaisissa elinympäristöissä voimme todeta, että lajille hyvin sopivien ympäristöjen osuus on vähentynyt ja huonommin sopivien osuus kasvanut vuosikymmenten mittaan. Tuloksena on ollut populaatiokoon merkittävä lasku, joka näkyy lintulaskennoissa.

Uusimman lintuatlaksen tulokset (kuva 1) kuitenkin osoittavat, että hömötiaiselle löytyy edelleen soveliaita pesimäympäristöjä jokseenkin kaikkialta Suomesta. En pidä uskottavana, että metsätalous kykenisi hävittämään niitä kaikkia.

Päätelmät

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Siitä huolimatta rohkenen ennustaa, että hömötiainen tulee säilymään Suomen pesimälinnustossa pitkälle tulevaisuuteen. Lajin pesimäkanta tulee taantumisjakson jälkeen vakiintumaan jollekin alemmalle tasolle (kuvan 2 sininen viiva), jolloin se lopulta siirtyy Punaisen kirjan tulevissa painoksissa luokan RE (hävinnyt) sijasta johonkin vähemmän uhanalaisten lajien luokkaan.

Ennusteen pohjana on epäilykseni siitä, että IUCN:n uhanalaisuuden arvioinnissa käytettävät kriteerit liioittelevat monien lajien häviämistodennäköisyyttä. Esimerkiksi Suomen linnustosta uhanalaisiksi oli vuonna 2019 arvioitu peräti 35 prosenttia lajeista. Sen sijaan hävinneeksi oli luokiteltu vain yksi laji, kultasirkku.

Jos uhanalaisuusluokat ennustaisivat realistisesti häviämistodennäköisyyttä, pitäisi uhanalaisia lajeja ajan mittaan hävitä, sitä enemmän mitä uhanalaisemmasta luokasta on kyse. Näin ei Suomen linnuilla ole tapahtunut, vaan hävinneiden lajien määrä on vaihdellut epäsäännöllisesti luettelosta toiseen ja pikemminkin vähentynyt kuin kasvanut (taulukko 1).

Kiitokset

Kiitän Pekka Kauppia, Juha Lappia ja Risto A. Väisästä käsikirjoituksen kommentoinnista.

Lähteitä

Hodgson JG (1986) Commonness and rarity in plants with special reference to the Sheffield flora Part I: the identity, distribution and habitat characteristics of the common and rare species. Biological Conservation 36: 199–252. https://doi.org/10.1016/0006-3207(86)90052-2.

Hyvärinen E, Juslén A, Kemppainen E, Uddström A, Liukko U-M (toim) (2019) Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Kumpula S, Vatka E, Orell M, Rytkönen S (2023) Effects of forest management on the spatial distribution of the willow tit (Poecile montanus). For Ecol Manag 529, article id 120694. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2022.120694.

Lehikoinen A, Väisänen RA (2023) Pesivien maalintujen kannanmuutokset Suomessa 1975–2022. Linnut-vuosikirja 2022: 14–29.

Lehikoinen A, Pakanen V-M, Kivinen S, Kumpula S, Lehto V, Rytkönen S, Vatka E, Virkkala R, Orell M (2024) Population collapse of a common forest passerine in northern Europe as a consequence of habitat loss and decreased adult survival. For Ecol Manag 572, article id 122283. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2024.122283.

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus & BirdLife Suomi (2024) Suomen 4. lintuatlas. Creative Commons Nimeä 4.0. http://tulokset.lintuatlas.fi. Viitattu 1.11.2024.

Müller MM (2024a) Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa? Metsätieteen aikakauskirja, artikkelitunnus 23002. https://doi.org/10.14214/ma.23002.

Müller MM (2024b). Metsänhakkuut ja hömö- sekä töyhtötiaiskannan taantuminen. Metsätieteen aikakauskirja, artikkelitunnus 24005. https://doi.org/10.14214/ma.24005.

Pakkala T, Peltonen A, Lindberg H, Hjältén J, Kouki J (2024) The intensity of forest management affects the nest cavity production of woodpeckers and tits in mature boreal forests. Eur J Forest Res 143: 617–634. https://doi.org/10.1007/s10342-023-01645-x.

Valkama J, Vepsäläinen V, Lehikoinen A (2011) Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. https://atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 1.11.2024. ISBN 978-952-10-6918-5.

Virkkala R (2024) Hömö- ja töyhtötiaisen vähenemisen syistä. Metsätieteen aikakauskirja, artikkelitunnus 24002. https://doi.org/10.14214/ma.24002.

Väisänen RA, Lammi E, Koskimies P (1998) Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-12663-6.