Taulukko 1. Luontopohjaiset ratkaisut metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi.
Luontopohjainen ratkaisu virtausnopeus kiintoaine partikkelimaiset ravinteet liuenneet ravinteet
Vesiensuojelurakenteet
Kosteikko. Kosteikolla tarkoitetaan metsätalouden vesiensuojelussa kaivamalla tai patoamalla tehtyä, osittain avovesipintaista syvän ja matalan veden alueita käsittävää vesiensuojelurakennetta. Kosteikon tavoitteena on pidättää metsätaloustoimenpiteiden seurauksena vapautuvaa kiintoainetta sekä ravinteita. Kosteikko voi lisätä luonnon monimuotoisuutta ja sillä voi olla riistanhoidollista merkitystä.
Pintavalutuskenttä. Metsätalouden vesiensuojelussa pintavalutuskentällä tarkoitetaan metsänkäsittelyalueen ja vesistön väliin jäävää aluetta, jolle metsänkäsittelyalueen valumavedet ohjataan yleensä laskeutusaltaan kautta. Pintavalutuskentän tavoitteena on pidättää metsänkäsittelyalueelta metsätaloustoimenpiteiden seurauksena vapautuvaa kiintoainetta sekä ravinteita.
Laskeutusallas. Laskeutusallas tai lietekuoppa ovat syvennettyjä tai levennettyjä vesiensuojelurakenteita ojistossa. Niiden toiminta perustuu veden virtauksen hidastamiseen, mikä mahdollistaa veden mukana kulkeutuvan kiintoaineen laskeutumisen altaan pohjalle painovoiman vaikutuksesta. Ne mitoitetaan vesimäärän perusteella ja ne soveltuvat parhaiten karkean ja keskikarkean kiintoaineen pidättämiseen.
Putkipato. Putkipato on metsäojaan rakennettava rakenne, joka muistuttaa tierumpua. Putkipadon tarkoituksena on rajoittaa padon läpivirtaavan veden määrää tulvahuippujen aikana ja siten pidentää hetkellisiä tulvapiikkejä sekä ojastossa virtaavan veden virtausnopeutta ja siten vähentää eroosiota padon ylä- ja alapuolella, jolloin kiintoaineen kuljetus vähenee.
Pohjapato. Pohjapato rakennetaan usein kivistä, puusta tai muusta sopivasta materiaalista, ja se asennetaan uoman pohjalle vähentämään veden virtausta. Pohjapato vähentää uoman eroosiota ja kiintoaineen huuhtoutumista.
Kaivukatko. Ojaan jätettävä kaivamaton osuus. Kaivukatkoja jätetään syöpyviin kohtiin ojia tai syöpyvien kohtien jälkeen siten, että ne nostavat veden pintaa ojassa ja hidastavat virtausnopeutta, niiden pituus vaihtelee välillä 1–10 m.
Metsänhoitotoimenpide
Jatkuvapeitteinen kasvatus. Jatkuvapeitteinen kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita. Metsä jää hakkuun jälkeen puustoiseksi: uusia puita nousee alikasvoreservistä, lisää syntyy luontaisesti. Kuusikoissa käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita, männiköissä siemen- ja suojuspuuhakkuita ja ylispuuston kasvatusta. Kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen vähenee, koska hakkuidenkin jälkeen metsässä on ravinteita pidättävä kasvipeite. Lisäksi suometsissä ojitustarve vähenee, kun puuston määrää säätelemällä voidaan vaikuttaa pohjaveden pinnan tasoon, koska puusto haihduttaa vettä.
Suojavyöhyke. Suojavyökyke (tai suojakaista) on metsänkäsittelyalueen ja vesistön väliin jätetty vaihtelevan levyinen, muokkaamaton, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön, vähintään 5 m leveä vyöhyke. Suojavyöhyke estää ravinteiden ja kiintoaineiden huuhtoutumisen hakkuualueilta.
1

Kuva 1. Asiantuntijoiden (lkm) kokemus luontopohjaisista ratkaisuista.

Taulukko 2. Haasteet liittyen luontopohjaisten ratkaisujen rakentamiseen ja ehdotettuja ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin.
Haasteet Tarkennus Ratkaisut
Alueellisuus   Asiantuntijoiden, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden tulisi tuntea perusteellisesti kohdealue, jolla luontopohjainen ratkaisu toteutetaan.
Oppaat Liian yleisiä Keskustelu muiden asiantuntijoiden, maa-alojen omistajien ja paikallisten ihmisten kanssa, luottaminen omaan asiantuntemukseen, osallistuminen koulutukseen.
Vanhentunutta tietoa Opaskirjojen säännöllinen päivitys, uudet menetelmät ja työkalut käyttöön nopeasti.
Maanomistajien asenne   Kertoa maanomistajille luontopohjaisen ratkaisun hyvät ja huonot puolet mutta myös seuraukset, jos rakenne jää toteuttamatta.
Rahoituksen puute   Päivittää järjestelmä, millä tavoin saadaan rahoitusta luontopohjaisen ratkaisun rakentamiseen.
Ongelmat liittyen luontopohjaisten ratkaisujen suunnitteluun ja rakentamiseen Ajan ja rahoituksen puute Enemmän aikaa ja rahaa pitäisi suunnata luontopohjaisten ratkaisujen suunnitteluun ja rakentamiseen.
Alueellisuus Usein yksi ratkaisu ei riitä: tarvitaan useita ratkaisuja (esim. kosteikko – pohjapato – putkipato). Lisäksi olisi parempi, että kaikki osapuolet, joiden alueita luontopohjaiset ratkaisut koskevat tai jotka asuvat toteutettavan luontopohjaisen ratkaisun vaikutuspiirissä, suunnittelisivat ja valitsisivat yhdessä toteutettavan ratkaisun.
Ilmaston muutos Lämpimämmät talvet, enemmän sateita Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset, esim. lisääntynyt sademäärä, lyhentynyt talvikausi, tulisi huomioida luontopohjaisten ratkaisujen suunnittelussa ja toteutuksessa.