Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000

Päätoimittajalta

artikkeli id 6063. Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. (2000). Ilmastonmuutos ja ihmisen toimet. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6063. https://doi.org/10.14214/ma.6063
  • Korpilahti, ORCID ID:E-mail eeva.korpilahti@luke.fi (email)
artikkeli id 6053. Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. (2000). Metsät raaka-aineen ja elämän lähteenä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6053. https://doi.org/10.14214/ma.6053
  • Korpilahti, ORCID ID:E-mail eeva.korpilahti@luke.fi (email)
artikkeli id 6010. Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. (2000). Suometsien merkitys metsätaloudessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6010. https://doi.org/10.14214/ma.6010
  • Korpilahti, ORCID ID:E-mail eeva.korpilahti@luke.fi (email)
artikkeli id 6908. Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. (2000). Metsätalouden tulevaisuus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6908. https://doi.org/10.14214/ma.6908
  • Korpilahti, ORCID ID:E-mail eeva.korpilahti@luke.fi (email)

Tutkimusartikkeli

artikkeli id 6455. Tutkimusartikkeli
Tuula Nuutinen, Hannu Hirvelä. (2000). Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1999–2028 Pirkanmaan metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4B artikkeli id 6455. https://doi.org/10.14214/ma.6455

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Pirkanmaan metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 1999–2028. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnin (VMI9) koeala- ja puutiedoista muodostettua laskelma-aineistoa.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittäisi hakattavaksi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella 6,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli 1,7-kertaisesti vuosina 1994–98 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna (noin 3,9 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa). Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentäisi puuvarantoa puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vajaalla viidenneksellä vuosikymmenen aikana. Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumahto olisi 5,1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuumahdollisuuksien vähentymättä tulevaisuudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan vuosittaisen käyttöpuumäärän arvio laskettiin maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin korkokannalla siten, että kokonaishakkuukertymät ja nettotulot olivat aina vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymät pysyivät koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kymmenvuotiskauden tasolla ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna oli laskelma-ajan lopussa vähintään laskelman alkuhetken tasolla. Arvio on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 5,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tukkipuun tienvarsihinnan järeyskorjauksen, laskentakorkokannan, tuottoarvorajoituksen ja puuntuotannon rajoitusten vaikutusta tuloksiin tarkasteltiin erikseen. Tuloksia verrattiin VMI9-hakkuuehdotusten perusteella simuloituihin hakkuumahdollisuuksiin.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät ole puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita. Puun kysyntä yhdessä metsänomistajien omien ja yhteiskunnan asettamien tavoitteiden kanssa ratkaisevat sen, väheneekö puuntuotannossa olevien metsien määrä, jäävätkö nuoret metsät hoitamatta, korjataanko puuta ensiharvennuskohteilta ja kohdentuvatko hakkuut hakkuukypsimpiin puustoihin.

  • Nuutinen, ORCID ID:E-mail tuula.nuutinen@metla.fi (email)
  • Hirvelä, ORCID ID:
artikkeli id 6454. Tutkimusartikkeli
Kari T. Korhonen, Erkki Tomppo, Helena Henttonen, Antti Ihalainen, Tiina Tonteri, Tarja Tuomainen. (2000). Pirkanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat 1965–1999. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4B artikkeli id 6454. https://doi.org/10.14214/ma.6454

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Pirkanmaan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1965–1999 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otanta-asetelmaa, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisussa (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Pirkanmaan metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996, kun metsälautakunnat muutettiin metsäkeskuksiksi. Tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen alueen tulokset viidennestä inventoinnista eli vuosien 1964–65 inventoinnista lähtien.

Puuston keskitilavuus metsä- ja kitumaalla on noussut 1960-luvun puolen välin 95 kuutiometristä hehtaarilla 1990-luvun lopun 135 kuutiometriin hehtaarilla ja keskikasvu 4,1 kuutiometristä 5,7 kuutiometriin hehtaarilla. Kokonaisvaranto on noussut 90 miljoonasta 127 miljoonaan kuutiometriin. Kuusen osuus puuvarannosta on 47 % ja männyn 35 %. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kasvu on noussut vain vähän. Männyn ja koivun kasvut ovat nousseet, mutta kuusen ja muiden lehtipuiden kasvut ovat laskeneet. Kuusen hakkuut ovat 1990-luvun lopulla ylittäneet kasvun, mikä yhdessä VMI8:aa alemman kasvun tason ja kuusivaltaisten metsien ikärakenteen muutoksen kanssa selittää kuusen kasvun alenemista. Muiden puulajien poistumat, samoin kuin kokonaispoistuma ovat kuitenkin olleet kasvua pienempiä. Uudistuskypsien metsien ala on laskenut ja metsien kehitysluokkajakauma on nyt lähellä tasaisten hakkuumahdollisuuksien mukaista jakaumaa. Männyn ja kuusen kehitysluokkajakaumat poikkeavat kuitenkin toisistaan. Erityisesti alle 50-vuotiaita kuusivaltaisia metsiä on vähän. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,7 % ja potentiaalisia metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä habitaatteja, avainbiotooppeja, 8 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Valtakunnan metsien inventointiin perustuvat metsäsertifioinnin kriteerit ovat pääosin toteutuneet.

  • Korhonen, ORCID ID:E-mail kari.t.korhonen@metla.fi (email)
  • Tomppo, ORCID ID:
  • Henttonen, ORCID ID:
  • Ihalainen, ORCID ID:
  • Tonteri, ORCID ID:
  • Tuomainen, ORCID ID:
artikkeli id 6065. Tutkimusartikkeli
Mikko Kukkola, Pekka Nöjd. (2000). Kangasmetsien lannoitusten tuottama kasvunlisäys Suomessa 1950–1998. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6065. https://doi.org/10.14214/ma.6065

Tutkimuksessa selvitettiin vuosina 1950–1998 suoritettujen kangasmaiden lannoitusten vaikutusta metsien kasvuun Suomessa. Arvio perustuu Kukkolan ja Saramäen (1983) kasvulisäysmalliin, joka ennustaa lannoituksella saavutettavaa hehtaarikohtaista kasvureaktiota käyttäen lähtötietoina kasvupaikkaa ja puustoa kuvaavia tietoja sekä lannoitemäärää ja -lajia. Lisäksi lähtötietoina käytettiin metsätilastojen tietoja vuotuisista kangasmetsien lannoituspinta-aloista. Kangasmaiden lannoitusten arvioidaan lisänneen Suomen metsien kasvua yhteensä 16,2 miljoonaa kuutiometriä vuosina 1950–1998. Lisäys on kertynyt noin 35 vuoden aikana, sillä ennen vuotta 1965 metsänlannoitustoiminta oli vähäistä. Suurimmillaan vuotuinen kasvunlisäys oli 1970-luvun loppuvuosina, jolloin lannoitukset lisäsivät metsiemme kasvua noin miljoonalla kuutiometrillä vuosittain. Tutkimuksessa testattiin lisäksi laskelmassa käytettyjen lähtöoletusten vaikutusta lopputulokseen.

  • Kukkola, ORCID ID:E-mail mikko.kukkola@metla.fi (email)
  • Nöjd, ORCID ID:
artikkeli id 6064. Tutkimusartikkeli
Mikko Hyppönen, Juha Hyvönen. (2000). Ylispuustoisten mäntytaimikoiden syntyhistoria, rakenne ja alkukehitys Lapin yksityismetsissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6064. https://doi.org/10.14214/ma.6064

Tutkimuksessa selvitettiin ylispuuhakkuuta varten leimattujen mänty-ylispuutaimikoiden syntyhistoriaa, rakennetta ja alkukehitystä silloisen Lapin metsälautakunnan alueen yksityismetsissä. Tarkoitusta varten inventoitiin 55 ylispuustoista mäntytaimikkoa linjoittaista ympyräkoeala-arviointia käyttäen.

Noin puolet (49 %) taimikoista oli syntynyt alikasvoksena ilman uudistamistarkoitusta ja 44 % luontaiseen uudistamiseen tähtäävän siemenpuuhakkuun tuloksena. Neljä taimikkoa (7 %) oli viljelty siemenpuuston alle. Alikasvostaimikoissa ylispuujaksojen aiempi käsittely oli useimmiten ollut epäsäännöllistä, eikä hakkuutapaa pystytty määrittelemään tavanomaisin hakkuuta kuvaavin termein.

Alikasvostaimikoiden tiheys, tilajärjestys ja kasvatuskelpoisuus eivät eronneet siemenpuuhakkuun tuloksena syntyneiden taimikoiden vastaavista taimikkotunnuksista. Siemenpuutaimikot olivat kuitenkin elinvoimaisempia, ja niiden pituuskehitys oli nopeampaa kuin alikasvostaimikoiden.

Noin neljännes taimikoista oli taimien keski-iän perusteella syntynyt ennen ylispuuston edellistä hakkuuta. Taimien ikävaihtelun perusteella taimikot olivat yleensä syntyneet pitkän ajan kuluessa. Siemenpuuhakkuun ja ylispuuhakkuun välinen aika oli siemenpuutaimikoissa keskimäärin 22 vuotta. Vastaava hakkuiden välinen aika alikasvostaimikoissa oli 33 vuotta. Muokkaus lyhensi uudistumisaikaa siemenpuutaimikoissa.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia käsityksiä, joiden mukaan männyn luontainen uudistumiskyky Lapissa on hyvä, ja mäntyalikasvokset ovat usein metsänuudistamiseen kelvollisia.

  • Hyppönen, ORCID ID:E-mail mikko.hypponen@metla.fi (email)
  • Hyvönen, ORCID ID:
artikkeli id 6796. Tutkimusartikkeli
Tuula Nuutinen, Hannu Hirvelä. (2000). Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1999–2028 Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3B artikkeli id 6796. https://doi.org/10.14214/ma.6796

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 1999–2028. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnin (VMI9) koeala- ja puutiedoista muodostettua laskelma-aineistoa.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittäisi hakattavaksi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella 8,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli lähes kaksinkertaisesti vuosina 1994–1998 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna (noin 4,9 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa). Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentäisi puuvarantoa puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vajaalla neljänneksellä vuosikymmenen aikana. Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumahto olisi 6,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuumahdollisuuksien vähentymättä tulevaisuudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan vuosittaisen käyttöpuumäärän arvio laskettiin maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin korkokannalla siten, että kokonaishakkuukertymät ja nettotulot olivat aina vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymät pysyivät koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kymmenvuotiskauden tasolla ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna oli laskelma-ajan lopussa vähintään laskelman alkuhetken tasolla. Arvio on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 6,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Korkokannan, tuottoarvorajoituksen, harvennusmallin ja puuntuotannon rajoitusten vaikutusta tuloksiin tarkasteltiin erikseen. Tuloksia verrattiin VMI9-hakkuuehdotusten perusteella simuloituihin hakkuumahdollisuuksiin.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät ole puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita. Puun kysyntä yhdessä metsänomistajien omien ja yhteiskunnan asettamien tavoitteiden kanssa ratkaisevat sen, väheneekö puuntuotannossa olevien metsien määrä, jäävätkö nuoret metsät hoitamatta, korjataanko puuta ensiharvennuskohteilta ja kohdentuvatko hakkuut hakkuukypsimpiin puustoihin.

  • Nuutinen, ORCID ID:E-mail tuula.nuutinen@metla.fi (email)
  • Hirvelä, ORCID ID:
artikkeli id 6795. Tutkimusartikkeli
Kari T. Korhonen, Erkki Tomppo, Helena Henttonen, Antti Ihalainen, Tiina Tonteri. (2000). Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat 1965–99. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3B artikkeli id 6795. https://doi.org/10.14214/ma.6795

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1965–1999 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Tomppo ym. 1998). Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996, kun metsälautakunnat muutettiin metsäkeskuksiksi. Tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen metsäkeskuksen alueen tulokset viidennestä inventoinnista eli vuodesta 1965 lähtien. Hämeen-Uudenmaan alueella ovat puuston keskitilavuus, keskikasvu ja puuston kasvuprosentti maan korkeimpia. Metsä- ja kitumaalla keskitilavuus on 153 m3/ha ja keskikasvu 6,6 m3/ha/v. Kuusen osuus puuvarannosta on niinikään maan korkein 54 %.

Metsien käsittelytapojen muutos nosti puuston kasvua 1970-luvun alusta 1980-luvun puoliväliin. Poistuman jäätyä entiselle tasolle myös puuvaranto alkoi lisääntyä. Se on noussut 1960-luvun puolen välin 106 milj. m3:sta 146 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 4,9 milj. m3:sta 6,3 milj. m3:iin. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kasvu ei ole enää noussut, vaan päinvastoin laskenut lievästi. Kuusen kasvu on laskenut ja muiden puulajien kasvut ovat nousseet. Hakkuut ovat 1990-luvulla vilkastuneet, mutta viiden inventointia edeltäneen vuoden poistuma on edelleen näiden vuosien keskikasvua pienempi. Kuusen poistuma on aivan viime vuosina ylittänyt sen kasvun. Uudistuskypsien metsien ala on samalla laskenut ja metsien kehitysluokkajakauma on nyt lähellä suositusten mukaista. Metsien metsänhoidollinen tila ei ole huonontunut edellisestä inventoinnista. Myöskään metsien uudistamisen laiminlyönnit eivät ole lisääntyneet. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,6 % ja kaikkia metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä habitaatteja, avainbiotooppeja, 11 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Valtakunnan metsien inventointiin perustuvat metsäsertifioinnin kriteerit ovat pääosin toteutuneet.

  • Korhonen, ORCID ID:
  • Tomppo, ORCID ID:
  • Henttonen, ORCID ID:
  • Ihalainen, ORCID ID:
  • Tonteri, ORCID ID:
artikkeli id 6054. Tutkimusartikkeli
Tapio Tilli, Ritva Toivonen, Anne Toppinen. (2000). Puun hintavaihteluiden alueellinen yhtenevyys Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6054. https://doi.org/10.14214/ma.6054

Tutkimuksessa tarkastellaan puun hintavaihtelujen yhtenevyyttä viiden metsäkeskuksen alueella soveltaen niin sanottua yhden hinnan lakia ja Johansenin yhteisintegroituvuusanalyysia. Tarkoituksena on selvittää, muodostavatko tarkastellut alueet yhtenäisen markkina-alueen vai ovatko alueet eriytyneet alueellisiksi osamarkkinoiksi. Tulokset kertovat siitä, toimivatko Suomen puumarkkinat talousteoreettisessa mielessä tehokkaasti. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että mänty- ja kuusitukin hinnat ovat yhtenevät tarkasteltujen metsäkeskusten välillä, kun taas mänty- ja kuusikuidun hintavaihtelu oli jonkin verran erilaista eri alueilla. Tutkimukseen valituista metsäkeskuksista selvimmin muiden alueiden hintoihin vaikuttivat Etelä-Savo ja Lounais-Suomi.

  • Tilli, ORCID ID:E-mail tapio.tilli@ptt.fi (email)
  • Toivonen, ORCID ID:
  • Toppinen, ORCID ID:
artikkeli id 6149. Tutkimusartikkeli
Tuula Nuutinen, Hannu Hirvelä. (2000). Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1998–2027 Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2B artikkeli id 6149. https://doi.org/10.14214/ma.6149

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 1998–2027. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnin koeala- ja puutiedoista muodostettua laskelma-aineistoa.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittäisi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella hakattavaksi Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella 8,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli yli kaksinkertaisesti vuosina 1994–1998 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna (runsas 3,6 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa). Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentäisi puuvarantoa puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla yli neljänneksen vuosikymmenen aikana. Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumahto olisi 5,1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuumahdollisuuksien vähentymättä tulevaisuudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan vuosittaisen käyttöpuumäärän arvio laskettiin maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin korkokannalla siten, että kokonaishakkuukertymät ja nettotulot olivat aina vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymät pysyivät koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kymmenvuotiskauden tasolla ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna oli laskelma-ajan lopussa vähintään laskelman alkuhetken tasolla. Arvio on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 5,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Korkokannan ja tuottoarvorajoituksen vaikutusta tuloksiin tarkasteltiin erikseen.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät ole puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita. Puun kysyntä yhdessä metsänomistajien omien ja yhteiskunnan asettamien tavoitteiden kanssa saattavat ratkaista sen, väheneekö puuntuotannossa olevien metsien määrä, jäävätkö nuoret metsät hoitamatta, korjataanko puuta ensiharvennuskohteilta ja kohdentuvatko hakkuut hakkuukypsimpiin puustoihin.

  • Nuutinen, ORCID ID:E-mail tuula.nuutinen@metla.fi (email)
  • Hirvelä, ORCID ID:
artikkeli id 6148. Tutkimusartikkeli
Kari T. Korhonen, Erkki Tomppo, Helena Henttonen, Antti Ihalainen, Tiina Tonteri. (2000). Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys 1964–98. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2B artikkeli id 6148. https://doi.org/10.14214/ma.6148

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1966–1998 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Lounais-Suomen metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996 ja edelleen vuoden 1999 alussa, minkä vuoksi tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen alueen tulokset viidennestä inventoinnista lähtien. Lounais-Suomen alue poikkeaa maankäytöltään muusta Suomesta, metsätalouden maan osuus on pienin koko maassa (64 % maa-alasta). Erityisesti etelässä on viljelysmaiden osuus maa-alasta suuri. Silti metsätaloudella on tärkeä merkitys alueen elinkeinoelämälle. Metsäteollisuuden lisääntymien alueella lisää metsätalouden merkitystä.

Metsiä uudistettiin voimakkaasti 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin poistuma ylitti kasvun joinakin vuosina. Metsien käsittelytapojen muutos ja soiden ojitus alkoivat lisätä puuston kasvua. Poistuman jäätyä entiselle tasolle myös puuvaranto alkoi lisääntyä. Se on noussut 1960-luvun puolen välin 109 milj. m3:sta 146 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 3,8 milj. m3:sta 5,8 milj. m3:iin. Kuusen kasvu on laskenut 8. inventointiin verrattuna ja muiden puulajien kasvut ovat nousseet. Hakkuut ovat 1990-luvulla vilkastuneet, mutta poistumaa suurempi kasvu on lisännyt puuvarantoa edelleen. Kuusen poistuma on aivan viime vuosina ylittänyt sen kasvun. Sekä uudistuskypsiä metsiä että kasvatushakkuiden tarpeessa olevia metsiä on runsaasti. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 1,2 % ja kaikkia metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä habitaatteja, avainbiotooppeja, 11,4 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta.

  • Korhonen, ORCID ID:E-mail kari.t.korhonen@metla.fi (email)
  • Tomppo, ORCID ID:
  • Henttonen, ORCID ID:
  • Ihalainen, ORCID ID:
  • Tonteri, ORCID ID:
artikkeli id 6012. Tutkimusartikkeli
Mikko Hyppönen. (2000). Ylispuiden korjuun vaikutus mäntytaimikoiden kasvatuskelpoisuuteen Lapissa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6012. https://doi.org/10.14214/ma.6012

Tutkimuksessa selvitettiin ylispuiden korjuun vaikutuksia Lapin luontaisesti syntyneiden mäntytaimikoiden tiheyteen, aukkoisuuteen, pituuteen ja kasvatuskelpoisuuteen sekä eriteltiin ylispuuston korjuussa taimille syntyvien vaurioiden aiheuttajia ja laatua. Samalla tutkittiin ajourien määrää. Aineistona oli silloisen Lapin metsälautakunnan alueen yksityismetsien mänty-ylispuuleimikoista valittu 33 leimikon yhteispinta-alaltaan 80 hehtaarin otos, joka inventoitiin sekä ennen korjuuta että korjuun jälkeen vuosina 1991–1993.

Taimikoiden keskimääräinen tiheys oli ennen ylispuiden korjuuta 8 400 kpl/ha. Korjuun jälkeen vaurioitumattomia taimia oli keskimäärin 7 000 kpl/ha. Taimista vaurioitui noin 17 %. Kehityskelpoisten taimien määrä oli ennen korjuuta 2 100 kpl/ha ja korjuun jälkeen 1 700 kpl/ha. Vaurioituneista taimista 90 % oli vaurioitunut niin vakavasti, että ne olivat kehityskelvottomia. Suurin osa kehityskelvottomiksi vaurioituneista taimista oli katkennut.

Vaurioprosenttiin vaikuttivat voimakkaimmin hakkuukertymä ja ajouraverkon tiheys. Vauriomäärä oli sitä suurempi, mitä suurempi oli hakkuukertymä ja mitä tiheämpi ajouraverkko leimikkoon tehtiin. Suurin osa vaurioista (60 %) syntyi metsäkuljetuksen aikana ajouralla ja sen läheisyydessä.

Taimikoiden aukkoisuus lisääntyi korjuussa keskimäärin 8 %-yksikköä mitattuna tyhjien koealojen määrällä. Taimikoiden keskipituus pysyi korjuussa muuttumattomana. Taimikoiden pinta-alasta oli ennen korjuuta hyviä ja tyydyttäviä noin 80 %, korjuun jälkeen hieman alle 60 %. Kaikki taimikot pysyivät korjuussa kasvatuskelpoisina.

Ylispuiden korjuu Lapin luontaisesti uudistetuista mäntytaimikoista ei ole erityisen ongelmallista taimikoiden aukkoisuudesta huolimatta. Ajourien suunnitteluun ja korjuun toteutukseen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota. Tutkimuksen päätulokset vastaavat suurelta osin aiempien korjuuvauriotutkimusten tuloksia. Ajourien suunnittelu ylispuuleimikoissa vaatii lisätutkimuksia.

  • Hyppönen, ORCID ID:E-mail mikko.hypponen@metsakeskus.fi (email)
artikkeli id 6011. Tutkimusartikkeli
Risto Heikkilä. (2000). Männyn istutustaimikoiden metsänhoidollinen tila hirvivahingon jälkeen Etelä-Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6011. https://doi.org/10.14214/ma.6011

Männyntaimikoiden kehityskelpoisuutta metsänomistajalle korvatun hirvivahingon jälkeen arvioitiin Etelä-Suomessa tehdyssä inventoinnissa. Osassa taimikoita tiedettiin hirvien aiheuttaneen tuhoja, ja osa oli samoilta alueilta valittuja kontrollitaimikoita. Merkittävää hirvituhoa todettiin 26 %:ssa kaikista tutkituista männyistä, joita oli keskimäärin 1 502 kpl/ha. Hirvet olivat tuhonneet täysin keskimäärin 6 % männyistä. Kasvavista männyistä 8 %:ssa oli suuria vielä ulkoisesti näkyviä runkovikoja. Lähes joka neljännen männyn (rungon sisäiset viat mukaan lukien) laatu oli huomattavasti heikentynyt. Hirvituhon suhteen hyvälaatuisia istutettuja sekä korvaavia, luontaisesti syntyneitä mäntyjä oli noin 1 100 kpl/ha. Hirvituhon vuoksi vikaantuneita mäntyjä, jotka tulisi poistaa ensiharvennuksessa, oli noin 300 kpl/ha. Kaikki luontaisesti syntyneet kuuset ja koivut mukaan lukien hyvälaatuisia puita oli lähes 1 500 kpl/ha. Puuston tiheys oli tällöin lähes 2 000 kpl/ha. Kasvu- ja laatutappiosta korvatuissa vahinkotaimikoissa oli merkittävää hirvituhoa noin kolmasosassa kaikista männyistä, uudelleen metsitetyissä taimikoissa 18 %:ssa ja kontrollitaimikoissa 17 %:ssa. Istutusvirheestä johtuva vinotyvisyys alensi runkojen laatua 16 %:ssa istutustaimista. Varttuneet männyntaimikot ovat merkityksellisiä hirvien ravinnonkäytölle, sillä sekä alikasvoksia että mäntyjen sivuoksia oli yleisesti käytetty ravinnoksi. Kontrollitaimikot osoittavat, etteivät kaikki hirvivahingot tule korvausten piiriin. Suurin osa runkotuhoista oli jäämässä sisäisiksi, tukkipuuston arvoa myöhemmin heikentäviksi vioiksi. Ellei ensiharvennuksessa poisteta huonolaatuisia puita, sahausvaiheessa havaittavat laatutappiot saattavat olla samaa suuruusluokkaa kuin hirvivahingoista samoissa metsiköissä jo maksetut korvaukset.

  • Heikkilä, ORCID ID:E-mail risto.heikkila@metla.fi (email)
artikkeli id 6311. Tutkimusartikkeli
Hannu Hirvelä. (2000). Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997–2027 Rannikon metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1B artikkeli id 6311. https://doi.org/10.14214/ma.6311

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Rannikon metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 1997–2027. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnin koeala- ja puutiedoista muodostettuja laskelma-aineistoja.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittää hakattavaksi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella Rannikon metsäkeskuksen alueella yhteensä 5,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa: Etelärannikon alueella 2,9 ja Pohjanmaan alueella 2,7 miljoonaa kuutiometriä. Tämä kertymätaso on Etelärannikon alueella 2,5-kertainen ja Pohjanmaan alueella 2,2-kertainen vuosina 1987–1996 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna (1,1 ja 1,3 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa). Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentää puuntuotantoon käytettävissä olevan metsä- ja kitumaan puuvarantoa vuosikymmenessä Etelärannikon alueella 21 ja Pohjanmaan alueella 24 prosenttia nykyisestä. Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumahto on vastaavasti 2,1 ja 1,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuumahdollisuuksien vähentymättä tulevaisuudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan käyttöpuumäärän arvio ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella on Etelärannikon alueella 2,2 ja Pohjanmaan alueella 1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät ole puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita. Laskelmissa ei otettu huomioon mm. metsiköiden sijaintia suhteessa toisiinsa tai käyttöpisteisiin, eikä näiden tekijöiden vaikutusta puustamaksukykyyn tai puun kysyntään. Nämä tekijät yhdessä metsänomistajien omien ja yhteiskunnan asettamien tavoitteiden kanssa saattavat kuitenkin ratkaista sen, väheneekö puuntuotannossa olevien metsien määrä, jäävätkö nuoret metsät hoitamatta, korjataanko puuta ensiharvennuskohteilta ja kohdentuvatko hakkuut hakkuukypsimpiin puustoihin.

  • Hirvelä, ORCID ID:E-mail hannu.hirvela@metla.fi (email)
artikkeli id 6310. Tutkimusartikkeli
Erkki Tomppo, Kari T. Korhonen, Antti Ihalainen, Tiina Tonteri, Juha Heikkinen, Helena Henttonen. (2000). Skogstillgångarna inom Kustens skogscentral och deras utveckling 1965–98. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1B artikkeli id 6310. https://doi.org/10.14214/ma.6310

I föreliggande publikation presenteras på den nionde riksskogstaxeringen (RST9) grundade uppgifter om skogstillgångarna inom Kustens skogscentral och förändringar inom dessa 1965–1998, samt ges en analys av orsakerna till förändringarna. Ytterligare ges en allmän beskrivning av samplingsmetoden i artikeln. Taxeringens samplingsdesign, fältmätningarna och uträkningen av resultaten utvecklades särskilt för den nionde taxeringen. En redogörelse för metoden har getts i samband med publiceringen av resultaten för Södra Österbotten (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Kustens skogscentral bildades av de svenskspråkiga tidigare skogsnämnderna Helsingfors och Österbotten. Dessa områden skiljer sig från varandra såväl ifråga om växtbetingelser som beståndsstruktur. Därför analyseras även resultaten för regionerna Sydkusten och Österbotten separat. Vardera regionen präglas av ett maritimt klimat. Ett för region Österbotten speciellt drag är dessutom den snabba landhöjningen.

I region Österbotten har det bedrivna skogsbruket varit intensivare än i region Sydkusten. Det framgår t.ex. av den större andelen unga skogar. Inom vardera området har såväl virkesreserven som tillväxten ökat från 1960-talet. Inom Sydkusten har virkesreserven ökat från 42 milj. m3 till 56 milj. m3 och inom Österbotten från 40 milj m3 till 50 milj. m3. Samtidigt har virkesförrådets årliga tillväxt ökat inom Sydkusten från 1,6 milj. m3 till 2,1 milj. m3 och inom Österbotten från 1,5 milj. m3 till 2,1 milj. m3. Man måste dock iaktaga att träd av dimensioner under 2,5 cm har mätts först från och med den sjunde taxeringen. Jämfört med den föregående taxeringen har tillväxten sjunkit med 10 % i region Sydkusten och ökat med 10 % i region Österbotten. Kring medlet av 1990-talet har avverkningarna blivit livligare, men tillväxten har fortsättningsvis varit större än avgången vilket lett till att virkesförrådet ytterligare ökat. Förekomsten av i skogslagen avsedda särskilt viktiga livsmiljöer är ganska hög inom Sydkusten och uppgår till 8,8 % av skogs- och tvinmark samt impediment, men utan klass berg i dagen bara till 1,5 %. Andelen av lagobjekt inom Österbotten är 3,4 %. Allmänna klasser där är mossar och berg i dagen.

  • Tomppo, ORCID ID:E-mail erkki.tomppo@metla.fi (email)
  • Korhonen, ORCID ID:
  • Ihalainen, ORCID ID:
  • Tonteri, ORCID ID:
  • Heikkinen, ORCID ID:
  • Henttonen, ORCID ID:
artikkeli id 6910. Tutkimusartikkeli
Esa Uotila, Esa-Jussi Viitala. (2000). Tietiheys metsätalouden maalla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6910. https://doi.org/10.14214/ma.6910

Tutkimuksessa selvitettiin metsätalouden käyttöön sopivan tiestön määrä Maanmittauslaitoksen kartta-aineiston avulla. Vertailuaineistona käytettiin Tielaitoksen ja metsäorganisaatioiden tietilastoja. Tulosten mukaan sellaisia autoteitä, jotka sijaintinsa ja leveytensä puolesta soveltuvat metsäkuljetuksen päättymiseen ja puutavaran varastointiin kaukokuljetusta varten, on noin 270 000 kilometriä. Näistä alle puolet on aikanaan rakennettu metsäteiksi.

Metsätalouden maahan suhteutettuna teitä on Etelä-Suomessa keskimäärin 16,5 metriä ja kolmen pohjoisimman metsäkeskuksen alueella 5,7 metriä hehtaaria kohti. Etelä-Suomessa tulos on ympärivuotista puunkorjuuta palvelevan tiestön osalta yliarvio, sillä osa pienimmistä autoteistä on kantavuudeltaan liian heikkoja etenkin roudattoman ajan kuljetuksille. Nykyisellä tietiheydellä puutavara on Etelä-Suomessa keskimäärin 260 metrin päässä tiestä, ja todellinen metsäkuljetusmatka on 310–480 metriä. Pohjois-Suomessa metsäkuljetusmatka on noin 800 metriä.

Nykyiset metsäkuljetusmatkat ovat lähellä asetettuja tavoitteita. Jatkossa tienrakentamisen julkisen tuen painopiste tulisi suunnata selvästi nykyisen tieverkoston kunnossapitoon ja perusparannukseen.

  • Uotila, ORCID ID:E-mail esa.uotila@metla.fi (email)
  • Viitala, ORCID ID:
artikkeli id 6909. Tutkimusartikkeli
Antti Wall, Eero Kubin. (2000). Maanmuokkaustavan ja maalajin vaikutus männyn hajakylvön onnistumiseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6909. https://doi.org/10.14214/ma.6909

Tutkimuksessa selvitettiin männyn hajakylvöalojen taimettumista, taimien tilajärjestystä ja pituuskehitystä hieno- ja karkearakeisilla mailla. Maanmuokkaustavat olivat auraus ja äestys sekä näille vertailuna käsin tehty laikutus. Aurausaloilla siementä kylvettiin muokkausjälkeen 1 kg/ha ja äestysaloilla 0,5 kg/ha.

Aurausalojen taimitiheys oli kolmen vuoden ikäisissä kylvöissä keskimäärin 12 200 kpl/ha ja äestysalojen 6 300 kpl/ha. Taimien tilajärjestys oli muokkausjäljessä ryhmittäinen, mutta taimettomien kohtien osuus oli yleensä vähäinen. Taimien tiheyden ja tilajärjestyksen perusteella arvioituna hajakylvö antoi hyvän uudistamistuloksen. Vertailuna käytetty ruutukylvö kuokkalaikkuun sen sijaan yleensä epäonnistui. Taimien keskipituus oli aurausjäljessä 9 cm, äestysjäljessä 7 cm ja laikuissa 6 cm. Auraus ja äestys olivat uudistusalojen taimettumisen kannalta samanarvoisia. Maalajilla ei ollut merkittävää vaikutusta taimettumiseen. Tulokset ovat lupaavia ajatellen hajakylvön käyttämistä myös suhteellisen hienojakoisilla mailla.

  • Wall, ORCID ID:E-mail antti.wall@metla.fi (email)
  • Kubin, ORCID ID:

Katsaus

artikkeli id 6055. Katsaus
Leena A. Hytönen. (2000). Osallistamismenetelmät metsätalouden päätöksenteossa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6055. https://doi.org/10.14214/ma.6055

Katsauksessa kuvaillaan lyhyesti Suomessa 1990-luvulla toteutettua osallistavaa metsäsuunnittelua. Kuvatun materiaalin perusteella suunnittelun käytännöt jaetaan kolmeen osallistamismenetelmään: mielipidemittaus, vapaamuotoinen palaute ja neuvottelu. Kukin osallistamismenetelmä sisältää erilaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia siitä, kuka osallistuu ja miten osallistutaan suunnitteluun ja päätöksentekoon metsätaloudessa. Mielipidemittaus käsittää sekä kyselytutkimukset että päätösanalyysin. Kyselytutkimukset mahdollistavat suuren yleisön osallistumisen, kun taas päätösanalyysi sopii parhaiten metsäalaa tunteville sidosryhmien edustajille. Vapaamuotoista palautetta voidaan kerätä paikallisilta asukkailta ja sidosryhmien edustajilta. Neuvottelu on mahdollista suunnittelevan organisaation sekä kansalais-, intressi- ja sidosryhmien edustajien välillä.

Lopuksi täsmennetään, mitä metsäsuunnittelussa tarkoittavat osallistava suunnittelu ja yhteistoiminnallinen suunnittelu. Osallistavassa suunnittelussa (participatory planning) järjestävä organisaatio kerää tietoa eri osapuolten mielipiteistä, arvostuksista ja preferensseistä käyttäen eri osallistamismenetelmiä. Tietoa käytetään organisaation tekemän suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Yhteistoiminnallisessa suunnittelussa (collaborative planning) osallistujilla on osavastuuta esim. suunnitelman sisällön tuottamisesta tai toteuttamisesta.

  • Hytönen, ORCID ID:E-mail leena.hytonen@metla.fi (email)

Tiedonanto

artikkeli id 6911. Tiedonanto
Mikko Hyppönen, Juha-Pekka Perälä, Ville Hallikainen. (2000). Metsänuudistamistöiden viivästyminen Lapin yksityismetsissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6911. https://doi.org/10.14214/ma.6911

Tutkimuksessa selvitettiin Lapin metsäkeskuksen alueen yksityismetsiin vuosina 1968–1991 laadittujen, hankerekisterissä aloittamattomina tai keskeneräisinä 31.12.1996 olleiden metsänuudistamishankkeiden tila. Erityisesti haluttiin selvittää viivästyneiden hankkeiden lukumäärä ja viivästyneiden töiden pinta-ala. Viivästyneiksi luokiteltiin sellaiset hankkeet, jotka olivat olleet kesken yli viisi vuotta hakkuun aloittamisesta. Perusjoukon muodostivat rekisterissä keskeneräisinä tai aloittamattomina yli viisi vuotta olleet uudistamissuunnitelmat, joita oli yhteensä 2 089 kpl. Lähes kaikki (2 022 kpl) perusjoukon suunnitelmat oli laadittu vuosijaksolla 1981–1991. Perusjoukosta poimittiin 10 %:n otos.

Tutkimuksen päätulos oli se, että yli viisi vuotta hakkuun aloittamisesta kokonaan tai osittain kesken olleita eli viivästyneitä uudistamishankkeita oli 24 kpl (12,1 %) otokseen sattuneista 199 hankkeesta. Otoksen perusteella estimoituna Lapin metsäkeskuksen alueen yksityismetsissä oli yhteensä 253 viivästynyttä metsänuudistamishanketta. Hankkeiden lukumäärä on noin 0,6 % Lapissa vuosijaksolla 1981–1991 laadittujen metsänuudistamissuunnitelmien lukumäärästä.

Viivästyneissä 24 hankkeessa oli tekemättömiä uudistamistöitä yhteensä 123 ha:n alalla. Olettaen viivästyneiden hankkeiden perusjoukon suuruudeksi 253 hanketta saadaan karkea arvio, että viivästyneitä töitä olisi ollut Lapin yksityismetsissä noin 1 300 ha:n alalla. Pinta-ala on 0,6 % vuosijakson 1981–1991 uudistushakkuiden kokonaispinta-alasta. Viivästyneissä hankkeissa uudistusalan raivausta oli tekemättä kaikkiaan 84 ha, muokkausta 88 ha ja viljelyä 102 ha.

Kolmasosalla rekisteristä poimittujen hankkeiden kokonaispinta-alasta työt oli tehty loppuun, mutta hankkeita ei ollut ilmoitettu toteutetuiksi. Neljäsosalla hankkeiden pinta-alasta hakkuu oli aloittamatta.

Suurin yksittäinen syy uudistamistöiden viivästymiseen oli epävarmuus Vuotoksen tekojärven rakentamisesta. Toiseksi yleisin syy oli se, että polttopuiden keruu oli vielä kesken uudistamisalalla.

  • Hyppönen, ORCID ID:E-mail mikko.hypponen@metsakeskus.fi (email)
  • Perälä, ORCID ID:
  • Hallikainen, ORCID ID:

Tieteen tori

Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset

artikkeli id 6071. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Jari Liski. (2000). Millainen kiertoaika eduksi metsien hiilitaloudelle? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6071. https://doi.org/10.14214/ma.6071
  • Liski, ORCID ID:E-mail jliski@silvia.helsinki.fi (email)
artikkeli id 6070. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Matti Liski. (2000). Projektikohtainen päästökauppa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6070. https://doi.org/10.14214/ma.6070
  • Liski, ORCID ID:E-mail liski@hkkk.fi (email)
artikkeli id 6069. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Juhani Tirkkonen. (2000). Ilmastopolitiikan poliittiset ja sosiaaliset ulottuvuudet Suomen metsäsektorilla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6069. https://doi.org/10.14214/ma.6069
  • Tirkkonen, ORCID ID:E-mail juhani.tirkkonen@tukkk.fi (email)
artikkeli id 6068. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Johanna Pohjola. (2000). Hiilinielut ja ilmastosopimuksen kustannukset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6068. https://doi.org/10.14214/ma.6068
  • Pohjola, ORCID ID:E-mail johanna.pohjola@metla.fi (email)
artikkeli id 6067. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Timo Karjalainen. (2000). Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous Kioton pöytäkirjassa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6067. https://doi.org/10.14214/ma.6067
  • Karjalainen, ORCID ID:E-mail timo.karjalainen@efi.fi (email)
artikkeli id 6066. Tieteen tori – Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset
Roger A. Sedjo. (2000). Ilmastosopimuksen taloudelliset vaikutukset metsäsektoriin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6066. https://doi.org/10.14214/ma.6066
  • Sedjo, ORCID ID:

Tieteen tori

Suometsien kasvatus

artikkeli id 6020. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Mika Nieminen, Erkki Ahti. (2000). Soiden metsätalouskäytön vesistövaikutukset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6020. https://doi.org/10.14214/ma.6020
  • Nieminen, ORCID ID:E-mail mika.nieminen@metla.fi (email)
  • Ahti, ORCID ID:
artikkeli id 6019. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Raija Laiho, Timo Penttilä, Jukka Laine. (2000). Riittävätkö ravinteet suometsissä? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6019. https://doi.org/10.14214/ma.6019
  • Laiho, ORCID ID:E-mail raija.laiho@helsinki.fi (email)
  • Penttilä, ORCID ID:
  • Laine, ORCID ID:
artikkeli id 6018. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Risto Lauhanen, Erkki Ahti. (2000). Kunnostusojituksella kestävään suometsien kasvatukseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6018. https://doi.org/10.14214/ma.6018
  • Lauhanen, ORCID ID:E-mail risto.lauhanen@metla.fi (email)
  • Ahti, ORCID ID:
artikkeli id 6017. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Matti Sirén. (2000). Turvemaiden puunkorjuun kehittäminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6017. https://doi.org/10.14214/ma.6017
  • Sirén, ORCID ID:E-mail matti.siren@metla.fi (email)
artikkeli id 6016. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Hannu Hökkä. (2000). Suometsien kasvun mallintaminen – nykytilanne ja lähiajan tietotarpeet. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6016. https://doi.org/10.14214/ma.6016
  • Hökkä, ORCID ID:E-mail hannu.hokka@metla.fi (email)
artikkeli id 6015. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Timo Penttilä, Hannu Hökkä, Raija Laiho. (2000). Harvennusten ekologiset perusteet ja tuotosvaikutukset ojitetuilla rämeillä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6015. https://doi.org/10.14214/ma.6015
  • Penttilä, ORCID ID:E-mail timo.penttila@metla.fi (email)
  • Hökkä, ORCID ID:
  • Laiho, ORCID ID:
artikkeli id 6014. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Pentti Niemistö. (2000). Hieskoivut ojitusalueilla – riukuja vai rahapuita? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6014. https://doi.org/10.14214/ma.6014
  • Niemistö, ORCID ID:E-mail pentti.niemisto@metla.fi (email)
artikkeli id 6013. Tieteen tori – Suometsien kasvatus
Tuula Nuutinen. (2000). Suometsät osana metsätalouden kestävyyttä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6013. https://doi.org/10.14214/ma.6013
  • Nuutinen, ORCID ID:E-mail tuula.nuutinen@metla.fi (email)

Tieteen tori

artikkeli id 6072. Tieteen tori
Paavo Pelkonen. (2000). Barentsin neuvoston metsäaloite linjaa pohjoisen ulottuvuuden yhteistyötä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6072. https://doi.org/10.14214/ma.6072
  • Pelkonen, ORCID ID:E-mail paavo.pelkonen@forest.joensuu.fi (email)
artikkeli id 6059. Tieteen tori
Heikki Rissanen. (2000). Puuta kestävästi – Tutkimusta tarvitaan kansainvälisen metsäyhtiön raaka-ainehankinnan tueksi. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6059. https://doi.org/10.14214/ma.6059
  • Rissanen, ORCID ID:E-mail heikki.rissanen@storaenso.com (email)
artikkeli id 6058. Tieteen tori
Pasi Miettinen, Tero Laakso. (2000). Pakollinen järjestelmä ja FSC – Venäjän metsäsertifioinnin tulevaisuudenvisiot. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6058. https://doi.org/10.14214/ma.6058
  • Miettinen, ORCID ID:E-mail pasi.miettinen@metla.fi (email)
  • Laakso, ORCID ID:
artikkeli id 6057. Tieteen tori
Taneli Kolström, Risto Päivinen, Ari Pussinen. (2000). Venäjän metsävarat ja niiden tarjoamat mahdollisuudet. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6057. https://doi.org/10.14214/ma.6057
  • Kolström, ORCID ID:E-mail taneli.kolstrom@metla.fi (email)
  • Päivinen, ORCID ID:
  • Pussinen, ORCID ID:
artikkeli id 6056. Tieteen tori
Ritva Toivonen, Tapio Tilli, Anne Toppinen. (2000). Tuontipuun vaikutus kotimaan puumarkkinoihin lisääntymässä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6056. https://doi.org/10.14214/ma.6056
  • Toivonen, ORCID ID:E-mail tapio.tilli@ptt.fi (email)
  • Tilli, ORCID ID:
  • Toppinen, ORCID ID:
artikkeli id 6021. Tieteen tori
Risto Päivinen, Perttu Anttila. (2000). Lisäsiipi Lönnrothin mökkiin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6021. https://doi.org/10.14214/ma.6021
  • Päivinen, ORCID ID:E-mail risto.paivinen@forest.joensuu.fi (email)
  • Anttila, ORCID ID:
artikkeli id 6915. Tieteen tori
Aimo Kirkkala, Lauri Sikanen, Pertti Harstela, Tommi Ruha, Tomi Tarnanen. (2000). Sakkosegmentoitu tavoitejakauma apteeraustuloksen arvioinnissa ja jakauma-asteen laskennassa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6915. https://doi.org/10.14214/ma.6915
  • Kirkkala, ORCID ID:E-mail lauri.sikanen@forest.joensuu.fi (email)
  • Sikanen, ORCID ID:
  • Harstela, ORCID ID:
  • Ruha, ORCID ID:
  • Tarnanen, ORCID ID:
artikkeli id 6914. Tieteen tori
Jari Hynynen. (2000). Kasvu- ja tuotostutkimuksen muuttuvat haasteet – eilisen tutkimusta huomisen metsissä? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6914. https://doi.org/10.14214/ma.6914
  • Hynynen, ORCID ID:E-mail jari.hynynen@metla.fi (email)
artikkeli id 6913. Tieteen tori
Jouni Vettenranta. (2000). Havusekametsästä todelliseen suunnitteluun. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6913. https://doi.org/10.14214/ma.6913
  • Vettenranta, ORCID ID:E-mail vettenr@cc.joensuu.fi (email)
artikkeli id 6912. Tieteen tori
Sauli Valkonen. (2000). Kuusen alikasvos ja kaksijaksoinen metsikkö – mahdollisuudet ja kannattavuus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6912. https://doi.org/10.14214/ma.6912
  • Valkonen, ORCID ID:E-mail sauli.valkonen@metla.fi (email)

Puheenvuoro

artikkeli id 6073. Puheenvuoro
Esa Uotila, Esa-Jussi Viitala. (2000). Teistä ja metsistä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6073. https://doi.org/10.14214/ma.6073
  • Uotila, ORCID ID:E-mail esa.uotila@metla.fi (email)
  • Viitala, ORCID ID:
artikkeli id 6061. Puheenvuoro
Markku Larjavaara. (2000). Kiertoajan suorat vaikutukset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6061. https://doi.org/10.14214/ma.6061
  • Larjavaara, ORCID ID:E-mail markku.larjavaara@hotmail.com (email)
artikkeli id 6060. Puheenvuoro
Jukka Matilainen, Markku Kuusela, Timo Weckroth, Timo Silver, Seppo Suonpää, Greger Erikslund. (2000). Metsäteiden tarpeellisuus ja niiden merkitys. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6060. https://doi.org/10.14214/ma.6060
  • Matilainen, ORCID ID:E-mail jukka.matilainen@metsakeskus.fi (email)
  • Kuusela, ORCID ID:
  • Weckroth, ORCID ID:
  • Silver, ORCID ID:
  • Suonpää, ORCID ID:
  • Erikslund, ORCID ID:
artikkeli id 6023. Puheenvuoro
Juha Lappi. (2000). Metsien hyödyt: vastauksia vastauksiin. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6023. https://doi.org/10.14214/ma.6023
  • Lappi, ORCID ID:E-mail juha.lappi@metla.fi (email)
artikkeli id 6022. Puheenvuoro
Samuel Kaurinkoski. (2000). Hämmentävää kiertoaikakeskustelua. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 2 artikkeli id 6022. https://doi.org/10.14214/ma.6022
  • Kaurinkoski, ORCID ID:
artikkeli id 6918. Puheenvuoro
Markku Ollikainen. (2000). VTT Juha Lappi ja metsien muut hyödyt. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6918. https://doi.org/10.14214/ma.6918
  • Ollikainen, ORCID ID:E-mail markku.ollikainen@helsinki.fi (email)
artikkeli id 6917. Puheenvuoro
Olli Tahvonen, Seppo Salo, Jari Kuuluvainen. (2000). Metsäekonomisten mallien tavoitefunktioista: vastauksia Juha Lapille. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6917. https://doi.org/10.14214/ma.6917
  • Tahvonen, ORCID ID:E-mail olli.tahvonen@metla.fi (email)
  • Salo, ORCID ID:
  • Kuuluvainen, ORCID ID:
artikkeli id 6916. Puheenvuoro
Fred Kalland. (2000). Käytännön näkökulma tutkimuksissa – tarvitaanko? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6916. https://doi.org/10.14214/ma.6916
  • Kalland, ORCID ID:E-mail fkalland@saunalahti.fi (email)

Tutkimusseloste

artikkeli id 6077. Tutkimusseloste
Jouni Siipilehto. (2000). Metsikön puuston läpimitta- ja pituusrakenteen ennustaminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6077. https://doi.org/10.14214/ma.6077
  • Siipilehto, ORCID ID:
artikkeli id 6076. Tutkimusseloste
Jyrki Kangas, Pekka Leskinen, Timo Pukkala. (2000). Puutavaralajien kantohintaskenaarioiden liittäminen metsälötason taktiseen metsäsuunnitteluun. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6076. https://doi.org/10.14214/ma.6076
  • Kangas, ORCID ID:
  • Leskinen, ORCID ID:
  • Pukkala, ORCID ID:
artikkeli id 6075. Tutkimusseloste
Annika Kangas, Matti Maltamo. (2000). Prosenttipisteisiin perustuvan läpimittajakauman ennustamisen ja Weibull-menetelmän luotettavuus riippumattomissa aineistoissa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6075. https://doi.org/10.14214/ma.6075
  • Kangas, ORCID ID:
  • Maltamo, ORCID ID:
artikkeli id 6074. Tutkimusseloste
Annika Kangas, Matti Maltamo. (2000). Prosenttipisteisiin perustuvat pohjapinta-alan läpimittajakaumamallit männylle, kuuselle ja koivulle. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 4 artikkeli id 6074. https://doi.org/10.14214/ma.6074
  • Kangas, ORCID ID:
  • Maltamo, ORCID ID:
artikkeli id 6062. Tutkimusseloste
Veli-Pekka Heikkinen, Antti Kanto. (2000). Metsätuottojen markkinamalli, joka ottaa huomioon osakemarkkinoiden ja puumarkkinoiden pitkän aikavälin korrelaatiot. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 3 artikkeli id 6062. https://doi.org/10.14214/ma.6062
  • Heikkinen, ORCID ID:
  • Kanto, ORCID ID:
artikkeli id 6922. Tutkimusseloste
Jouni Pykäläinen. (2000). Teemahaastattelu vuorovaikutteisessa metsäsuunnittelussa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6922. https://doi.org/10.14214/ma.6922
  • Pykäläinen, ORCID ID:
artikkeli id 6921. Tutkimusseloste
Jarkko Koskela. (2000). Prosessipohjainen kasvumalli mätäsvaiheen männyntaimille. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6921. https://doi.org/10.14214/ma.6921
  • Koskela, ORCID ID:
artikkeli id 6920. Tutkimusseloste
Juha Kaitera. (2000). Tervasroson koroanalyysi nuorissa metsämännyissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6920. https://doi.org/10.14214/ma.6920
  • Kaitera, ORCID ID:
artikkeli id 6919. Tutkimusseloste
Pekka Eskelinen. (2000). Puun sisäisen makrorakenteen mikroaaltotekninen analysointi. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2000 numero 1 artikkeli id 6919. https://doi.org/10.14214/ma.6919
  • Eskelinen, ORCID ID:

Kirjaudu käyttäjäksi
Paina tätä linkkiä Metsätieteen aikakauskirjan käsikirjoituksen tarjoamis- ja seurantajärjestelmään (OJS) kirjautumiseen.
Kirjaudu sisään
Jos olet kirjautunut käyttäjäksi, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit