Kuva 1. Metsän albedoa käsittelevät englanninkieliset, vertaisarvioidut artikkelit. Lähde: Web of Science, Clarivate Analytics. Haut tehty artikkelien otsikkotietojen perusteella tammikuussa 2020.
Taulukko 1. Esimerkkejä satelliittimittauksiin perustuvista maailmanlaajuisista albedotuotteista. |
Albedotuote | Satelliitti | Spatiaalinen resoluutio | Ajallinen resoluutio | Ajanjakso | Viite |
MODIS | Terra ja Aqua | 500 m | 1 vrk | 2000 alkaen | Schaaf ym. 2002 |
MISR | Terra | 275 m – 1 km | 1 vrk | 2000 alkaen | Diner ym. 2008 |
GLASS | Terra / Aqua / NOAA | 1 km | 8 vrk | 1981–2012 | Qu ym. 2014 |
CLARA-A1 | NOAA | 25 km | 1 vrk | 1982–2009 | Riihelä ym. 2013 |
VEGETATION | SPOT | 1 km | 10 vrk | 1999–2012 | Barnsley ym. 2000 |
Kuva 2. Keskimääräiset Etelä-Suomessa mitatut kesäaikaiset sinisen taivaan albedot yhdessä varttuneen kasvatusmetsikön männikössä, kuusikossa, koivikossa ja pienessä kuusentaimikossa (Kuusinen ym. 2014). Kuvan metsiköt eivät liity mittauksiin.
Kuva 3. Mustan ja valkoisen taivaan albedon vuodenaikaisvaihtelu kolmessa erilaisessa boreaalisessa metsässä: tunturikoivuvaltainen alue Pohjois-Lapissa (Alue 1), havupuuvaltainen alue Kaakkois-Suomessa (Alue 2) ja lehtipuuvaltainen alue Etelä-Virossa (Alue 3) (Hovi ym. 2019). Päivittäiset albedot on laskettu keskiarvoina MODIS-satelliittikuvilta lasketuista keskipäivän albedoista (MCD43A3-albedotuote, 0,5 km × 0,5 km pikselikoko) seitsemän vuoden ajalta niille päiville, joina auringon korkeuskulma ylittää 20 astetta. Vain pikselit, joissa metsän osuus maapinta-alasta oli yli 95 % (154–888 pikseliä eli 33–190 km2 per alue), otettiin mukaan laskentaan. Alemman rivin kuvat ovat muuten samat kuin ylemmällä rivillä, mutta asteikkoa on rajattu, jotta lumettoman ajan albedon vaihtelu erottuu paremmin. Musta pystyviiva osoittaa kesäpäivänseisauksen, eli aurinko on silloin korkeimmillaan.