Tutkimusartikkeli
artikkeli 23013,
Tutkimusartikkeli
Jaana Luoranen,
Minna Kivimäenpää,
Hanna Ruhanen,
Katri Himanen,
Johanna Riikonen.
(2024).
Douglaskuusen taimien pakkasenkestävyys on mäntyä ja kuusta huonompi: lyhytpäiväkäsittely douglaskuusen pakkasenkestävyyden parantajana.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23013.
https://doi.org/10.14214/ma.23013
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Ilmaston lämmetessä Suomessa aiemmin harvinaisten, eteläisempää alkuperää olevien puulajien viljely on herättänyt kiinnostusta. Lauhkealla ilmastovyöhykkeellä kasvavaa douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii (Mirb.) Franco) on pidetty yhtenä vaihtoehtona metsäkuuselle sen kaarnakuoriaiskestävyyden vuoksi. Douglaskuusi on arka syyshalloille sekä pakkasvaurioille taimitarhakasvatuksen ja taimien pakkasvarastoinnin aikana. Yhtenä vaihtoehtona pakkasenkestävyyden parantamiseksi on taimituotannossa käytettävä lyhytpäivä- (LP) käsittely. Luonnonvarakeskuksen tutkimustaimitarhalla verrattiin ensimmäisen vuoden douglaskuusen taimien pakkasenkestävyyttä kuuseen (Picea abies (L.) H. Karst.) ja mäntyyn (Pinus sylvestris L.). Lisäksi testattiin kolmen viikon LP-käsittelyn vaikutuksia toisen vuoden taimien pakkasenkestävyyteen neljällä Suomesta kerätyllä siemenalkuperällä. Pakkasenkestävyydet määritettiin kontrolloiduilla pakkastesteillä kahtena syksynä sekä silmun puhkeamisvaiheessa. Douglaskuusi oli selvästi herkempi sekä syksyn pakkasille että keväthalloille kuin kotoperäiset havupuut. Douglaskuusen alkuperien välillä oli selviä eroja sekä niiden karaistumisrytmissä että reagoinnissa LP-käsittelyyn. LP-käsittely paransi silmujen, rangan ja neulasten pakkasenkestävyyttä syyskuun alussa kaikilla alkuperillä. Syyskuun ja lokakuun lopulla rangan ja neulasten pakkasenkestävyys parani käsittelyn seurauksena, mutta silmujen ei. Ilman käsittelyä rangan pakkasenkestävyys vaihteli –17 ja –25 °C:n välillä, ja vain Kouvolassa sijaitsevasta metsiköstä kerätty alkuperä saavutti pakkasvarastointiin vaadittavan kestävyyden. Tulosten perusteella douglaskuusen taimien karaistuminen on kotimaisia pääpuulajeja heikompaa. LP-käsittelyn avulla voidaan parantaa taimien alkusyksyn, ja jonkin verran myös loppusyksyn pakkasenkestävyyttä. Jos vieraslaji douglaskuusta halutaan viljelyllä Suomessa nykyistä laajemmin, on alkuperien valintaan ja niiden pakkasenkestävyyteen kiinnitettävä erityistä huomiota ja LP-käsittelyä kannattaa käyttää taimikasvatusvaiheessa parantamaan taimien kestävyyttä.
-
Luoranen,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0002-6970-2030
Sähköposti:
jaana.luoranen@luke.fi
-
Kivimäenpää,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0003-0500-445X
Sähköposti:
minna.kivimaenpaa@luke.fi
-
Ruhanen,
Luonnonvarakeskus, Tutkimusinfrastruktuuripalvelut, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0001-8259-6570
Sähköposti:
hanna.ruhanen@luke.fi
-
Himanen,
Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0002-6368-4636
Sähköposti:
katri.himanen@luke.fi
-
Riikonen,
Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0001-7407-5759
Sähköposti:
johanna.riikonen@luke.fi
Katsaus
artikkeli 23002,
Katsaus
Michael M. Müller.
(2024).
Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23002.
https://doi.org/10.14214/ma.23002
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.
Tieteen tori
artikkeli 24008,
Tieteen tori
Pekka E. Kauppi.
(2024).
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus tuskin auttaa tiaisia.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24008.
https://doi.org/10.14214/ma.24008
artikkeli 24006,
Tieteen tori
Annamari Laurén,
Raija Laiho,
Marjo Palviainen.
(2024).
Metsänhoidon keinot käyttöön ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24006.
https://doi.org/10.14214/ma.24006
artikkeli 24005,
Tieteen tori
Michael M. Müller.
(2024).
Metsänhakkuut ja hömö- sekä töyhtötiaiskannan taantuminen.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24005.
https://doi.org/10.14214/ma.24005
artikkeli 24004,
Tieteen tori
artikkeli 24002,
Tieteen tori
artikkeli 23015,
Tieteen tori
Liisa Kulmala.
(2024).
Metsäluonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23015.
https://doi.org/10.14214/ma.23015
Tutkimusseloste
artikkeli 24003,
Tutkimusseloste
Anu Laakkonen,
Katri Rusanen,
Teppo Hujala,
Mika Gabrielsson,
Jouni Pykäläinen.
(2024).
Kestävyyssiirtymä vaatii perustavanlaatuisia muutoksia suomalaisen sellu- ja paperiteollisuuden arvonluontilogiikkaan.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24003.
https://doi.org/10.14214/ma.24003
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Laakkonen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-6384-7773
Sähköposti:
anu.laakkonen@uef.fi
-
Rusanen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0003-1705-5561
Sähköposti:
katri.rusanen@uef.fi
-
Hujala,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-7905-7602
Sähköposti:
teppo.hujala@uef.fi
-
Gabrielsson,
Kauppakorkeakoulu Hanken, Markkinoinnin laitos, Helsinki; Itä-Suomen yliopisto, Kauppatieteiden laitos, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-0633-6918
Sähköposti:
mika.gabrielsson@hanken.fi
-
Pykäläinen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-0633-6918
Sähköposti:
jouni.pykalainen@uef.fi
Puheenvuoro
artikkeli 24007,
Puheenvuoro
Heikki Hänninen,
Heikki Smolander.
(2024).
Yhden totuuden opit ja ajan henki Suomen metsänhoidossa ja metsäpolitiikassa – mikä on tutkijoiden rooli?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24007.
https://doi.org/10.14214/ma.24007