Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3

Tutkimusartikkeli

artikkeli id 6665. Tutkimusartikkeli
Eeva Karjalainen. (1995). Avohakkuumaiseman visuaalinen laatu. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 211-232. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6665. https://doi.org/10.14214/ma.6665

Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä avohakkuumaiseman ominaisuudet vaikuttavat hakkuun visuaaliseen laatuun. Lisäksi tutkittiin, millaisia mielikuvia hakkuuaukot herättävät ja miten ihmisen tausta vaikuttaa hakkuun kokemiseen. Tutkimusaineistona käytettiin pääkaupunkiseudun asukkaiden, luonnonsuojelijoiden ja metsäammattilaisten arvioita avohakkuita esittävistä valokuvista. Pienialaiset hakkuut, joilla oli runsaasti aluskasvillisuutta ja joille oli jätetty joitakin puita, koettiin kauneimmiksi. Hakkuuaukkoja rumensivat aukon suuri koko, maanmuokkaus sekä hakkuutähteet. Metsäammattilaisia häiritsi hoitamaton vaikutelma, kuten lehtipensaat ja heinikko. He myös suhtautuivat näkyviin metsänhoitotoimenpiteisiin, kuten maanmuokkaukseen ja hakkuutähteisiin, myönteisemmin kuin muut ryhmät. Hakkuuaukkoja pidettiin sekä kauniina että rumina riippuen niiden toteutuksesta sekä hakkuusta kuluneesta ajasta. Vastaajat arvioivat avohakkuita rationaalisten ja esteettisten seikkojen lisäksi myös emotionaalisesti.

  • Karjalainen, ORCID ID:E-mail eeva.karjalainen@metla.fi (email)
artikkeli id 6664. Tutkimusartikkeli
Pekka Ripatti. (1995). Metsänomistajien metsätaloudellinen käyttäytyminen ammattiasemaryhmittäin. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 199-209. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6664. https://doi.org/10.14214/ma.6664

Tutkimuksessa tarkastellaan metsänomistajien taustapiirteitä ja metsätaloudellista käyttäytymistä ammattiasemaryhmittäin. Vuonna 1990 eläkeläisiä oli 36 prosenttia, palkansaajia noin kolmasosa, maatalousyrittäjiä runsas neljäsosa ja muita yrittäjiä viisi prosenttia metsänomistajien lukumäärästä.Yksityismetsien pinta-alasta maatalousyrittäjät omistivat suurimman osuuden, runsaat 40 prosenttia. Maatalousyrittäjien tilojen taustapiirteitä luonnehtivat perinteiselle maatilametsätaloudelle tunnusomaiset piirteet, kuten perheomistus ja vakinaisesti asuttu tila. Maatalousyrittäjät myivät puuta säännöllisesti ja runsaasti. Lisäksi he olivat metsänhoidollisesti aktiivisia. Eläkeläiset sen sijaan käyttäytyivät metsätaloudellisesti passiivisesti. Eläkeläiset myivät puuta harvoin ja vähän. Lisäksi heidän tiloillaan tehtiin vähän metsänhoitotöitä. Ammattiasemaluokitus tarkentaa metsänomistajakunnan rakenteesta ja metsätaloudellisesta käyttäytymisestä saatavaa kuvaa, koska ryhmien välillä ilmeni merkittäviä eroja. Hyödyllistä myös on, että ammatin ja sosioekonomisen aseman perusteella metsänomistajat voidaan samanaikaisesti luokitella ammattiasemaryhmiin.

  • Ripatti, ORCID ID:E-mail pekka.ripatti@metla.fi (email)
artikkeli id 6663. Tutkimusartikkeli
Juha Hakkarainen, Pentti Hyttinen, Kimmo Tiilikainen. (1995). Puuston tasearvo ja puutaseen ongelma metsälön tilinpäätöksessä. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 179-197. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6663. https://doi.org/10.14214/ma.6663

Tutkimuksessa vertailtiin eri vaihtoehtoja puuston omaisuusarvon ja sen tilikausittaisen muutoksen käsittelemiseksi metsälön tuloslaskelmassa ja taseessa. Eri puutasemenetelmien soveltuvuutta metsätalouden tilakohtaisen kannattavuusseurannan tilinpäätöksen tarpeisiin vertailtiin sekä teoreettisesti että empiirisesti. Metsälön tilinpäätöksen tavoitteeksi on asetettu samanaikainen realisoituneen tuloksen ja puuston markkinahintaisen varallisuusaseman selvittäminen.

Puustomenetelmät kuvaavat metsälöä tässä tutkimuksessa tulos- ja omaisuuslaskennalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tuottomenetelmien heikko kohta teoreettisesti on se, että puutase ja puuston omaisuusarvo tilinpäätöksessä ovat riippuvaisia osittain subjektiivisesti määritellystä hakkuusuunnitteesta. Hakkuusuunnitteella pyritään edistyvän metsätalouden mukaisesti kehittämään metsälöä päätöksentekijän tavoitteiden suuntaan, eikä mittaamaan toteutunutta tilikauden tulosta tai omaisuuden arvon muutosta.

Puuston tasearvon määrittämisessä tarvittavat puustotiedot saadaan luotettavimmin inventointimenetelmällä, mutta koska käytännössä inventointia ei ole järkevää toistaa vuosittain, on puuston kehitys harvemmin toistettavien inventointien välillä määritettävä kasvumenetelmän avulla. Kuvioittaiseen arviointiin perustuvat metsäsuunnittelutiedot ovat useimmiten ainoat yksityismetsälöistä käytettävissä olevat inventointitiedot, joten puutaseen määrittäminen on tarkoituksenmukaisinta tehdä niiden pohjalta.

  • Hakkarainen, ORCID ID:E-mail hyttinen@metsa1.joensuu.fi (email)
  • Hyttinen, ORCID ID:
  • Tiilikainen, ORCID ID:
artikkeli id 6662. Tutkimusartikkeli
Olli-Pekka Ahonen, Helena Mäkelä. (1995). Etelä-Suomen raakapuuvarat laskennalliseen pölkytykseen perustuen. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 165-178. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6662. https://doi.org/10.14214/ma.6662

Tutkimuksessa selvitettiin Etelä-Suomen havutukkipuun jakautuminen eri laaturyhmiin. Mänty- ja kuusirungoilla laaturyhminä olivat oksaton ja kyhmytön tyvitukki, kuivaoksainen väli- tai tyvitukki sekä terveoksainen latvatukki. Lisäksi kuusirungoista erotettiin omaksi ryhmäkseen latvaläpimitaltaan yli 40 cm:n tukit.

Tutkimusaineistona käytettiin valtakunnan metsien 8. inventoinnin koepuita, jotka apteerattiin kahdella eri tavalla. Laatuapteerauksessa tavoitteena oli käyttää rungon eri laatuosat maksimaalisesti hyödyksi ja pitää laatuosat erillä toisistaan. Jakauma-apteerauksessa pyrittiin ennalta asetettuun pituustavoitteeseen laatuluokan sisällä sekä sallittiin siirtymä paremmasta laatuluokasta huonompaan laatuluokkaan. Koko Etelä-Suomen laaturyhmittäiset tukkiosuudet saatiin yleistämällä koepuiden laskennalliset apteeraustiedot lukupuille keskiarvomenetelmällä.

Jakauma-apteerauksessa mäntykoepuiden oksattoman tyvitukin määrä aleni 30 % ja terveoksaisen tukin määrä lähes 40 % laatuapteerauksen tukkimääriin verrattuna. Vastaavasti kuivaoksaisen tukin määrä kasvoi 14 %. Kuusikoepuiden jakauma-apteerauksessa terveoksaisen tukin määrä aleni 17 % ja kuivaoksaisen tukin määrä lisääntyi 9 % verrattuna laatuapteerauksen mukaisiin tukkimääriin.

Laatuapteerauksen perusteella oksatonta ja kyhmytöntä mäntytyvitukkia oli 17,0 % Etelä-Suomen männyn kokonaistukkitilavuudesta ja kuusityvitukkia 4,2 % kuusen kokonaistukkitilavuudesta. Terveoksaista mäntytukkia oli 8,0 % ja kuusitukkia 24,8 % tukkitilavuudesta. Kuivaoksaisen mäntytukin osuus oli 74,3 % ja kuusitukin 69,3 %. Lisäksi latvalapimitaltaan yli 40 cm:n kuusitukkia saatiin 1,2 % tukkitilavuudesta.

  • Ahonen, ORCID ID:E-mail helena.makela@metla.fi (email)
  • Mäkelä, ORCID ID:

Katsaus

artikkeli id 6666. Katsaus
Matti Leikola. (1995). Romantiikan ja realismin metsämaisemat. Kauniiden metsämaisemien kehityshistoriaa. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 233-248. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6666. https://doi.org/10.14214/ma.6666

Katsauksessa tarkastellaan kauniiden metsämaisemien arvostuksen muuntumista Suomessa viimeisen 200 vuoden aikana. Romantiikan tyylisuuntauksen ollessa vallitsevana 1700-luvun lopulla Suomessa matkailevat ulkomaalaiset kiinnittivät huomiota ennen kaikkea luonnontilaisiin aarnimetsiin. Viime vuosisadan puolimaissa vallassa ollut tyylisuunta muotoili vuorostaan klassisen suomalaisen kansallismaiseman: kesäisen metsä- ja järvipanoraaman, joka henki ihmisen ja luonnon välistä sopusointua.

Sata vuotta sitten vallinnut kansallisromanttinen tyylisuunta suosi jälleen luonnontilaisia salomaita. Myös talviset metsät saivat omat kuvaajansa. I maailmansodan jälkeen vallitsevaksi noussut ”uusasiallinen” tyylisuunta suosi puolestaan suoria linjoja sekä luonnossa että rakennetussa ympäristössä. Tällä hetkellä, 1900-luvun lopussa, on palattu jälleen romantiikalle tyypillisiin maisemaihanteisiin: pehmeästi kaareileviin linjoihin, luonnontilaisen luonnon ihailuun jne. Tämä tarjoaa osaltaan selityksen viime aikojen kiivaalle ympäristö- ja metsäkeskustelulle.

  • Leikola, ORCID ID:

Tieteen tori

artikkeli id 6667. Tieteen tori
Olli-Pekka Ahonen. (1995). Leimikon puuston optimaalinen hyödyntäminen – tulevaisuutta vai nykypäivää. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 249-252. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6667.
  • Ahonen, ORCID ID:E-mail olli-pekka.ahonen@enso.com (email)

Kirjallisuutta

artikkeli id 6668. Kirjallisuutta
Matti Leikola. (1995). Soiden rikkaus, suojelu ja käyttö. Metsätieteen aikakauskirja 3/1995: 243-254. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6668.
  • Leikola, ORCID ID:

Kirjaudu käyttäjäksi
Paina tätä linkkiä Metsätieteen aikakauskirjan käsikirjoituksen tarjoamis- ja seurantajärjestelmään (OJS) kirjautumiseen.
Kirjaudu sisään
Jos olet kirjautunut käyttäjäksi, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit