Articles containing the keyword 'hakkuut'.

Tutkimusartikkeli

artikkeli id 6242. Tutkimusartikkeli
Hannu Hökkä, Seppo Kaunisto, Kari T. Korhonen, Juhani Päivänen, Antti Reinikainen, Erkki Tomppo. (2002). Suomen suometsät 1951–1994. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2002 numero 2B artikkeli id 6242. https://doi.org/10.14214/ma.6242

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien kahdeksanteen inventointiin (VMI8, 1986–1994) perustuvat tiedot maamme suometsistä, soiden pinta-aloista ja niiden muutoksista VMI3:sta (1951–53) lähtien sekä analysoidaan muutosten syitä. Artikkelissa kuvataan suometsiin liittyviä VMI:n mittauksia, yleispiirteet tulosten laskennasta ja keskivirheen arviointimenetelmä. VMI8:n otantamenetelmää, maastomittauksia ja tulosten laskentaa on kuvattu aikaisemmin Etelä-Suomen julkaisuissa (Salminen 1993, Salminen ja Salminen 1998) sekä Pohjois-Suomen ja koko maan julkaisussa (Tomppo ym. 2001a). Tarkastelujaksolla soiden ala on pienentynyt 9,7 milj. ha:sta 8,9 milj. ha:iin, kun ojitetut ohutturpeiset suot ovat VMI:n luokituksen mukaan muuttuneet kivennäismaiksi tai siirtyneet muuhun maankäyttöluokkaan. VMI8:n mukaan ojitettuja soita on 4,6 milj. ha ja ojitettuja kivennäismaita 1,1 milj. ha. Ojitettujen soiden ala ei enää nouse, joten ojitusala jää 1950- ja 1960-lukujen metsäohjelmien suurimpia arvioita pienemmäksi.

Suometsätalouden vaikutukset soiden puuvarannon ja puuston kasvun lisäykseen ovat kuitenkin vähintään metsäohjelmien arvioiden suuruisia. 1950-luvun alussa puuvaranto oli kasvullisilla ja huonokasvuisilla metsä-maan soilla 252 milj. m3. VMI8:n mukaan puuvaranto on metsä- ja kitumaan soilla 377 milj. m3. Puuston vuotuinen kasvu on noussut 9,9 milj. m3:stä 17,4 milj. m3 :iin. VMI3:ssa soiksi luokiteltujen maiden puu-varannoksi arvioitiin VMI8:ssa 430 milj. m3 ja vuotuiseksi kasvuksi 20,1 milj. m3. Sekä puuvarannon että puuston vuotuisen kasvun suhteelliset lisäykset ovat 1950-luvun alun jälkeen olleet soilla selvästi suuremmat kuin kivennäismailla. Ojituksen lisäksi tähän vaikuttavat puustojen erilaiset lähtötilanteet, nykyisten ikärakenteiden erot sekä se, että soilla hakkuut ovat olleet vähäisempiä kuin kivennäismailla.

VMI8:ssa arvioitiin seuraavalla kymmenvuotiskaudella metsämaan soilla olevan erilaisia hakkuutarpeita 2,35 milj. ha, joista taimikonhoitoja ja ensiharvennuksissa on 1,38 milj. ha. Suometsien hakkuiden painopiste on siis vielä jonkin aikaa nuorissa metsissä. Kunnostusojituksen tarpeessa olevia soita on VMI8:n mukaan runsaat 1,5 milj. ha. Kymmenessä vuodessa toteutettuna se vastaa suurempaa vuotuista kunnostusojitustarvetta kuin kansallisessa metsäohjelmassa on esitetty. Puuntuotantoon soveltumattomia soita on ojitettu 450 000 ha, kun taas puuntuotantoon soveltuvaa ojittamatonta suota on 840 000 ha. Ojittamattomia soita on yhteensä 4,3 milj. ha.

  • Hökkä, ORCID ID:E-mail hannu.hokka@metla.fi (email)
  • Kaunisto, ORCID ID:
  • Korhonen, ORCID ID:
  • Päivänen, ORCID ID:
  • Reinikainen, ORCID ID:
  • Tomppo, ORCID ID:
artikkeli id 6355. Tutkimusartikkeli
Kari Pasanen, Veijo Vesterlin, Ari Keskimölö, Janne Soimasuo, Timo Tokola. (1997). Alueellisten energiapuuvarojen analysointimenetelmä. Metsätieteen aikakauskirja 1/1997: 25-35. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1997 numero 1 artikkeli id 6355. https://doi.org/10.14214/ma.6355

Tutkimuksessa kehitettiin kuviokohtaisiin metsäsuunnitelmatietoihin, kuviokarttoihin, digitaaliseen tiestöaineistoon ja yleiskarttaan perustuva energiapuuvarojen analysointimenetelmä, jolla voidaan tarkastella teknisten ja taloudellisten rajoitteiden vaikutuksia energiapuukertymiin esimerkiksi kuntatasolla. Menetelmässä metsä- ja kaukokuljetusmatkat lasketaan paikkatietojärjestelmällä ja energiapuuvaroja analysoidaan energiapuutietokannan avulla. Tietokantasovelluksella lasketaan kuviokohtaiset energiapuukertymät ja kustannukset sekä tuotetaan yhteenvetoraportit. Kehitetyssä sovelluksessa ja esimerkkilaskelmissa tarkastellaan päätehakkuiden hakkuutähdettä, ensiharvennusmänniköistä integroidulla korjuulla saatavaa energiapuuta sekä osittain myös nuoren metsän kunnostuskohteita. Esimerkkilaskelmien aineistona oli 15 000 ha kuvioittaisia suunnitelmatietoja. Esimerkkikunnan päätehakkuiden hakkuutähteen vuotuinen kokonaismäärä oli 54 000 m3, josta noin 25 000 m3 oli teknisesti ja taloudellisesti korjattavissa. Ensiharvennusmänniköistä voitaisiin integroidulla korjuulla saada vuosittain noin 3 600 m3 energiapuuta. Nuoren metsän kunnostuskohteiden energiapuupotentiaali oli noin 4 800 m3 vuodessa.

  • Pasanen, ORCID ID:
  • Vesterlin, ORCID ID:
  • Keskimölö, ORCID ID:
  • Soimasuo, ORCID ID:
  • Tokola, ORCID ID:
artikkeli id 5921. Tutkimusartikkeli
Juha Nurmi. (1994). Työtavan vaikutus hakkuukoneen tuotokseen ja hakkuutähteen kasautumiseen. Metsätieteen aikakauskirja 2/1994: 113-122. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1994 numero 2 artikkeli id 5921. https://doi.org/10.14214/ma.5921

Hakkuutähteen korjuu energiapuuksi päätehakkuualoilta edellyttää yksioteharvesterityön uudelleen organisointia. Uusien työtapojen tavoitteena on saada hakkuutähteet keruutyötä helpottaviin kasoihin. Työtapojen vaikutus hakkuukoneen ajankäytön jakaumaan, tehotuntituotokseen ja hakkuutähteen kasautumiseen selvitettiin.

Työtavat ja puuston keskitilavuus eivät vaikuttaneet merkitsevästi ajankäytön jakautumiseen. Tehoajasta noin puolet kului karsintaan ja katkontaan. Kaato ja puun siirtely vei työtavasta riippuen 16,7–19,2 % tehoajasta. Korjuutyön tuottavuus oli ajouran molemmilta puolilta hakattaessa noin 36 m3/h ja yhdeltä puolelta hakattaessa noin 31 m3/h. Hakkuutähteistä paljaaksi jääneen maan osuus perinteisen ainespuunkorjuun jäljiltä oli 43 % ja uusilla työtavoilla 50–57 % hakkuualasta. Perinteisellä työtavalla hakkuutähteen kuivamassasta vain 20 % kertyi yli 50 cm korkeisiin kasoihin. Uusilla työtavoilla vastaava luku oli 70–80 %.

  • Nurmi, ORCID ID:E-mail juha.nurmi@metla.fi (email)
artikkeli id 6044. Tutkimusartikkeli
Pentti Niemistö. (1994). Männikön ensiharvennus ala-, ylä- tai laatuharvennusta käyttäen. Metsätieteen aikakauskirja 1/1994: 19-32. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1994 numero 1 artikkeli id 6044. https://doi.org/10.14214/ma.6044

30-vuotiaan kylvömännikön ensiharvennuksena tutkittiin kolmea harvennustapaa: alaharvennusta, laatuharvennusta ja yläharvennusta. Oksaisuuden ja puun koon välinen voimakas riippuvuus aiheutti sen, että yläharvennus ja laatuharvennus poikkesivat vain vähän toisistaan. Kasvatettavan puuston korkea laatu sopii paremmin puuvalinnan kriteeriksi kuin poistettavien puiden suuri koko. Laatuharvennus osoittautui paremmaksi, koska siinä jätettävät suurikokoisetkin puut olivat hento-osaisempia kuin puhtaassa yläharvennuksessa. Sen sijaan alaharvennus johti em. harvennustapoja paksuoksaisempaan, joskin nopeammin järeytyvään puustoon. Järeys ei korvaa menetystä, joka kärsitään männyn teknisessä laadussa, jota paksuoksaisuuden lisäksi heikentävät nopeasta kasvusta johtuvat leveät vuosilustot ja rungon voimakas kapeneminen.

Puuston hehtaarikohtainen tilavuuskasvu ei riippunut harvennustavasta. Tulos vahvistaa useissa muissa harvennustutkimuksissa saatua tulosta. Puunkorjuun kustannukset olivat laatu- ja ylä-harvennuksessa noin 20 mk/m3 pienemmät kuin alaharvennuksessa, koska poistettavien puiden keskikoko ja kuitupuukertymä olivat suuuremmat. Vastaavasti myöhempien harvennusten ja päätehakkuun kustannukset kohoavat, mutta silloin kannattavuus ei ole yhtä kriittinen tekijä kuin ensiharvennuksessa.

Laatuharvennus on suositeltavaa hoidetuissa viljelymänniköissä, joissa puiden väliset laatuerot ovat suuret. Alaharvenukseen verrattuna se on tehtävä riittävän ajoissa, etteivät suuret ja oksaiset puut ehdi heikentää pienempien, hyvälaatuisten puiden latvuksia ja kasvukykyä. Jäävän puuston määrää on tarkkailtava enemmän kuin alaharvennuksessa, koska suurimpia puita poistettaessa harvennusmallit alittuvat herkästi.

  • Niemistö, ORCID ID:

Katsaus

artikkeli id 6573. Katsaus
Peeter Muiste, Rihko Haarlaa, Ari Välja, Meelis Teder. (1998). Baltian maiden metsätalous ja sahateollisuus 1990-luvulla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1998 numero 3 artikkeli id 6573. https://doi.org/10.14214/ma.6573

Metsätalouden, puun korjuun ja sahateollisuuden historia on Baltian maissa samanlainen. Metsien puuston vuotuinen kasvu on Virossa noin 7 milj. m3, Latviassa 14 milj. m3 ja Liettuassa 12 milj. m3, yhteensä 33 miljoonaa kuutiometriä. Nuoret ja keski-ikäiset havumetsät ovat vallitsevia. Liettuassa kuitenkin lehtipuustojen osuus on yli kolmannes.

Hakkuusuunnitteen mahdollistamaa puutavaran määrää ei korjata missään Baltian maassa, vaan vain noin puolet hakkuumahdollisuuksista käytetään hyväksi. Vaikka metsien ikäluokkajakautuma ei ole aivan normaali, sahateollisuuden laajentamiselle on raaka-ainepohja olemassa ja kasvamassa.

Baltian maiden sahaustoiminnalle yhteinen piirre on se, että sahausta tehdään monissa pienissä sahalaitoksissa. Yksiköistä monet on perustettu äskettäin, vaikka eräitä neuvostoajalta peräisin olevia kehäsahalaitoksiakin toimii yhä. Yksi sahateollisuuden suurimmista ongelmista on sahatavaran kuivauskapasiteetin puuttuminen. Myös tuotannon tehokkuutta ja tuotteiden laatua tulisi vielä parantaa. Sahatavaran vientikauppaan liittyvä perinne menetettiin neuvostovallan aikana Baltian maista. Nyt panostetaankin erityisesti puutuotteiden viennille välttämättömän infrastruktuurin luomiseen.

  • Muiste, ORCID ID:E-mail rihko.haarlaa@helsinki.fi (email)
  • Haarlaa, ORCID ID:
  • Välja, ORCID ID:
  • Teder, ORCID ID:
artikkeli id 5896. Katsaus
Aarne Nyyssönen. (1995). Väljennyshakkuut. Metsätieteen aikakauskirja 4/1995: 293-302. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 4 artikkeli id 5896. https://doi.org/10.14214/ma.5896

Uudistuskypsien ja niiksi varttuvien metsien määrä on etenkin maamme eteläisissä osissa kasvanut niin suureksi, ettei näiden metsien uudistaminen ohjekiertoaikojen edellyttämässä tahdissa ole mahdollista. Katsauksessa on tarkasteltu, onko tässä tilanteessa perusteltua palauttaa miltei unohdetut väljennyshakkuut metsien käsittelyn vaihtoehtoihin. Sitä varten on vertailtu varttuneiden männiköiden ja kuusikoiden erilaisten käsittelytapojen antamia tuloksia ja saatu käsitys syntyvistä tuottoeroista. Rajallisten tuottotappioiden vastineeksi väljennyshakkuut tuovat varmuutta hoidettujen metsien luontaiseen uudistamiseen ja ovat myönteinen tekijä myös metsien maisemallisen arvon kannalta. Sen johdosta väljennyshakkuilla on oltava sijansa taitavan metsänkäsittelijän keinovalikoimassa.

  • Nyyssönen, ORCID ID:

Rekisteröidy käyttäjäksi
Paina tätä linkkiä Metsätieteen aikakauskirjan käsikirjoituksen tarjoamis- ja seurantajärjestelmään (OJS) kirjautumiseen.
Kirjaudu sisään
Jos olet kirjautunut käyttäjäksi, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit