Kuva 1. Elävien säästöpuiden minimikappalemäärien ja minimiläpimittojen perusteella laskettu säästöpuuston minimitilavuus hehtaarilla PEFC- ja FSC-standardien eri versioissa. Huom. PEFC-standardin mukaiset minimitilavuudet vuosille 2003, 2009 ja 2014 on laskettu olettaen, että kaikki säästöpuut olisivat eläviä säästöpuita – mikäli oletetaan, että kaikki elävät säästöpuut olisi korvattu kuolleilla puilla, nämä minimitilavuudet olisivat nollia.

Kuva 2A. PEFC- ja FSC-standardin eri versioiden kuolleen puun minimisäästövelvoite verrattuna puuntuotannon metsämaan uudistuskypsien metsien kuolleen puuston VMI:n mukaiseen keskitilavuuteen eri ajankohtina (VMI-tiedot: Ihalainen ja Mäkelä 2009; Korhonen ym. 2021).

Kuva 2B. Kuolleen puuston keskitilavuuden kehitys puuntuotannon metsämaan uudistuskypsissä metsissä VMI9:n (1996–2003), VMI10:n (2004–2007) ja VMI12:n (2014–2018) mukaan Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä koko maassa (Ihalainen ja Mäkelä 2009; Korhonen ym. 2021).

Kuva 3. Sertifioinnin turvaamien arvokkaiden elinympäristöjen pinta-alaosuus sertifioidusta metsäpinta-­alasta (PEFC: osuus metsätalousmaasta, FSC: osuus metsämaasta).

Kuva 4. Vähimmäiskulotuspinta-alan osuuden kehitys sertifioidusta alasta PEFC- ja FSC-standardien eri päivitysversioiden mukaisesti.

Kuva 5. PEFC- ja FSC-standardien purojen puustoisen suojavyöhykkeen vähimmäisleveyden kriteerin muutos standardipäivityksissä muutetuilla sekä luonnontilaisilla ja luonnontilaisen kaltaisilla puroilla. Suojavyöhykkeiden käsittelyohje on sertifikaattikohtainen.

Kuva 6. Teollisuuspuun hakkuiden määrä kuukausittain vuonna 2023 kaikkien omistajaryhmien ja kaikkien puutavaralajien yhteissummana (Luke 2024).